Kummasta nautit enemmän vapaalla ollessasi, illalla nukkumaan käymisestä vai aamulla heräämisistä?

Nautin molemmista, mutta erityisemmin aamuista kun ei tarvitse väsyneitä lapsia herätellä päiväkotiin ja voi yhdessä syödä aamupalat ja on koko päivä viettää yhdessä. :)

Nukkumaan menemisestä. En osaa kuvitellakaan, miltä tuntuu nauttia heräämisestä enemmän kuin nukkumaan menemisestä. Jotenkin tämä kysymys herätti, että sellaisiakin ihmisiä on. Siis toki tiedän, että on aamuvirkkuja, mutta en oikeasti uskonut, että siltikään pitäisi heräämisestä enemmän kuin nukkumaan menemisestä, vaikka saisi herätäkin silloin kuin itselle sopii. Ajattelin vain että aamuvirkkujen on helppo herätä. Itselleni se on aina ollut vaikeaa.

Tykkään molemmista, mutta rakastan nukkumista. On ihana mennä nukkumaan tietäen, että saa herätä milloin huvittaa :)

Nukkumaan menemisestä.Olen iltavirkku, ja poden usein huonoa omaatuntoa myöhään valvomisesta, viimeistään nukkumaan mennessä iskee se todellisuus että yöunta ei riittävästi ehdi saamaan.Siksi on ihanaa, kun nukkumaan käydessä tietää, että seuraavana aamuna saa lojua sängyssä ihan niin pitkään kuin tahtoo.

En mä kylllä mieti tollasii asioita ollenkaan.

Rakastan nukkumista ja voin nukkua lähes määrättömästi.

Nautin siitä kun herään omia aikojani ja tajuan ettei tarvitse oikeasti herätä ja nousta. Voin jatkaa nukkumista iltaan asti, aina välillä havahtua hetkeksi ja todeta taas saman; ei tarvitse herätä.

Heräämisestä. Joka ilta menee nukkumaan ihan riippumatta siitä, onko seuraavana päivänä töitä vai ei. Herätessä kuitenkin on eroa, pitääkö nousta ylös vai voiko kääntää kylkeä ja vetää peiton uudelleen korviin.

En pidä kummastakaan. Nukkumaanmeno on ikävää, kun joutuu lopettamaan päivän. Ja aina jokin jännitys nukkuuko riittävästi tms. Ja herääminen on aina vaikeaa. Ainakin hetkellisesti. Eikä vapaallakaan ehdi nukkumaan kovin myöhään.

Vierailija kirjoitti:

Nukkumaan menemisestä. En osaa kuvitellakaan, miltä tuntuu nauttia heräämisestä enemmän kuin nukkumaan menemisestä. Jotenkin tämä kysymys herätti, että sellaisiakin ihmisiä on. Siis toki tiedän, että on aamuvirkkuja, mutta en oikeasti uskonut, että siltikään pitäisi heräämisestä enemmän kuin nukkumaan menemisestä, vaikka saisi herätäkin silloin kuin itselle sopii. Ajattelin vain että aamuvirkkujen on helppo herätä. Itselleni se on aina ollut vaikeaa.

Järkytän sinua lisää kertomalla, että kaikki eivät pidä nukkumisesta lainkaan. Olen ollut koko elämäni uniongelmainen, minkä lisäksi en näe lainkaan hyviä unia (en itse asiassa osaa edes oikein kuvitella mitä ihmiset tarkoittavat kertoessaan "ihanista" unistaan), enkä vihaa mitään niin paljon kuin nukkumista. On aina ihan suunnaton helpotus, kun tulee taas aamu ja voi nousta, ja edessä on kokonainen päivä ennen kuin pitää mennä jälleen kerran nukkumaan. Jos ihminen pärjäisi ilman unta, en nukkuisi enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Nukkumaan menemisestä. En osaa kuvitellakaan, miltä tuntuu nauttia heräämisestä enemmän kuin nukkumaan menemisestä. Jotenkin tämä kysymys herätti, että sellaisiakin ihmisiä on. Siis toki tiedän, että on aamuvirkkuja, mutta en oikeasti uskonut, että siltikään pitäisi heräämisestä enemmän kuin nukkumaan menemisestä, vaikka saisi herätäkin silloin kuin itselle sopii. Ajattelin vain että aamuvirkkujen on helppo herätä. Itselleni se on aina ollut vaikeaa.

Hassua. Minä taas ajattelin, että tietenkin vastaus on kaikilla herääminen. En tiedä juuri parempaa hetkeä kuin herätä aikaisin päivään, jolla saan tehdä, mitä haluan. (Tämä varmaan tekeekin myös työttömyysajastani niin iloista.)

Molemmista. En todellakaan nuku pitkään vapaapäivinä, mutta en mene mitenkään kauhean aikaisin nukkumaankaan. Päivällä saatan ottaa sitten maks. puolen tunnin torkut musiikkia kuunnellen, en välttämättä. Haluan olla valveilla vapaalla ja nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Nukkumaan menemisestä. En osaa kuvitellakaan, miltä tuntuu nauttia heräämisestä enemmän kuin nukkumaan menemisestä. Jotenkin tämä kysymys herätti, että sellaisiakin ihmisiä on. Siis toki tiedän, että on aamuvirkkuja, mutta en oikeasti uskonut, että siltikään pitäisi heräämisestä enemmän kuin nukkumaan menemisestä, vaikka saisi herätäkin silloin kuin itselle sopii. Ajattelin vain että aamuvirkkujen on helppo herätä. Itselleni se on aina ollut vaikeaa.

Minusta on kyllä mukavampi olla hereillä kuin nukkua. On mukava herätä kuudelta, kun kaikki vielä nukkuvat. Juon aamukahvit rauhassa ja nautin hiljaisuudesta. 

Nukkumaan menosta. Perjantai-ilta on viikon kohokohta. Nukun huonosti ja olen koko ikäni elänyt väsymyssumussa.

Kolmas vaihtoehto: aamuyön hiljaiset ja rauhalliset tunnit. Pidän nukkumaanmenosta ja nukahdan helposti illalla yleensä viimeistään yhdeksän aikoihin. Mieheni on myös iltauninen, joten on kiva käpertyä toisen viereen nukkumaan. Kärsin kuitenkin kroonisesta unettomuudesta, johon ei edes melatoniini tuonut apua. Herään 11-03 jokainen aamu. Olen oppinut elämään vaivani kanssa ja tekemään aamuisin omia, hiljaisia juttujani. Monesti laittelen ja taittelen pyykkejä, silitän, neulon, ompelen, piirrän kaavoja elokuvia ja sarjoja sivusilmällä katsoen ja yleensä käyn hikilenkillä 04-05. Suihkun jälkeen mieheni alkaa heräillä itsekseen ja useimpina aamuina nautimme kiireettömästä rakastelusta ennen lasten heräilyä. Tämä on siis arkiaamu, lomilla ja viikonloppuisin käymme ennen lasten heräämistä koirien kanssa pitkällä lenkillä, usein kahvilan kautta. Vaikka kuinka yritän tiristää silmät kiinni aamuisin, niin en saa enää unesta kiinni. Luulen, että olen jotenkin koukussa aamupuuhiini ja nautin vaatehuollosta, kun ei tarvitse kiirehtiä. En silti ole väsynyt päivisin. Mihin mahtoi kadota unentarve? Taustatietona olen keski-ikäinen nainen, normaalipainoinen, muutoin terve, naimisissa saman mieheni kanssa jo melkein 20 vuotta, useampi aamuvirkku teini-ikäinen ja kaksi koiraa