Lue keskustelun säännöt.
Onko adoptioäidit mielestäsi jotenkin vanhanpiian oloisia?
08.05.2006 |
Epilepsiajutusta tuli mieleen... Olen aika paljon adoptioperheitä nähnyt ja minusta suurin osa heistä (ei kaikki, mutta yli puolet) on joko värittömiä hiirulaisia tai takakireitä (naiset) tai nössöjä (miehet). Näyttävät enemmän perheettömiltä kuin perheellisiltä ihmisiltä.
Kommentit (7)
Nykyään tosin on enemmän muitakin mutta esim. 10 vuotta sitten todella moni adoptiovanhempi ole sellainen harmaa hiirulainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lehdissä vain nähnyt, eivätkä sen perusteella ole minusta hiirulaisia, esim. Paula Risikko ei ole.
Vierailija:
Näyttävät enemmän perheettömiltä kuin perheellisiltä ihmisiltä.
Minusta monet perheelliset näyttävät harmaammilta ja ovat kireämpiä kuin monet sinkut. T: itsekin perheellinen, muttei onneksi harmaa, vain joskus kireä.
surutyötä kuin läheisen menettämisen jälkeen. Ei siinä kukaan hehkeimmillään ole. Adoptiovanhemmat saattavat asettaa myös kovempia onnistumispaineita itselleen ja vanhemmuudelleen.
Mutta sitten aloin miettimään tuntemiani/tietämiäni adoptiovanhempia ja kyllä ne sellaisia aika ennen aikojaan ikääntyneen/ muuten vaan ulkonäöstään välinpitämättömän näköisiä on... Noin niinku ylipäänsä! Mun tutuista yksi kuudesta on sellainen reippaan tyylikäs ja nuorekas muut sitten jotakin muuta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surutyö on eri asia kuin kriisistä selviäminen. Voitko sanoa leskeksi jääneelle ihmiselle, ettei tällä saisi pulpahtaa kyyneleet pintaan enää 5 vuoden kuluttua? Entä voiko lapsensa menettäneiden vanhempien olettaa poistavan surun tietyn konkreettisen surutyön jälkeen? EI. Suru on opittava hyväksymään osana elämää, eikä se saa dominoida arkea, mutta mielestäni on aika kurjaa vaatia, että adoptiovanhempien olisi adoption hetkellä oltava " puhtaana" kaikesta surusta.
t. adoptioäiti itsekin, eikä varmasti mikään hiirulainen :D