Se iänikuinen oma aika
Mies on sitä mieltä, että minulla ei kuulu olla omaa aikaa, koska olen nyt äiti ja äidin tehtävä on olla vauvan kanssa. Enkä tarkoita mitään ryyppyviikonloppuja. Vauva on nyt 2kk ja olen kerran ollut hänestä 2h erossa. Mies antaa ymmärtää, että olen huono äiti jos haluaisin käydä jossain joskus. Ottaa päähän.
Kommentit (8)
Anna syyllistää, mä olen tehnyt alusta asti hyvin selväksi että olen muutakin kuin äiti, vauva-aikana omaa aikaa saattoi olla kävelylenkki, uimaahallikäynti, leffa tai vaan kotisohvalla röhnöttäminen sillä aikaa kun mies vei lapsen kävelylle. Sen jälkeen kun lopetin imettäminen olen ottanut pari kertaa vuodessa kokonaisen viikonlopun omaa aikaa ja lähden jonnekin joko yksin tai ystävien kanssa.
Lopputuloksena meillä on onnelliset ja rennot vanhemmat, lapset joilla yhtä läheinen suhde kumpaankin vanhempaan ja parisuhde jossa kumpikin on myös se sama ihana puoliso johon joskus muinoin rakastui eikä pelkkä äiti tai isä.
Sama tietysti koskee myös miestä. Hän on nyt isä, joten kaikki vapaa-aika on oltava lapsen kanssa.
Kannattaisiko ihan pikku hetki ajatella ennen kuin vääntää niitä mukuloita,ihan pikkusen vaan.Vaikka onko äijä isämatskuu vai laiska pas....Ei muuta mutta ne teidän kakrut tulee jossain vaiheessa meidän muiden kanssa samoihin tiloihin
Hmm. 2kk vanha ja kaipaat omaa aikaa? Kannattais harkita ennen kuin alkaa tehä lapsia. Hui kauhia, nehän saattaa vaikka olla siinä arjessa läsnä 247.
Onhan sekin aika omaa aikaa kun on vauvan kanssa, ei se ainakaan naapurin aikaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. 2kk vanha ja kaipaat omaa aikaa? Kannattais harkita ennen kuin alkaa tehä lapsia. Hui kauhia, nehän saattaa vaikka olla siinä arjessa läsnä 247.
Niin harkita mitä? Kyllä mä olen alkanut esim. käymään jumpassa heti, kun on ollut mahdollista ja muutenkin pistäytymään jossain ilman vauvaa aina silloin tällöin. Kuopuksen kohdalla nuo pistäytymiset olivat hyvin lyhyitä, kun en saanut lypsettyä maitoa, enkä halunnut antaa korviketta ennen puolen vuoden ikää, mutta niitä kuitenkin oli. En koe, että mun olisi tämän takia pitänyt "harkita" mitään yhtään enemmän, ja mulle on myös aika yhden tekevää, oliko susta mun harkinta riittävää vai ei.
2 kk ikäinen on kyllä niin pieni, että miestä voi hieman pelottaa olla yksin hänen kanssaan erityisesti jos imetät. Asenne toki on vähän ikävä, mutta ehkä hävettää myöntää pelko. Joka tapauksessa olisi hyvä ihan kunnolla ja syyllistämättä keskustella, että mistä tuo asenne johtuu.
Noin minäkin tekisin jos en haluaisi hoitaa vaavia: syyllistäisin toista vanhempaa niin perkeleesti.