Lue keskustelun säännöt.
Apua ekaluokkalaisen kanssa
10.10.2018 |
Nyt tarvitsen apua. En tiedä enää, mitä tehdä ekaluokkalaisen kanssa.
Opettajalta tulee jatkuvasti viestiä, kuinka lapsi ei osaa käyttäytyä; häiritsee tunneilla, unohtelee läksyjä ja tehtäviä, ei kuuntele ohjeita tai toimi niiden mukaan. Nyt parina päivänä tullut viestiä, kuinka on kavereiden vaatteita sotkenut mudalla, samoin koulun seinää, vaikka ensimmäisellä kerralla lupasi, ettei niin tee, ja tuntui ymmärtävän, miksi niin ei saa tehdä.
Kaikesta on kotona puhuttu, käsketty, huudettu, toruttu,... ja kysytty miksi, mutta aina vastaus "en tiedä".
Suuttuessaan on alkanut haistattelemaan, haukkumaan ja näyttämään keskisormea, mitä ei koskaan aikaisemmin ole tehnyt.
Olemme lapsen isän kanssa eronneet, ja lapsi käy isänsä luona joka toinen viikonloppu. Viime viikolla näytti menevän koulu ja käytös todella hyvin, lapsi sai paljon kiitosta sekä koulussa, että kotona - ja oli ylpeä itsestään. Viikonloppuna oli isällään, ja taas maanantaina koulussa alkoi sama meininki, kuin aikaisemminkin. Tänään aamulla kertoi, että aikoo saada hyvää palautetta, mutta taas tuli opettajalta viestiä, että tihutyötä tehnyt ja koulun jälkeen opettaja menee lapsen kanssa rehtorin luokse puhumaan asiasta.
Kaikki nämä ongelmat alkoivat, kun koulu alkoi.
En tiedä enää, mitä tehdä, ja mistä hakea apua.
Neuvoja?
Kommentit (15)
Tässä olisi nyt ilmeisesti tarkoitus alkaa arvuuttelemaan miksi nää ongelmat ilmaantuu aina isän hoitovuoron jälkeen. Suotavaa olisi varmaan myös pohtia onko lapsella jokin muodikas käytöshäiriö, vai onko ongelman alkulähde kenties isän uusi tyttöystävä.
Sinä ja lapsen isä olette yhtäläisessä kasvatusvastuussa. Myös lapsi itse on vastuussa käytöksestään. Jos lapsi riehuu koulussa, ensin asia selvitetään perheen kesken. Jos riehuminen jatkuu, koulu mukaan selvittelyihin. Siitä sitten eteenpäin tarpeellisin toimenpitein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusataanko häntä koulussa? Jos kiusataan niin ehkä turhautuminen ja pahamieli purkautuu aggressiona.
Onko oppimisvaikeuksia? Onko liian kovilla koulussa? Osaako kotona keskittyä?
Ja mitään ei ole esiintynyt ennen kouluikää? Yleensä esim. keskittymishäiriöt tulee ilmi päiväkodissa. Kuulostaa että olette käsitelleet asiaa jo paljon lapsen kanssa ja kotona. Ehkä on parasta pyytää ammattiapua, sillä vaikea on saada kotoa käsin ohjailtua että lapsi jaksaisi keskittyä koulussa paremmin. Kotonahan lspsi yleensä viettää sitä vapaa aikaa. Meille ainakin sanottiin että koulussa/päiväkodissa käsitellään ongelmat, jotka ilmenee siellä ja kotona, ongelmat jotka ilmenee kotona. Voi olla aika erilaiset ongelmat riippuen onko koti- vai kouluympäristö.
Onkohan tunneilla tylsää? MIkä on koulumenestys? Jutelkaa opettajan kanssa josko saa tehtävät nopeasti tehtyä ja kyllästyy niin alkaa tötöily. 5v vanha ero ei mielestäni voi noin paljon vaikuttaa, enemmänkin hakisin nyt sitä syytä sieltä kouluviihtyvyydestä. Onko kavereita, kiusataanko, onko tunnit liian helppoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä olisi nyt ilmeisesti tarkoitus alkaa arvuuttelemaan miksi nää ongelmat ilmaantuu aina isän hoitovuoron jälkeen. Suotavaa olisi varmaan myös pohtia onko lapsella jokin muodikas käytöshäiriö, vai onko ongelman alkulähde kenties isän uusi tyttöystävä.
Sinä ja lapsen isä olette yhtäläisessä kasvatusvastuussa. Myös lapsi itse on vastuussa käytöksestään. Jos lapsi riehuu koulussa, ensin asia selvitetään perheen kesken. Jos riehuminen jatkuu, koulu mukaan selvittelyihin. Siitä sitten eteenpäin tarpeellisin toimenpitein.
Hmm... Aistin hieman asenteellisuutta tuossa ”muodikas” käytöshäirö ilmaisussa.
Voisko hyvät ihmiset syynä olla joskus vain huonokäytöksisyys. Lapset kun pitää kasvattaa sieltä pienestä asti. Yhteiskunta pian pulassa näiden huonostivoivien vanhempien ja lasten kanssa. Ja aina se on jonkun muun tai olosuhteiden vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti kyseessä on lapsi joka turhautuu ja tylsistyy helposti ja tällöin ei vain osaa olla. Lääkkeenä voi olla ihan lääkkeet tsi sitten mielekäs ja mielenkiintoinen tekeminen. Helpommin sanottu kun tehty ainakin koulumaailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Voisko hyvät ihmiset syynä olla joskus vain huonokäytöksisyys. Lapset kun pitää kasvattaa sieltä pienestä asti. Yhteiskunta pian pulassa näiden huonostivoivien vanhempien ja lasten kanssa. Ja aina se on jonkun muun tai olosuhteiden vika.
Tai, kasvata, kiellä estä, sama jatkuu kuitenkin, kasvata, kiellä, estä, sama jatkuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä olisi nyt ilmeisesti tarkoitus alkaa arvuuttelemaan miksi nää ongelmat ilmaantuu aina isän hoitovuoron jälkeen. Suotavaa olisi varmaan myös pohtia onko lapsella jokin muodikas käytöshäiriö, vai onko ongelman alkulähde kenties isän uusi tyttöystävä.
Sinä ja lapsen isä olette yhtäläisessä kasvatusvastuussa. Myös lapsi itse on vastuussa käytöksestään. Jos lapsi riehuu koulussa, ensin asia selvitetään perheen kesken. Jos riehuminen jatkuu, koulu mukaan selvittelyihin. Siitä sitten eteenpäin tarpeellisin toimenpitein.
Hmm... Aistin hieman asenteellisuutta tuossa ”muodikas” käytöshäirö ilmaisussa.
Erilaisia ja eri asteisia mielenterveyden häiriöitä diagnosoidaan nykyisin jo hyvinkin nuorella iällä. Hyvähän se vaan on, tulee hoidettua ajoissa pois loppuelämää haittaamasta. Nämä diagnoosit tekee tarkkojen tutkimusten jälkeen alan ammattilaiset, psykologit/psykiatrit, ei palstamammat. Siihen pyrin viittaamaan tuolla huonosti valitsemallani termillä.
Googlaa vaikka adhd, voibolla, että on pärjännyt vielä eskarissa, mutta koulun vaatimukset liikaa. Siihen voisi liittyä tuo impulsiivisuus, muutosten huono sietokyky ja herkkyys. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kysynyt lapselta itseltään mitä voisitte tälle tehdä ja mitä hän haluaisi että tekisitte asian eteen.
Kaikki arjen ja elämän muutokset on lapsille hankalia kun ei vielä sanat tai kyvyt riitä niiden tulkitsemiseen.
Voisitte tehdä mielikuva harjoituksia tilanteista joissa on mennyt pieleen ja mitä olisi voinut sanoa tai tehdä eritavalla. En kuitenkaan hirveästi laittaisi enää energiaa huutamiseen varsinkaan jos sillä ei ole saatu tuloksia. Ehkä juttelisin isänkin kanssa miten siellä eletään.
Yleensä lapsi tekee sitä mitä hänelle tehdään eli varmaan jossakin kaverit tai joku muu haistattelee tai ilkeilee. Lähtisin nyt ehkäpä liikkeelle siitä että teette jotain mukavaa yhdessä ja hienovaraisesti kyselet miten menee missäkin, miten mitkäkin kaverit käyttäytyvät ja miltä mikäkin tuntuu.
ADHD/ADD:
Koululääkärille on aika kuukauden päästä, jossa mietitään tätäkin. Terv.hoitaja ja läheiset ovat kuitenkin sitä mieltä, että lapsella ei ole kumpaakaan, koska pystyy keskittymään kyllä.
Lapsi itse suositteli, josko hälle hankittaisiin peltorit kouluun, jotta pääsisi hälinää karkuun. Tästä täytyy jutella vielä opettajan kanssa.
Lisäksi, kun lapsi on kiinnostunut koulunkäynnistä, kaikki menee loistavasti, ja mitään ongelmaa ei ole. Aivan kuin eri lapsi.
Koulu liian helppoa:
Olen miettinyt tätäkin. Äidinkielessä lapsella on harjoittelua, ja onkin - ainakin kotona - innoissaan harjoittelemassa. Lukeminen on kahden viikon aikana edistynyt huimasti, ja on siinä ja siinä, etteikö lukisi jo.
Matikka on lapselle liian helppoa. Lapsi on laskenut viisivuotiaasta asti plus- ja miinuslaskuja, ja kotitehtävät tekee parissa minuutissa. Sanoi viime viikolla, että tekee tehtävät nopeasti, eikä tiedä, mitä tekisi sen jälkeen. Yritin keskustella asiasta lisää, mutta taas tyssäsi tuohon yhteen lauseeseen.
Kiusaaminen:
Lapsi on muutaman kerran sanonut, että häntä kiusataan. Kiusaamista on kuitenkin kaverin puolelta; tönimistä, painimista, koulurauhan häirintää (kaveri tulee laittamaan kirjan kiinni kesken tehtävien teon)… Jostain syystä en ole tätä ottanut tosissani, koska kyse kuitenkin lapsesta, jota lapseni pitää kaverinaan. Lapseni muutenkin herkkä kiusaamiselle.
Tätä vaihtoehtoa en ole kuitenkaan sulkenut pois.
Isäviikonloppu:
Erosta tosiaan viitisen vuotta. Välit isällä ja lapsella ovat läheiset.
Jostain syystä lapsi ei mielellään mene isälleen, mutta menee kuitenkin. Kotona sanoo, että ei haluaisi mennä, mutta isän nähdessään menee reippaasti ja iloisesti.
Lapsella oli hetki sitten vaihe, jolloin valehteli paljon, ja mielestäni vakavista asioista, jolloin joistakin otin yhteyttä lapsen isään;
Kutsutaan äitipuolta nyt vaikka A:ksi.
- Lapsi kertoi iltapalapöydässä, että A suuttuu paljon ja monesti. Sinä viikonloppuna oli suuttunut likaantuvista vaatteista, ja lapsi kertoessaan purskahti itkuun. Lapsen isä kertoi, että näin ei ole tapahtunut, vaan isä oli suuttunut likaisista vaatteista, ei A.
Lapsi kertoessaan kuitenkin tuntui puhuvan totta, ainakin omasta mielestään, ja minunkin mielestä kuulosti uskottavalta.
- Lapsi kertoi, että isä ja A riitelevät paljon. Tästä en kehdannut kysyä isältä, eikä varmasti olisi isä siitä minun kanssa halunnutkaan puhua.
- Lapsi kertoi, että A:n lapsi kiroilee, sotkee hänen vaatteitaan, heittelee lastani kiviä, jne. Lapseni viikonlopulta tullessaan puhuu paljon kikkeli-juttuja, yrittää esittää alapäätään, ja pitää tätä jopa hauskana juttuna. Kerron, että käytös ei ole sopivaa, ja leikki kestää sen yhden sunnuntai-illan ja loppuu siihen. Lapsella on yllättävän laaja sanavarasto viikonlopulta tullessaan; muutama viikko sitten puhui panemisesta, jota meillä ei kotona ikinä koskaan käytetä. Kun kysyin, mistä on tuon oppinut, niin A:n lapselta.
Tämä on sellainen, mistä olen huolissani. Olen ymmärtänyt, että A:n lapsi kiusaa, mutta kuitenkin nähnyt, että ovat hyviä kavereita ja A:n lapsi hyväkäytöksinen, jolla melko samanlaiset rajat ja vapaudet, kuin lapsellani meillä kotona.
Kiitos kaikille!
Mukava kirjoitella tästä jonkun kanssa, kuin miettiä yksinään. Jotenkin mieltä avartavaa saada ajatuksia järjestykseen, ja saada muita näkökulmia.
Kiitos.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eevia kirjoitti:
Oletko kysynyt lapselta itseltään mitä voisitte tälle tehdä ja mitä hän haluaisi että tekisitte asian eteen.
Kaikki arjen ja elämän muutokset on lapsille hankalia kun ei vielä sanat tai kyvyt riitä niiden tulkitsemiseen.Voisitte tehdä mielikuva harjoituksia tilanteista joissa on mennyt pieleen ja mitä olisi voinut sanoa tai tehdä eritavalla. En kuitenkaan hirveästi laittaisi enää energiaa huutamiseen varsinkaan jos sillä ei ole saatu tuloksia. Ehkä juttelisin isänkin kanssa miten siellä eletään.
Yleensä lapsi tekee sitä mitä hänelle tehdään eli varmaan jossakin kaverit tai joku muu haistattelee tai ilkeilee. Lähtisin nyt ehkäpä liikkeelle siitä että teette jotain mukavaa yhdessä ja hienovaraisesti kyselet miten menee missäkin, miten mitkäkin kaverit käyttäytyvät ja miltä mikäkin tuntuu.
Heippa!
Olen kysynyt epätoivoissani lapselta itseltään, olisiko hällä ideaa, mutta ei ole. Piti kuitenkin hyvänä ideana, jos kouluun hankkisi peltorit. Siellä yhdet ovat, mutta ne ovat jollekin toiselle.
Paljon olenkin viettänyt aikaa lapsen kanssa, ja se on tuntunut tekevän hyvää jollakin asteella. Hyvä puheyhteys meillä on, mutta kouluasioista jutellessa sulkeutuu.
Lapselle muutokset ovat olleet kautta aikojen vaikeita, ja ovat vieneet oman aikansa tottua. Nyt kuitenkin tuntuu, että lapsi käy läpi tähän astisen elämänsä pahinta kriisiä.
Kavereista olen kysellyt, ja hällä onkin yksi kaveri, joka käyttäytyy ties miten. Eskarista tuttu, ja tämä pikkukaveri minullekin ehdotti törkeyksiä. Rääväsuu. Tekisi mieli sanoa pojalleni, että ei saa kaveerata sen lapsen kanssa, mutta ovat nyt lyöttäytyneet yhteen.
- Ap
Ap vielä...
Olen miettinyt, että lapsi hakee huomiota, potee isä-ikävää, tms… Olen yrittänyt hyvässä hengessä keskustella lapsen kanssa, mutta hän ei osaa sanoa syytä käytökselleen. Kotona pääasiassa käyttäytyy hyvin, vaikka korvat ovatkin koristeena suurimman osan ajasta. Olen antanut paljon aikaa lapselle.
Erosta isän kanssa on viitisen vuotta, joten se ei ole mikään tuore asia.
Kertoisin lapsesta myös sen (jos se auttaa "diagnoosissa"), että on melko herkkä, intuitiivinen ja syvällinen. Osaa sanoittaa tunteensa ja puhua niistä, mutta kun koulu otetaan puheeksi, hän sulkeutuu.