"En anna miehelleni lahjaa, kun ei ole minun isäni"

Ymmärrän, jos lapset ovat riittävän vanhoja, että tajuavat itse päivän merkityksen. Mutta että pikkulapsiperheissä? Sitten, jos mies ei saa minkäännäköistä muistamista ja on surullinen niin sitä vielä ylenkatsotaan. Mitä ihmettä? Eikö ole yhtään rakkautta tai arvostusta toista kohtaan? Olen myös kuullut perheistä, joissa äiti järjestelee isänpäivänä kaikkea, mutta perheen isä ei noteeraa äitienpäivää mitenkään. Mitä siinä on taustalla? Onko rakkaus muuttunut vihaksi? Eikö viitsitä/jakseta nähdä ylimääräistä vaivaa?