Vammaistukihakemuksen täyttäminen, lapsella tourette ja keskittymisvaikeus

Jos tuntuu vaikealta, ota yhteyttä kunnan vammaishuoltoon/sosiaalitoimeen.

Itse keskustelin aikanaan hoitavan tahon sosiaalityöntekijän kanssa ja hän auttoi hakemuksen kirjoittamisessa. Käytiin lomake läpi kohta kohdalta.

Joka kohtaan vastaa konkreettisesti kertoen miten lapsen kanssa toimitaan. Kelalle on turha kirjoittaa usien, vaatii apua, tarvitsee neuvomista, kestää pitkän ajan. Kerro es. että lapsi herää aamulla herätettynä, mutta ei osaa pukeutua itsenäisesti vaan aikuisen on oltava vierällä neuvomassa vaatekappaleiden oikea pukemisjärjestys ja ohjattava lasta sanallisesti, jotta lapsen keskittyminen säilyy pukeutumisessa jne. Samaan tapaan käy läpi koko päivän rutiinit. Kelan asiantuntijalääkäreistä harvat ovat erikoistuneet lapsiin, joten ainakin osaan kohtiin kannattaa kirjoittaa myös tyyliin tyypillisesti 8v lapsi (tai minkä ikäinen nyt sinun lapsesi onkaan) osaa valita sopivat arkivaatteet ja selviytyy pukemisesta ilman aikuisen apua.

Kirjoita ylös myös harvinaisemmat tilanteet, jos niiden vuoksi tarvitaan ylimääräistä valvontaa. Tyyliin xx saa raivokohtauksia/jumituksia keskimäärin xx kertaa kuukaudessa/viikossa. Näiden aikana hän käyttäytyy xx tavalla. Kohtauksesta yli päästäkseen hän tarvitsee tutun aikuisen apua tavalla xx. Koska kohtauksien aikana hän on vaaraksi itselleen/muille xx tavalla xx, hän tarvitsee saattajan aina (tai tilanteissa xx) kun hän liikkuu oman pihapiirin ulkopuolella.

Jos lapsen harrastus on valittu/valikoitunut hänen erityisyyden perusteella kannattaa tämä mainita sosiaaliset suhteet kohtaan tyyliin xx harrastaa xx harrastusta. Hän tarvitsee apua harrastukseen kulkimiseen/siellä olemiseen tavalla xx. Ilman erityisyyttä hän voisi harrastaa harrastusta lähempänä kotia/kulkea harrastukseen itse/olla harrastuksessa ilman vanhempia, jolloin hararstaminen ei kuormittaisia vanhempaa niin paljon.

Eli älä oleta, että kelan väki tietäisi jotain tai osaisi päätellä jotain, vaan kirjoita kaikki mahdollinen auki piinallisen tarkasti. Kirjoita kaikki ns. huonon päivän mukaan ja älä kirjoita posittivisa asioita tai kaunistele totuutta (erityislapsen vanhempana ei aina tajua, että meidän perheen "normaali" ei tosiaankaan ole normaalia normaalisti). Älä kuitenkaan liioittele tai valehtele, ristiriita lääkärinlasuunnon ja oman kirjoituksen välillä paistaa kyllä läpi.

t. kahden erityisen äiti