Onko tämä normaalia, vai olenko kamala ihminen? Muutin takaisin kotiin ja raivoan

Lopeta hormonaalinen ehkäisy

Todella huono idea muuttaa äidin luo. Koita nyt aikuistua ja etsi itselles asunto.

Käytkö töissä? Kannattaa olla mahdollisimman paljon poissa äitisi luota, esim. illat harrastuksissa, ei tuohon oikein muu auta ja toivottavasti saat pian oman asunnon! Ja sinänsä tuo suuttuminen on ihan normaalia, varsinkin jos on vuosia asunut poissa lapsuudenkodista ja tottunut itsenäisyyteen ja omaan rauhaan...

No hanki se oma asunto. Kai käyt töissä?

Taidat vähän taantua teiniksi siellä. Yritä käyttäytyä kuin olisit kaverin luona väliaikaisesti punkkaamassa. Silloin varmaan tekisit parhaasi että sopeudut talon tavoille ja aiheutat mahdollisimman vähän sotkua tai häiriötä. Kiitollinenkin luultavasti olisit ja sen sanoisit.

Itse olen huomannut, että vasta nt +30v:na pystyy olemaan äidin kanssa pidempiä aikoja samassa talossa räjähtämättä (vaikka välit on hyvät). Sun itsenäistymishaavasi eivät ole vielä kunnolla arpeutuneet ja äidin jatkuva läheisyys aiheuttaa henkistä taantumista. Hanki oma kämppä niin pysyy välit kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

No hanki se oma asunto. Kai käyt töissä?

No hanki se oma asunto. Mitäs luulet että yritän tehdä? Ei täältä pk-seudulta niin vaan asuntoa hankita. Käyn töissä.

Älä ainakaan äidilles kiukuttele, se on sentään ottanut sut luokseen asuun. Vähän kunnioitusta peliin nyt.

Lähtökohtaisesti ap:n ajatusmalli on vinksallaan. Ymmärrätkö, ettet asu omassa kodissasi vaan äitisi kodissa, luultavasti et maksa ylläpidostasi mitään. Äidin asunto, äidin säännöt.

Olet niin nuori, ettet ole vielä ihan toivoton tapaus ja tuon jotenkin ymmärtää. Koita silti mahdollisimman pian etsiä asunto itsellesi.

Kuulostaa ihan samalta mitä minulle nuoruudessani tapahtui, tietysti kiitollinen täytyy olla että vanhemmat majapaikan antaa. Mutta jossain vaiheessa se yhteiselo alkaa takkuilemaan, varsinkin kun olet jo tottunut omaan rauhaan ja omiin menoihisi. Joskus ne vanhemmat vaan ei ymmärrä että et joka sekuntia halua heidän kanssa olla.

Asunto pikaisesti etsintään, vaikka vähän huonompikin alkuunsa. Kimppakämpä tai solu, ainakin saa sen oman huoneen mihin ei muilla ole asiaa.

Mutta vanhemmat on vanhempia vaikka kuinka ikää on, niin ne näkee sinut heidän lapsena joka tapauksessa vaikka mitä tekisit.

Siinä on vissi syy, että lapset haluavat tietyssä iässä muuttaa kotoa. Nyt vaan hengität syvään, et tiuski äidillesi, kuten teini-ikäinen ja osallistut kotitöihin. Älä ala säveltää. Tee asiat, kuten äitisi haluaa. Se on hänen kotinsa. Heti, kun pystyt, muutat pois.

Kauanko olet ollut takaisin äitisi nurkissa?

Vierailija kirjoitti:

Taidat vähän taantua teiniksi siellä. Yritä käyttäytyä kuin olisit kaverin luona väliaikaisesti punkkaamassa. Silloin varmaan tekisit parhaasi että sopeudut talon tavoille ja aiheutat mahdollisimman vähän sotkua tai häiriötä. Kiitollinenkin luultavasti olisit ja sen sanoisit.

Just näin. Käyttäydy kuin aikuinen siellä niin ehkä se äitikin alkaa kohdella sinua aikuisena.

Meiltä lähtisi pissis niskapers-otteella aika hätäiseen, jos alkaisi keulimaan ilmaisessa majoituksessa ja täydessä ylöspidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No hanki se oma asunto. Kai käyt töissä?

No hanki se oma asunto. Mitäs luulet että yritän tehdä? Ei täältä pk-seudulta niin vaan asuntoa hankita. Käyn töissä.

Lumolla on vaikka kuinka paljon heti vapaita asuntoja niin Helsingissä, Espoossa kuin Vantaallakin. Vai eikö sulla ole luottotietoja?

Vierailija kirjoitti:

Olen 24 ja erottuani en löytänyt asuntoa, muutin siis nyt tilapäisesti kotiin takaisin ja olen aivan hermoraunio. En kestä olla täällä. Ahdistaa äitini, tuntuu että en saa omaa rauhaa enkä pysty olla ”kotonani”. Teen kaiken väärin yms. Äsken raivostuin niin paljon, että heitin sohvatyynyn lattialle ja tulin huoneeseeni rauhoittumaan. Äitini saa minut vain raivon partaalle kun ihmettelee asioitani ja että ”miten nyt taas onnistuit noin, on se kumma kun aina sulla on kaikki hävinnyt, miten et lukenut nyt tuota oikein” jne. Joka päivä jotain on väärin ja teen ruokaa sotkuisesti yms.

En jaksa. Haluan omaan asuntoon. Rahahuoletkin painavat. Ihan kaikki menee päin helv*ttiä.

No kuule et ole ainoa. Omasta kokemuksestani voin saoa, että äitisi haluaa oman rauhansa takaisi; aivan yhtä paljon kuin sinä.

Talousasiat järjestyy kyllä. Tuon ikäisellä on oikeus omaan kotiin. Ota yhteyttä johonkin sosiaalityöntekijään. Ota nyt selvää mitä tukia sinun on mahdollista saada.

Jos et kykene selvittämään tuon vertaa, niin olet ehkä masentunut ja tarvitset siihen apua.

Huomenna soitat jonnekin.

Tulet hullummaksi vain ja varmasti haluat sen oman kämpän sisustaa valmiiksi ennen joulua.

Aloittaja on vieraana toisen ihmisen kodissa ja luultavasti vielä ilmaiseksi. Käytöstavat kuntoon, sillä ei ole mikään itsestäänselvyys, että joku ottaa kopin, kun elämässä tapahtuu putoamisia. Kun omat vanhemmat ovat kuolleet, ei ole enää kotia, johon paeta kun maailma potkii päähän. Aloittajalla on vielä asiat todella hyvin.

Herran tähden, aikuinen ihminen. Koita nyt käyttäytyä toisen kodissa, ei se sille äidillekään kivaa ole, kun aikuinen lapsi punkkaa nurkissa ja vielä rähjää kiitokseksi.