Turvassa turvakodissa!

Turvakodissa

9.5.2006 0:05



Leena pakeni vastasyntynyt sylissään ja ilman ulkovaatteita.



Turvakodissa ei tarvitse pelätä huumeita, alkoholia tai väkivaltaa.















- Tänne voi tulla vaikkapa yöpaidassa, usein on tultukin. Meillä on varastossa vaatteita ja hammasharjoja.



Lapsityöntekijä Mari Tikkanen pahoittelee " kotoista sekamelskaa" tuulikaapissa pikkusaappaiden ja kurahaalareiden keskellä.



Espoon turvakoti on kuin mikä tahansa syrjäinen päiväkoti; hiekkalaatikko, keinuja, leluja ja lastenrattaita. Satunnainen kulkija ei huomaa valvontakameroita, ovien turvaketjuja ja panssarilaseja.



Lastenhuoneessa kahden lapsen äiti Leena imettää vastasyntynyttään. Nelivuotias Joonas juoksentelee pehmohevonen kainalossaan ja irvistelee ujostelematta vieraillekin kasvoille.



- Hän on ollut vähän levoton, äiti pyytelee anteeksi.



Perhe on asunut talossa vasta yhden yön.



Vihanpuuska ajoi ulos



Käytävillä on hiljaista, sillä suurin osa asukkaista viettää päivänsä muualla - töissä tai asioilla, lapset koulussa tai päiväkodissa. Yksi äideistä on tänään löytänyt asunnon ja matkannut toisen asukkaan kanssa sänkyostoksille.



- Normaali elämä jatkuu täältä käsin. Pyrimme siihen, että perheiden rutiinit säilyvät, Tikkanen kertoo.



Jokainen asukas osallistuu siivoukseen ja pesee omat pyykkinsä. Jouluisin leivotaan pipareita, vappuna munkkeja ja lasten synttäripäivinä pöytää koristaa kakku kynttilöineen.



Turvakoti ei tunnu laitokselta tai vankilalta. Siellä ei myöskään tarvitse pelätä toisia asiakkaita; huumeita, alkoholia tai enempää väkivaltaa.



- Meidän asiakkaamme ovat naisia ja lapsia, joiden pääasiallinen - ja usein myös ainoa - ongelma on pelko väkivallasta kotona. Päihtyneinä emme edes voi ottaa sisään, Tikkanen toteaa.



Asiakkaita virtaa yhtä lailla " hyvistä perheistä" , joita naapurit luulevat onnellisiksi omakotitaloineen ja autoineen.



Leenakin kuvitteli menneensä hyviin naimisiin; yhtä on pidetty kymmenen vuotta ja lapsia on siunaantunut kaksi kasvamaan. Miehen vihanpuuskat ja uhkaava käytös ajoivat äidin ja lapset ulos niin, ettei vastasyntynyt saanut edes ulkovaatteita ylleen.



- Mies alkoi rikkoa astioita, äiti kertaa hiljaisella äänellä edellispäivän tapahtumia.



- Olin ajatellut, että tänne en ainakaan tule, kyllä muuten pitää selvitä. Ennen kaikkea lasten takia olen täällä. Parisuhteessa minussakin on vikaa, mutta lapsilla on oikeus elämään, jossa ei tarvitse kuunnella joka päivä riitelyä ja huonoa oloa.



Se tyypillinen tarina



Leena oli saanut turvakodin osoitteen kriisipäivystyksestä ja käynyt tutkimassa paikkoja etukäteen netissä.



Hänen tarinansa on kovin tyypillinen.



Työntekijät neuvovat puhelimessa epäröiviä naisia pakkaamaan pinon vaatteita valmiiksi - kaiken varalta. Toisin kuin luullaan, joulunpyhät, juhannus tai lomat eivät tee piikkiä majoitusöihin.



- Eniten tullaan tavallisena arkipäivänä, lapsityöntekijä kertoo.



Yksi äiti lapsineen on asunut turvakodissa jo melkein vuoden. Pysyvä koti se ei silti ole; tavallisesti asiakkaat viipyvät kuukaudesta kolmeen.



- Osa palaa takaisin entiseen kotiinsa, suurin osa ei. He löytävät oman asunnon tai menevät väliaikaisesti esimerkiksi sukulaisten luo, Mari Tikkanen kertoo.



- Äidit ystävystyvät täällä helposti ja saavat tukea samaa kokeneilta. Lähtiessä vaihdetaan puhelinnumeroita.



Joulun alla taloon tulee paljon lohdullisia joulukortteja.



Turvakodissa asuvan Leenan nimi on muutettu.