Muita joilla on melkein kaikki, mutta silti yksinäinen?

ni mä teen pienen tulkkauksen tuosta vuodatuksesta: (älä nyt hermostu, mut tältä se mun silmään näyttää)

Sä olet tekemässä toista lasta miehes kanssa. Miehen, joka ärsyttää sua välillä ihan suunnattomasti, joka on sulle kuin kämppis ja jonka kanssa ei oo enää mitään intohimoa ja joka aktiivisesti tuntuu laiminlyövän sua.

Syy miksi sä olet sitä toista tekemässä, on joku ihmeellinen vauvakuume, ja se, että sit sulla ois muuta miettimistä ku se että sä kuolet ikävään ja yksinäisyyteen.

Ihan ystävällisesti neuvon, että lopetat sen vauvan puuhaamisen hetkeksi, menet jonnekin kertomaan tän saman, vaikka neuvolaan/terveyskeskukseen/mielenterveystoimistoon. Mietit nyt itsekin, onko tää tällanen elämä sitten sitä mitä sä haluat. Ehkä sitten ois tekemistä ku toinen lapsi syntyy, mut kohta olisit kuitenkin ihan samassa tilanteessa. Teetkö sittenkin lisää lapsia ihan vaan muun tekemisen puutteeseen???

Mitäs jos yrittäisit niitä töitä hankkia? Kodin ulkopuolinen työ on ihan hirmu tärkeä ihan sen sosiaalisen elämänkin takia. Hulluksi tulee jos vaan kotonaan kökkii, kuten huomaat. Sittenpä sulla ois myös puhuttavaa kavereittes kanssa.

Minkä ikänen olet? Vaikutat nuorelta, etenkin jos kavereillaskaan ei ole lapsia..

Vierailija:

Ollaan oltu naimisissa 2v ja poika on 1,5v. En ole koskaan ollut näin yksinäinen.. Kavereilla omat jutut, mies muissa maailmoissa.. Onneks mulla on toi ihana napero. Se kyl on niin ihana ja rakas. Mut oishan se kivaa jos ois seuraa joka osais puhua..

Mun mies on 10-12h töissä ja aina väsynyt. Musta tuntuu että meillä on paljon etäisemmät ja viileemmät välit kuin ennen. Ei läheisyyttä, ei romantiikkaa, ei seksiä, ei intohimoa.. Ollaan kämpiksiä. Ja se mies kyllä ärsyttää mua välillä niin että.. huh huh. Oon puhunu asiasta hänelle, mut eipä tuo näytä hirveästi välittävän. Kai sille riittää tämmönen parisuhde.. mut mulle tää ei riitä alkuunkaan. Kyllä mä sitä nahjusta rakastan ja se kai mua..

Näin vappuna pitkästä aikaa mun kavereita, oltiin baarissa. Mut sielläkin vaa huomas että oon ulkopuolinen. Niillä on koulu- ja työjuttuja.. mulla vaipanvaihtoa. Niillä oli ihan omat jutut, olin enimäkseen yksin. Joka kerta ku yritin mennä juttuun mukaan niin mua ei huomioitu.

Oon yrittänyt olla seurallinen, mutta mikään ei onnistu. Puistossa ollaan käyty keinumassa, mut ei se tunnu kauhea luonnolliselta että menisin jonkun luo ja sanoisin " Moi. mulla on lapsi, niin on näköjään sullakin, ollaanko kavereita?" . Tekstiviesti tuttavuudet muitten äitien kanssa on aina kuivunut kasaan.

Mun omat vanhemmat ovat aina töissä, ei ole mitään paikkaan jossa käydä päivisin.

Meidän aika pienessä kunnassa ei ole mitään lapsiperheille jossa voisin käydä.. Tai on yks perheverstas, mut se ei ole mua/meitä varten.

Ja kun on ihan hirveä vauvakuume, munasarjat poksahtaa jos ei tuu kohta positiivista testiä. Mieskin haluaa toisen lapsen. (Harrastetaan seksiä työnmaulla ovulaation aikaan pari kertaa). Jos toinen lapsi siuntaantuis niin keskittyisin siihen, enkä murehtis tätä olo. ;) Eikä sitä varmaan ehtiskään kun hoitais kaks ihanaa mussukkaa. :)

Tämä kaikki on niin vaikuttanut mun itsetuntoon. Mulla on aina ollut huono itsetunto, eteenkin kun mua kiusattiin koulussa monta vuotta. Ja oon aina ollut ylipainonen. Kolme vuotta sitten laihdutin 24kg, mutt kaikki tuli takaisin raskauden aikana. Tuntuu etten kelpaa mihinkään. Mitä teen? En voi jatkaa tälläin.

Me rakastetaan toisimme kyllä.. miehen työ vie vain niin paljon energiaa häneltä, ettei hän jaksa keskittyä meidän juttuun. Mut toivon mukaan asia korjaantuu kun mieheni vaihtaa työpaikkaa. Ja ihan se että me olla tultu raskaaks painaa mieltä. Ollaan sentään jo yritetty 8kk.

Myönnän.. ehkä kirjotin/ilmaisin asian väärin tuossa kirjotuksessani.

En kai mä nyt niin tyhmä ole että hankin lapsia ajan kuluksi!? En ole.

ja olen 27v.



-ap

Ensin vaikka väkisin, mutta se muuttuu kivaksi. Taaperon kanssa potkit palloa niin, että tulee hiki yms. mitä vaan keksit.



Toiseksi syö lapsesi kanssa samoja ruokia samaan aikaan arkisin.



Sitten käyt kampaajalla ja ostat vaatteita joista tykkäät.



Luulen ja toivon, että näillä ohjeilla oma mielesi ja miehen mieli muuttuu hiukan positiivisempaan suuntaan.

Mä oon vähän samas tilanteessa...

Just tänään mietin, että lasten kanssa on vaikea pitää ylipainoa, kun joutuu liikkumaan niin hirveesti ja ruuat täytyy tehdä lasten ehdoilla.



Tiedän, että laihtuminen ei silti ole näin yksinkertaista, mutta lasten kanssa on ihan kivaa " laihduttaa" .



Ja karu totuus: Laihtuminen saattaa vaikuttaa mieheesi ja itseesi positiivisesti.

mulla on tuolla ystävän etsintä palstalla ilmotus... jos kiinnostaa...

kaan voi vähentää insuliinia, sit sokerit on liian korkealla. Ja liikun melkein joka päivä.. käydään vaunuilla ulkona, keinumassa, kaupassa.. jne. -ap

lääkärille tai/ja terapeutille.