Elän itseni ulkopuolella koko ajan!

Tämä on todella raivostuttavaa. Olen sitten yksin tai muiden kanssa, en tavallaan ole siinä hetkessä minä ja tilanteessa aidosti läsnä, vaan ihan kuin tarkkailisin koko ajan itseäni "ulkopuolisin silmin". Kun puhun, niin tuntuu, ettei se ole "minä" joka puhuu, enkä reagoi aidosti mihinkään. Kyllä voin nauraa esim. porukassa jollekin jutulle, mutta en siksi, että se tulisi minusta aidosti, vaan siksi, että niin kuuluu tehdä. Yksin ollessakin tuntuu, etten ole "yksin", vaan kontrolloin koko ajan itseäni ja ajattelen koko ajan, että "olen nyt tässä, nyt teen näin ja ajattelen näin. " Muilla kokemuksia vastaavasta? :/