Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?

Breakfast kirjoitti:

Nainen halusi minut vain katselemaan itseään syömässä aamupalaa. Joku fetissi kai. 

Näistä jutuista täällä saisi hyvän komediasarjan telkkariin. Minusta nainen on hauska:-)

Miehen hengitys haisi kuin kaatopaikka. Mies kehuskeli viesteissä aina iltaisin kuinka tärkeää hammaspesu on, mutta meinasi oksu tulla kun kahvilassa lemahti miehen pahanhajuinen hengitys kasvoille. Tapailu jäi yksiin treffeihin. Luojan kiitos ei suudeltu enkä olisi halunnut miestä lähelle.

Aluksi tuntui, että juttua riitti, kemiat kohtasi, seksi oli vähintään aika hyvää, ihastuin mieheen. Tuli joku pieni epäselvyys ja mies vastasi kysymykseeni, että häntä alkaa ahdistamaan tällainen keskustelu. Mietin, että ei helvetti aikuinen mies, jolla tulee noin voimakkaita fiiliksiä kuin ahdistusta jostain ihan olemattomasta asiasta. Että menee mullakin fiilikset. Ja ihan tosissaan, tuli vaan sellainen fiilis itselle, että en pysty ottamaan tosissani isoa miestä, jota pikkujuttu alkaa peräti ahdistaa ja kokee tarvetta tehdä itsestään numero. Kun ei ollut mitään syytä epävarmuudelle, ahdistukselle tai millekään kovin ihmeelliselle tunteelle siinä, kaikki olo tosi hyvin. Ainako se sitten olisi alkanut ahdistumaan kun asiat ei mene täsmälleen niinkuin se oli kuvitellut? Pitäisikö asioiden aina mennä ihan täsmälleen niin? Sillälaillako se seurustelu voisi sitten toimia kun vaan huolehditaan, ettei iso mies ahdistu varsinkaan melkeinpä tyhjästä? Sellainen parisuhde kuulostaakin aika unelmalta, sellainen missä kaikki vaan menee silleen kivasti eikä toinen ilman mitään syytä olemisellaan aiheuta ahdistusta, sitähän mun pitäisi opetella välttämään. Iso mies muistaa aina vedota epämiellyttävään tunteeseensa kun on joku epäselvyys tai väärinkäsitys tai pienen pieni ristiriita niin minä sitten hoksaan olla sopivasti varpaillani kunnes asiat on miehen mielestä silleen just kivasti. On vaan pakko sanoa, että en jaksa ryhtyä vakavoitumaan ihmisen kanssa, joka alkaa olotilaoikuillaan säädellä sitä suhdetta noin ärsyttävästi. Varmasti on naisissakin näitä. Ei vaan oo mun makuun. Ehkä elämässäni on sellaisia ihmisiä jo tarpeeksi. Siis "mua alkaa ahdistamaan (saanko nyt päättää mitä tehdään?)" oli se syy miksi kiinnostus loppui.

Pitkäaikaistyötön sosiaalipummi, koti oli kuin kaatopaikka, laskut jäi postilaatikkoon, huorasi, käytti taloudellisesti hyväksi, valehteli, olin aina toissijainen vaihtoehto jos oli jotain muutakin tekemistä... Olihan näitä syitä. Ainoa hyvät asiat oli ulkonäkö ja seksitaidot, muuten ihan pohjasakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Aluksi tuntui, että juttua riitti, kemiat kohtasi, seksi oli vähintään aika hyvää, ihastuin mieheen. Tuli joku pieni epäselvyys ja mies vastasi kysymykseeni, että häntä alkaa ahdistamaan tällainen keskustelu. Mietin, että ei helvetti aikuinen mies, jolla tulee noin voimakkaita fiiliksiä kuin ahdistusta jostain ihan olemattomasta asiasta. Että menee mullakin fiilikset. Ja ihan tosissaan, tuli vaan sellainen fiilis itselle, että en pysty ottamaan tosissani isoa miestä, jota pikkujuttu alkaa peräti ahdistaa ja kokee tarvetta tehdä itsestään numero. Kun ei ollut mitään syytä epävarmuudelle, ahdistukselle tai millekään kovin ihmeelliselle tunteelle siinä, kaikki olo tosi hyvin. Ainako se sitten olisi alkanut ahdistumaan kun asiat ei mene täsmälleen niinkuin se oli kuvitellut? Pitäisikö asioiden aina mennä ihan täsmälleen niin? Sillälaillako se seurustelu voisi sitten toimia kun vaan huolehditaan, ettei iso mies ahdistu varsinkaan melkeinpä tyhjästä? Sellainen parisuhde kuulostaakin aika unelmalta, sellainen missä kaikki vaan menee silleen kivasti eikä toinen ilman mitään syytä olemisellaan aiheuta ahdistusta, sitähän mun pitäisi opetella välttämään. Iso mies muistaa aina vedota epämiellyttävään tunteeseensa kun on joku epäselvyys tai väärinkäsitys tai pienen pieni ristiriita niin minä sitten hoksaan olla sopivasti varpaillani kunnes asiat on miehen mielestä silleen just kivasti. On vaan pakko sanoa, että en jaksa ryhtyä vakavoitumaan ihmisen kanssa, joka alkaa olotilaoikuillaan säädellä sitä suhdetta noin ärsyttävästi. Varmasti on naisissakin näitä. Ei vaan oo mun makuun. Ehkä elämässäni on sellaisia ihmisiä jo tarpeeksi. Siis "mua alkaa ahdistamaan (saanko nyt päättää mitä tehdään?)" oli se syy miksi kiinnostus loppui.

Ehkä voisit auttaa häntä ja saada pienen ahdistuksen loppumaan. Voisi alkaa luonnistumaan isommatkin asiat ilman tarvetta ahdistua. Jotkut vain tarvitsisivat pientä luottoa, että alkaisi luottamaan itseensä.

Ja tarkoitan todellakin tätä.

Ei kaikista "riippakivistä" tule sellaisia lopuksi elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että yksikään mies ei oikeasti edes halua parisuhdetta. Heitä kiinnostaa joko a) vakipano b) joku joka hoitaa kämpän c) joku joka hoitaa lapset  tai näiden yhdistelmä. Parisuhde tai kumppanuus ei ole se, mitä he naisista etsivät. Prove me wrong :D

Olet väärässä. Aloitin hyvän tyttöystävän etsimisen n. 16-vuotiaana. Uskoin jopa siihen, että naiset kehittyvät meitä miehiä nopeammin, mutta se on ihan paskapuhetta ja mitä enemmän tutustuin vuosien mittaan erilaisiin ja eri-ikäisiin naisiin, niin tietoisuus vain vahvistui, että naisista enemmistö kuvittelee itsekin olevansa jotenkin aikuisempia aikaisemmin kuin miehet. Katsokaa nyt tätäkin paikkaa. Täällä on varmasti myös nuoriakin joukossa, mutta enemmistön pitäisi olla työssäkäyviä, aikuisia ja perheellisiä naisia. Kuinka ollakaan, suosituin keskustelun aihe onkin se, miten ihanan rohkeasti kukin on piereskellyt ja ripuloinut housuihinsa. Liekö oppiäiteinä olleet ne kaksi toimittajaa, jotka tekivät jutun siitä, miten olivat paskoneet housuihuinsa linja-autossa. Ei miehet tuollaisia ole koskaan tehneet.

Etsin siis kauan sopivaa kumppania, mutta aina tahtoi puuttua se jokin kiinnipitävä voima ja joskus useammankin vuoden kestänyt suhde muuttui liian tylsäksi minulle ja oli pakko erota. Naisista puuttuu energisyys tai sitten jos sitä on, niin pitäisi lentää jatkuvasti milloin minnekin. Sitten jos olet joustava luonteeltasi, mutta et kuitenkaan ihan lapatossu, niin lähes jokainen koittaa päästä niskanpäälle, eli määrätä kaikesta mitä yhteisessä taloudessa tapahtuu. Sitten kun ilmaiset, ettei sellainen käy, niin oletkin kuspää mies, jonka kanssa ei voi elää.

a) vakipano: no normaaliin parisuhteeseen kuuluu tietysti seksi, mutta jos sinulla naisena ei juuri muuta ole antaa kuin pesää, niin mitä muutakaan voit odottaa?

b) joku joka hoitaa kämpän: no, jos nainen on kotona ja meis käy töissä, niin en minä ainakaan katsele kauaa naista, joka roikkuu somessa koko päivän, vaikka voisi laittaa asunnon joskus hyvään kuntoon, tehdä vaikka ruokaa jne. En minä rupea rankan työpäivän jälkeen kuuraamaan asuntoa lattiasta kattoon.

c) joku joka hoitaa lapset: tuokin on ihan omaa syytä ja johtuu edelleen siitä että nainen omii lapset itselleen heti kun nämä syntyvät. Ei miehillä vieläkään ole täällä junttilandiassa aitoa miehen ja isän paikkaa perheessä, vaan monissa perheissä isi on äidin pikku apulainen.

Tässä oli paljon hyvää asiaa. Tuokin on tuttua, että pirun vaikea löytää sopivaa balanssia naisen kanssa sen suhteen, että olenko rento ja joustava mies vai käskyttävä päällepäsmäri. Jossain siinä välissä se kai on, mutta ei tahdo millään osua oikeaan pykälään. Luonteeltani olen rento ja joustava, joten vaikea on taikoa itsestäni mitään komentajaa. Mutta siltikin on menneet asiat mönkään kun en ole ihan kaikkea suostunut tekemään kuten nainen haluaa. Eli tee kaikki kuten nainen haluaa, mutta ole samalla Mies isolla kirjaimella, joka johtaa ja ohjaa. Mitenkähän tuo temppu tehdään?

Minä ratkaisin asian siten, että otin aasialaisen vaimon. Nyt kaikki sujuu hyvin ja kumpikin on onnellinen.

Inhottavasti sanottu, mutta minun syyni miehen jättämiselle oli se, että hänellä oli pieni muna ja olematon erektio! Meillä oli muuten tosi hauskaa keskenämme, mutta seksi oli hyvin vaivaannuttavaa, kun miehellä ei vaan noussut tarpeeksi :/ Itsekin hän ihmetteli tätä, kun kuitenkin kaikki meidän välillä natsasi. Jotenkin nätisti muotoilin poistumiseni kuvioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aluksi tuntui, että juttua riitti, kemiat kohtasi, seksi oli vähintään aika hyvää, ihastuin mieheen. Tuli joku pieni epäselvyys ja mies vastasi kysymykseeni, että häntä alkaa ahdistamaan tällainen keskustelu. Mietin, että ei helvetti aikuinen mies, jolla tulee noin voimakkaita fiiliksiä kuin ahdistusta jostain ihan olemattomasta asiasta. Että menee mullakin fiilikset. Ja ihan tosissaan, tuli vaan sellainen fiilis itselle, että en pysty ottamaan tosissani isoa miestä, jota pikkujuttu alkaa peräti ahdistaa ja kokee tarvetta tehdä itsestään numero. Kun ei ollut mitään syytä epävarmuudelle, ahdistukselle tai millekään kovin ihmeelliselle tunteelle siinä, kaikki olo tosi hyvin. Ainako se sitten olisi alkanut ahdistumaan kun asiat ei mene täsmälleen niinkuin se oli kuvitellut? Pitäisikö asioiden aina mennä ihan täsmälleen niin? Sillälaillako se seurustelu voisi sitten toimia kun vaan huolehditaan, ettei iso mies ahdistu varsinkaan melkeinpä tyhjästä? Sellainen parisuhde kuulostaakin aika unelmalta, sellainen missä kaikki vaan menee silleen kivasti eikä toinen ilman mitään syytä olemisellaan aiheuta ahdistusta, sitähän mun pitäisi opetella välttämään. Iso mies muistaa aina vedota epämiellyttävään tunteeseensa kun on joku epäselvyys tai väärinkäsitys tai pienen pieni ristiriita niin minä sitten hoksaan olla sopivasti varpaillani kunnes asiat on miehen mielestä silleen just kivasti. On vaan pakko sanoa, että en jaksa ryhtyä vakavoitumaan ihmisen kanssa, joka alkaa olotilaoikuillaan säädellä sitä suhdetta noin ärsyttävästi. Varmasti on naisissakin näitä. Ei vaan oo mun makuun. Ehkä elämässäni on sellaisia ihmisiä jo tarpeeksi. Siis "mua alkaa ahdistamaan (saanko nyt päättää mitä tehdään?)" oli se syy miksi kiinnostus loppui.

Ehkä voisit auttaa häntä ja saada pienen ahdistuksen loppumaan. Voisi alkaa luonnistumaan isommatkin asiat ilman tarvetta ahdistua. Jotkut vain tarvitsisivat pientä luottoa, että alkaisi luottamaan itseensä.

Ja tarkoitan todellakin tätä.

Ei kaikista "riippakivistä" tule sellaisia lopuksi elämäänsä.

Ihminen, jolla on useampi tällainen läheinen, on ehkä taipuvainen tähän auttajan rooliin ja ehkä jotkut miehet/naiset oikeasti yrittävät keinotella sillä enemmän valtaa itselleen parisuhteessa. Toki jotkut ovat oikeasti avun tarpeessa ja sen arvoisiakin. Tätä miestä ei välttämättä ahdistanut olleskaan, mutta siitä narusta yritti vetää. Neuvosi on hyvä, mutta jos kuitenkin oletetaan että kirjoittaja todella tunnisti, ettei mikään ollut todella vialla vaan todellisuudessa vain hänen joustavuuttaan testaillaan, niin ehkä loppuratkaisu oli kuitenkin oikea.

Sitten kun tapaa sen itselleen oikean ihmisen niin kaikki vain soljuu luontevasti. Ihana hengittää kun mikään ei ole vaikeaa, Entiset suhteet eivät ole olleet näin hyviä ja tapailut loppuivat muutamaan kertaan.

Yhdellä tapailumiehellä oli tuore ero ja hän oli muutenkin turhan taikinamainen mies. Toinen kuvitteli olevansa jotain vastustamatonta naisten mieleen mutta minä vieroksuin hänen tyhmyyttään, se alkoi sieltä paljastua sana sanalta yhä enemmän. Yksi oli aivan liian luonteeltaan kiharaista nuudelia ja moraaliltaan klähmäinen. Vähän kun jäisi aamukahvin aikana katsomaan tahraa pöytäliinassa ja se vaivaisi koko ajan. Lähinnä ne treffimiehet olivat ikävystyttäviä, arvattavissa, kaavamaisia, kaupunkilaisia, pehmeitä. Ei hilloviivaa tahmatassuille.

Mieheni tapasin illalla, keskitalvella, räntäsateessa. Tumma varjo olutkuppilan edessä, odottamassa minua. Silmät olivat viattomat, ei epäilyä, arviointia eikä kyynisyyttä, katkeruutta menneestä. Puhe oli rauhallista, olemus levollinen. Hänessä tiivistyi mitä sisältyy hyvään ihmiseen, ja hän oli älykäs - ja on edelleen tätä kaikkea. Hauska ja vähän kesytön, kuitenkin yhden naisen mies. Skarppi katse, komeakin, raamikas, kiltti ja arvonsa tunteva. Luja, minulle pehmeä, hellä. Huomaavainen, aina valmis auttamaan, tekemään oman osuutensa, lupasi kauan sitten jakaa elämänsä minun kanssani. Minun mieheni.

Vierailija kirjoitti:

Inhottavasti sanottu, mutta minun syyni miehen jättämiselle oli se, että hänellä oli pieni muna ja olematon erektio! Meillä oli muuten tosi hauskaa keskenämme, mutta seksi oli hyvin vaivaannuttavaa, kun miehellä ei vaan noussut tarpeeksi :/ Itsekin hän ihmetteli tätä, kun kuitenkin kaikki meidän välillä natsasi. Jotenkin nätisti muotoilin poistumiseni kuvioista.

Olisi mielenkiintoista tehdä tutkimus, että onko suhde kariutunut pieneen munaa, vai isoon pimpsaan. Mä veikkaan, että iso pimpero on paljon yleisempi ilmiö kuin pieni muna.

Punapigmenttinen eli Oranssi karvoitus kaikkialla, ei sytyttänyt

Takertuva narsisti-mies. Heippa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhottavasti sanottu, mutta minun syyni miehen jättämiselle oli se, että hänellä oli pieni muna ja olematon erektio! Meillä oli muuten tosi hauskaa keskenämme, mutta seksi oli hyvin vaivaannuttavaa, kun miehellä ei vaan noussut tarpeeksi :/ Itsekin hän ihmetteli tätä, kun kuitenkin kaikki meidän välillä natsasi. Jotenkin nätisti muotoilin poistumiseni kuvioista.

Olisi mielenkiintoista tehdä tutkimus, että onko suhde kariutunut pieneen munaa, vai isoon pimpsaan. Mä veikkaan, että iso pimpero on paljon yleisempi ilmiö kuin pieni muna.

Pienimunaisen miehen puhetta. Jos vehje on mallia pikkurilli niin eipä sillä paljon tehdä.

Tutkimuksia on tietysti tästäkin aiheesta tehty. Panosten keskipituus velttona on 9 cm ja erektiossa hiukan yli 13 cm. Kookkaimmat penikset löytyvät mukaan Etelä-Amerikan sekä Afrikan maista, kun taas Aasiassa elimet ovat keskimäärin pienempiä. Suomessa jäykistyneen peniksen keskipituus on 13,77 senttiä.

Keskimäärin emättimen syvyys on Väestöliiton mukaan 6–12 senttiä, halkaisija vaihtelee 2,1 sentistä 3,5 senttiin.

Sameshit kirjoitti:

Pitkäaikaistyötön sosiaalipummi, koti oli kuin kaatopaikka, laskut jäi postilaatikkoon, huorasi, käytti taloudellisesti hyväksi, valehteli, olin aina toissijainen vaihtoehto jos oli jotain muutakin tekemistä... Olihan näitä syitä. Ainoa hyvät asiat oli ulkonäkö ja seksitaidot, muuten ihan pohjasakkaa.

Entäs ne huonot puolet sitten, oliko niitä? Eikös naiset ole kautta historian aina tykänneet näistä Rillumarei-tyypeistä?! Rentuthan ovat aina olleet kuumaa valuuttaa parisuhdemarkkinoilla, ja heiistä pidetty kiinni veren maku suussa! Laskutaito riittäisi, mutta muisti ei, jos pitäisi alkaa luetella vastaan tulleita tapauksia, joissa huoliteltu hyvännäköinen nainen kuskaa käsipuolessaan ruokoamattoman näköistä renttua! Rentut pitkätukka-rokkarityypit, saavat usein ne näyttävimmät naiset!

Minä olen ollut joskus n. 30+ miehen kanssa, ikä hänellä nykyään. Hän mittaili minua päästä jalkoihin, haisteli pikkuhousut ja ihon, tarkasti pimperoa ja pepun, tarkasti silmien värin jne. Mikään ei kelvannut. Pimperon väri muka punainen, vaikka se on kultaa. Silmiini olin laittanut värilliset piilolinssit ruskeat, niin hän nyrpisti nokkaansa ja sanoi heippa. Silmän värit oli kuulema väärän väriset. Mua naurattaa tämä hemmo, joka meni silmien värissä niin halpaa kanssani. Täysin pinnallinen persoona, tupakoiva alkoholisti itse joka döfää pahalle. Ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhottavasti sanottu, mutta minun syyni miehen jättämiselle oli se, että hänellä oli pieni muna ja olematon erektio! Meillä oli muuten tosi hauskaa keskenämme, mutta seksi oli hyvin vaivaannuttavaa, kun miehellä ei vaan noussut tarpeeksi :/ Itsekin hän ihmetteli tätä, kun kuitenkin kaikki meidän välillä natsasi. Jotenkin nätisti muotoilin poistumiseni kuvioista.

Olisi mielenkiintoista tehdä tutkimus, että onko suhde kariutunut pieneen munaa, vai isoon pimpsaan. Mä veikkaan, että iso pimpero on paljon yleisempi ilmiö kuin pieni muna.

Pienimunaisen miehen puhetta. Jos vehje on mallia pikkurilli niin eipä sillä paljon tehdä.

Mitäköhän miettisit jos itse vaikka menettäisit pikkurillisi, ajatelisitko vain että eihän sillä nyt juuri mitään tehnytkään?!

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksia on tietysti tästäkin aiheesta tehty. Panosten keskipituus velttona on 9 cm ja erektiossa hiukan yli 13 cm. Kookkaimmat penikset löytyvät mukaan Etelä-Amerikan sekä Afrikan maista, kun taas Aasiassa elimet ovat keskimäärin pienempiä. Suomessa jäykistyneen peniksen keskipituus on 13,77 senttiä.

Keskimäärin emättimen syvyys on Väestöliiton mukaan 6–12 senttiä, halkaisija vaihtelee 2,1 sentistä 3,5 senttiin.

Unohdit mainita, että kaikilla naisilla, joilla emättimen halkaisija on 2,5 cm tai alle sen, yhdynnät ovat kivuliaita. Hyvin harva heistä pystyy yhdyntäseksiä aktiivisesti harrastamaan, muistaakseni tämä oli todettu tuossa tutkimuksessa. Halkaisija vaihtelee jopa vain 2,1 cm:stä johonkin, mutta nämä ensin mainitut eivät voi harrastaa penetraatioseksiä tavismiesten kanssa ollenkaan. Eli keskiverto halkaisijaltaan emättimen ovat luultavasti enemmänkin 2,5-3 cm luokkaa. Onhan siinä huisi ero yksilöiden välillä... No, ehkä ne erot on jotain muita kuin mittoja.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut joskus n. 30+ miehen kanssa, ikä hänellä nykyään. Hän mittaili minua päästä jalkoihin, haisteli pikkuhousut ja ihon, tarkasti pimperoa ja pepun, tarkasti silmien värin jne. Mikään ei kelvannut. Pimperon väri muka punainen, vaikka se on kultaa. Silmiini olin laittanut värilliset piilolinssit ruskeat, niin hän nyrpisti nokkaansa ja sanoi heippa. Silmän värit oli kuulema väärän väriset. Mua naurattaa tämä hemmo, joka meni silmien värissä niin halpaa kanssani. Täysin pinnallinen persoona, tupakoiva alkoholisti itse joka döfää pahalle. Ei jatkoon.

Muuten on ota kantaa, mutta miksi ihmeessä kukaan menisi laittamaan ruskeita väriillisiä piilolinssejä?! Ruskeat silmäthän muutetaan piilolinsseillä yleensä vaaleampaan suuntaan, kun esteettisyytä tavoittellaan?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut joskus n. 30+ miehen kanssa, ikä hänellä nykyään. Hän mittaili minua päästä jalkoihin, haisteli pikkuhousut ja ihon, tarkasti pimperoa ja pepun, tarkasti silmien värin jne. Mikään ei kelvannut. Pimperon väri muka punainen, vaikka se on kultaa. Silmiini olin laittanut värilliset piilolinssit ruskeat, niin hän nyrpisti nokkaansa ja sanoi heippa. Silmän värit oli kuulema väärän väriset. Mua naurattaa tämä hemmo, joka meni silmien värissä niin halpaa kanssani. Täysin pinnallinen persoona, tupakoiva alkoholisti itse joka döfää pahalle. Ei jatkoon.

Muuten on ota kantaa, mutta miksi ihmeessä kukaan menisi laittamaan ruskeita väriillisiä piilolinssejä?! Ruskeat silmäthän muutetaan piilolinsseillä yleensä vaaleampaan suuntaan, kun esteettisyytä tavoittellaan?!

Hah! :D ehkä se riippuu ihmisestä, kelle mikäkin sopii tai mitä on hauska kokeilla. Minusta tummanruskeat silmät ovat kauniit. Äidilläni oli ruskeat, superkauniit silmät ja naiselliset kasvot. Katse oli kaunis ja lempeä, ehkä tummanruskeat silmät saavat myös pupillit näyttämään laajoilta, sehän on tutkitusti viehättävää. Itselläni on aivan tavalliset vihersiniharmaat silmät ja pidän toki, mutta mielestäni tummat silmät ovat kyllä ihanimmat. Toki usein näkee myös sinisiä/vihreitä kauniita silmäpareja, eipä sillä. Riippuu mistä roikkuu.