Lue keskustelun säännöt.
Kummius ahdistaa :(
16.10.2018 |
Saan varmaan satoja alapeukutuksia, mutta johonkin on nyt pakko purkaa tätä asiaa...
Sain pitkäaikaisen ystäväni kanssa alle vuoden ikäerolla lapset. Olimme raskausaikoina lähes päivittäin tekemisissä, samoin vauvavuosi meni yhdessä kaikkea mukavaa tehden. Olen ystäväni lapsen kummi.
Palasin työelämään lapseni ollessa 2 vuotias, ystäväni jäi vielä kotiin ja hetken päästä raskautui uudelleen. Teen kolmivuorotyötä, joten toisinaan olen hyvin väsynyt. Ystäväni ei ymmärrä, etten jaksa nähdä ennen iltavuoroa (olen voinut päästä edellisenä iltana töistä klo 22 ja haluaisin pyhittää aamun ihan rauhakseen olemiselle). Tai vastaavasti aamuvuoron jälkeen (klo 7-16) on haettava lapsi päiväkodista, käytävä kaupassa, tehtävä ruokaa ja muita ilta-askareita.
Vapaapäivinä haluaisin välillä vain olla ja nauttia lapseni seurasta. Ystäväni on kuitenkin sitä mieltä, ettei mua "kiinnosta" nähdä. Yllättäen hän on alkanut "ylistää" muita lapsen kummeja, joilla "on aikaa ja halua nähdä". Oon äärettömän väsynyt tähän tilanteeseen. Ymmärrän, että meillä on tällä hetkellä hyvin erilainen elämäntilanne. En tiedä milloin ystäväni palaa työelämään, tosin hänellä ei ole työpaikkaa johon palata eli ehkä hieman monimutkaisempi tilanne.
Muutenkin tuntuu, että koko kummi asia ahdistaa. En kai sitten ole hyvä kummi. Se on harmillista ja toki harmittaa itseänikin, mutta hän lua mulle valtavat paineet "olla hyvä kummi". Onneksi hänen lapsellaan on monta kummia, niin varmasti lapsen elämässä on tärkeitä ihmisiä läsnä. En ilmeisesti sitten ole ystäväni mielestä sellainen.
Tästä tuli nyt varmasti tosi sekava kirjoitus. Kohtalotovereita?
Kommentit (13)
Ei se kummius sinua ahdista, vaan reviirillesi tuleva ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi eron kirkosta 18 vuotiaana yli 30 vuotta sitten. Ei ole kummilapsista tarvinnut stressata, kun en voi kummiksi alkaa.
Ystäväsi on takertuja. Vedä etäisyyttä ja ala elää omaa elämää. Et tarvitse tuollaisia ihmisiä aiheuttamaan lisäahdistusta sinulle.
Rasittava kaveri.
Ja toi kummijuttu.
Siitä tulee aina vertailuja ja valitusta.
En enää ikinä suostu kummiksi enkä suosittele muillekaan.
Kummin voi ottaa seurakunnastakin.
Ota etäisyyttä ja pidä rajasi.
Jos kaverisi heittäytyy ihan törkeäksi, miltä kuulostaa jo nyt, jäähylle tai välit poikki.
Kuulostaa ikävältä ihmiseltä.
Joistain äitiys tekee tooooodella epämiellyttäviä ja itsekeskeisiä.
Sille ei ulkopuolinen voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi eron kirkosta 18 vuotiaana yli 30 vuotta sitten. Ei ole kummilapsista tarvinnut stressata, kun en voi kummiksi alkaa.
Ystäväsi on takertuja. Vedä etäisyyttä ja ala elää omaa elämää. Et tarvitse tuollaisia ihmisiä aiheuttamaan lisäahdistusta sinulle.
Kyllä voit.
Eikös täällä ollut jokin aikaa sitten pitkä ketju, missä selitettiin, että ne on huonoja ystäviä ja sukanvaihtajia ja epäluotettavia, jotka haluaa omaakin elämää ja eivät parisuhteessa olevina ja lapsen saaneina jaksa tapailla baareissa ja muutenkin monta kertaa viikossa ja soitella kerran päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastanneille. Yritän nyt hyvällä omallatunnolla keskittyä selviämään tästä omasta lapsi- ja työarjesta. Kiitos teille!
- ap
Vuorotyö on jo sinällään ihan selvä peli - tarvitset omat sääntösi ajankäytöllesi, siis ei kukaan niin Pölö voi olla, että tuohon väliin yrittää tunkea.
Jos et kerran ole ainoa kummi, niin hyvä juttu. Olet sitoutunut varmaan tarpeeksi tähän mennessä, nyt koittaa uusi aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kuinka usein hän oikein haluaisi nähdä?
Meillä lapset näkee kummeja ehkä kerran kuussa joskus vähän harvemmin, olen tosi tyytyväinen kummeihin ja yllättynyt miten kiinnostuneita he ovatkin lapsistani. Kaikki kummit käyvät töissä heillä on iltaa ja aamua ja osalla pieniäkin lapsia.
Ovatko lapsenne kavereita? Eikö jotkut leikkitreffit kerran kuussa olisi kuitenkin mahdolliset? Ei tietenkään oman jaksamisen kustannuksella mutta jos vaan mitenkään ehtii, vaikka pariksi tunniksi.
Minulla sisko jäi sairauslomalle ja sama ongelma. Haluaisi tavata koko ajan ja itse jaksan nippa nappa tämän arjen.
Viime jouluna meni lopullisesti taas hermot, kun ensin oltiin kuusi viikkoa joulun alla yhteen soittoon erilaisissa flunssissa ja mahataudeissa ja sitten järjestin silti puolikuntoisena jälleen kerran sen perhejoulumme. Sisko meillä vieraana neljä päivää.
Ja juuri kun ehdin huokaista, että nyt saan hetken levätäkin, tulee tekstaria, että milloin lapset tulee kylään, kun on niiiiiin ikävä.
Ei minkäänlaista ymmärrystä sille, miltä tuntuu kun koko ajan saa raahustaa vaikka pää kainalossa aikataulutettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus välit viilenee ja siinä on aika hankala pitää välejä kummituksiin samalla.. Fakta.
Äh, sinulla on oma elämäsi ja hänellä omansa, ihan suotta stressaat mistään häneen liittyvistä asioista. Jos toinen ei osaa rauhoittua ja antaa sinulle tilaa elää, niin sinun pitää tehdä itsellesi tilaa ihan itse. Silloin tämä ystävä saattaa ehkä loukkaantua, mutta muista, että oma napasi ja perheesi on nyt tärkeämpi kuin muiden mielensä pahoittamiset, olit sitten kummi tai ei. Sinä päätät nyt mitä ja miten teet ja et anna muiden siihen vaikuttaa. Sinä päätät.