Lue keskustelun säännöt.
Ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärrän jouluhulluja
07.11.2018 |
On ihanaa alkaa suunnittelemaan, kuinka ilahduttaa läheisiä, itseä, kuinka tehdä kaunista jouluksi. Ja kuinka keksiä tuollaista kivaa tekemistä kun ulkona pimenee.
Kommentit (5)
Minä taas olen alkanut ymmärtää heitä jotka pakenee joulua jonnekin Thaimaahan. Kyllästyttää kuunnella perhe sitä, läheiset tätä, ystävät pälä pälä pälä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen alkanut ymmärtää heitä jotka pakenee joulua jonnekin Thaimaahan. Kyllästyttää kuunnella perhe sitä, läheiset tätä, ystävät pälä pälä pälä
Mä ymmärrän myös, että kaikilla ei ole esim.läheisiä ja joulu voi olla todella ikävää aikaa. Samoin huonot muistot voivat aiheuttaa halun paeta.
Hyvä että mahdollisuuksia on myös heille.
Joillekkin yksinäisille Joulu on ahdistavaa aikaa. Jos lähipiirissänne on heitä, voisitko kenties käydä heidän luonaan. Sovitusti tietenkin. Tai soittaa heille Joulutervehdyksen. Yksinäisyys on valitettavasti lisääntynyt, varsinkin ikääntyvien joukossa. Pienikin teko voisi helpottaa "Jouluahdistusta" monellakin.
Minä en koskaan jouluna "kuule" tällaista ystävät - perhe - läheiset -palpätystä mistään. Ei mulle kukaan ole koskaan sellaista ihan tuossa livenä höpöttänyt. Se höpinä tulee lehdistä ja televisiosta, toimittajat niitä juttuja tehtailee, kuinka pitäisi kaikkien kokoontua yhteen ja kuinka ihanaa on olla yhdessä. Lehdet on täynnä joulujuttuja, missä ihmiset on laitettu tunnelmallisesti syömään ja viettämään yhteistä joulunaikaa hienoissa vaatteissa ja niin harmoonisissa jouluisissa miljöissä. Lapset on viemässä lyhdettä linnuille ja jouluapetta hevosille yms . kun pollekin tarvitsee jouluiloa ja kotitonttukin siellä jossain nurkissa lymyää. Teennäisiä asetelmia, jotka on itse asiassa kuvattu jo kesällä eikä kyseessä ole oikeat perheet.
Totuus on monestikin toisenlainen.
Appiukko aikoinaan puhalteli kaikki tunnelmakynttilät sammuksiin, kun ei kestänyt niitten käryä kuulemma. Muutenkin sitä kiukutti aina lasten hälinät ja vähän kaikki muukin. Anoppi kärsi ja jännitti ja yritti tasoitella tilannetta ja hoki, että ei kai ne miehet vaan ota liikaa. Apen alkoholiongelma oli tehnyt siitä ihan säikyn, vaikka se olikin jo sairauden takia joutunut vähentämään juomista reilusti. Mutta koko ajan oli ilmassa jonkinlaista jännitettä. Itse en koskaan tullut kauhean hyvin juttuun miehen sisarusten kanssa ja siksi yritin aina olla kuin kusi sukassa, lasten takia siinä sitä suvun yhteistä joulua kun piti viettää. Onneksi ne ajat on takanapäin. Parhaat joulut on melkeinpä nyt, kun lapset on aikuisia ja vain käyvät syömässä ja lähtevät omiin joulunviettoihinsa. Jäämme miehen kanssa kahdestaan.
Kehityin Jouluihmiseksi pikkuhiljaa.N. 50:nen ikävuoden jälkeen. Mielenterveyttä ajatellen on mukava herkistyä sydäntalven juhlaan. Tunne on tärkein! Lumi,palavat kynttilät, sisällä koristevalot,itsetehdyt asetelmat,kukat,Jouluaiheiset liinat ja Joululaulut. Kauniisti valaistu kirkko ja haudoilla palavat kynttilät. Tänä Jouluna otan esiin mummoni vanhat Joulukortit. Vanhimmat 1800-luvulta! Kerrassaan upeita käsintehtyjä pieniä taideteoksia! Jouluruuat koostuvat uunikalasta ja laatikoista rosollin kera(itsetehtyinä). Joulutortut kahvin kera ja rauhallista oloa!