Onko kukaan koskaan ollut tilanteessa, jossa irtisanomisesta olisi ollut hyötyä tai se olisi ollut oikeutettua?

Itselläni oli kerran työpaikalla yks sankari, joka ei tehnyt juuri mitään ja kerran tuli töihin kännissä. Oli kuitenkin pieni yritys pienellä paikalla niin omistaja sieti tätä sillä tämä työntekijä oli avoimesti sanonut vievänsä kaikki mahdolliseset potkut ja irtisanomiset oikeuteen

Olen ollut. Henkilö joka psyykkisesti ehti sairastuttaa yhteisöä ennenkuin saatiin ulos. Aluksi erittäin fiksu, sosiaalisen ja tekevän oloinen. mm esimieheltä meni aikaa tajuta.

Lusmuja ja motivaationsa menettäneitä keski-iän ylittäneitä työn teeskentelijöitä on tullut nähtyä isossa työpaikassa. Kaikki ovat saaneet kenkää yt-neuvotteluissa, joten siinä mielessä homma on toiminut ilman turhaa politikointia.

Oli hyötyä, odotin että mut irtisanotaan koeajan päätyttyä niin ei tule karenssia. Tein työni hyvin, mutta pomo oli luonnevikainen ja oli mm. itkettänyt edellistä työntekijää harva se päivä. Vältin siis karenssin ja sain suosituksenkin toiselta vähän pienemmältä pomolta.

Ei, koska osaan tehdä sen irtisanomisen niin, että se on lainmukainen. Suomen laki on aivan riittävä jo nyt, sitä ei vaan osata/ viitsitä opetella käyttämään oikein. Ei pidä ryhtyä muita työllistäväksi yrittäjäksi, jos ei ole valmis niihin hallinnollisiin hommiin, kuten esimiestyöhön, myös.

Se on niin saakelin säälittävää lukea näitä nyyhkytarinoita esimerkiksi pomoista jotka itkee nähdessään irtisanomansa leipäjonossa. 

Olen ehdottomasti, useitakin kertoja.