Hyvä vuorovaikutus
Pariutuminen ja ystävystyminen on monimutkainen prosessi. Joskus kun katselen esim. pareja , voin miettiä, miten ovat, tutustuneet, ehkä rakastuneet ja sitten ovatkin pari. Jos epätodennäköinen pari ulkopuolisen silmissä.
Ihmiset ovat usein yksinäisiä, mutta sitten kuitenkin on vaikeaa tutustua toiseen.
Joskus taas kun tapaa uuden ihmisen, ihmissuhde lähtee kivasti ja pakottomasti liikkeelle. Mielestäni avain on vastavuoroisuus heti alusta lähtien. En etsi vain itselleni ystävää, kuuntelijaa, yhdessäoloa vaan haluaisin olla toiselle sitä, mitä hän tarvitsee.
Minulle on kuulemma helppo puhua. Aivan, pitänee paikkansa, mutta joskus olen uuvuksissa, kun uusi tai vanhakin tuttu vain puhuu, puhuu itsestään tai jostain muusta asiasta.
Sitten taas olen tavannut niitä, että jutustelun lomassa pitävät pieniä taukoja ja antavat minullekin mahdollisuuden sanoa jotakin.
Hyvään ihmissuhteeseen kuuluu mielestäni myös jonkinlainen mielenkiinto toista ja toisen elää kohtaa. Jos koskaan ei kysytä mitään, enpä taida kiinnostaa.
Vuorovaikutus, vastavuoroisuus siinä sitä taitoa kysytään varsinkin parisuhteessa. Helposti alkaa vinoutumaan ja annetaan mennä, kunnes sitten erotaan.
Kommentit (3)
Tämä tulee monissa ystävyyssuhteissa etäännyttäväksi tekijäksi. Toinen kärsii siitä että on itsestäänselvä tapaamisten järjestäjä, olkapää ja terapeutti eikä osaa ilmaista sitä muuten kuin lopulta välttelemällä kokonaan.
Juu, tää on vaikea. Itse mietin, miksi vielä kysyn mitä kuuluu kun toinen ei koskaan kysy vastavuoroisesti. Nyt sukulaisista eikä ystävistä kysymys. Mietin miten tyhmä voin olla, että aina pahoitan mielen tästä käytöksestä. Miten voi aina yllättyä samasta asiasta? Olisi hyvä olla jokin toinen toimintamalli, olisiko ehdotuksia? Miten muuten voisi kohteliaasti kohdata toisen kuin kysymällä kuulumisia?
Ihminen on luonnostaan itsekäs. Haluaa yleensä enemmän ottaa kuin antaa.