Vuorovaikutuskouluttaja Elina Kauppila: Lapsia kyykytetään tavalla, jota aikuisten kesken ei sallittaisi

Onkohan sillä omia lapsia? Välillä nyt asiat pitää saada vaan tehtyä, eikä ole mahdollisuutta käytännössä jäädä paijaamaan lasta. Jos olisikin, niin uskon, että jokaiseen lapsen tarpeeseen ei tule vastata enää vauvaiän jälkeen. Lapsi saa oppia, että maailmassa on muutakin - toisten tarpeita ja aikatauluja, itse joutuu joskus odottamaan.

Elina on erillään elämästä. Lapsen oikeuksia poljetaan kohtelemalla häntä aikuisena.

"Eivät aikuiset sano työkaverille, että jos et syö lounasta, niin et saa käyttää Facebookia tänään." Kun mä en ole vastuussa työkavereiden syömisistä tai syömättä jättämisestä, eikä mua se kiinnosta! Jos mun työtehtävään kuuluisi työkaverin ruokailun hallitseminen, niin tottakai sanoisin, että ei Facebookia ennen ruokailua. Käännetään se niinpäin.

Aika pelottavan yksinkertainen ajatusmaailma tuolla asiantuntijalla, ei tiedä pitäisikö nauraa vai huolestua.

Ja eikös just jossain ollut vähän päinvastaistaneuvoa, turhat neuvottelut ym. pois.

Vierailija kirjoitti:

Ja eikös just jossain ollut vähän päinvastaistaneuvoa, turhat neuvottelut ym. pois.

Se oli se Tahkokallio, joka lähenee kahdeksaakymppiä. Tuo kirjoittaja juurikin sanoo, että asenteet ovat murroksessa. 

"Rankaiseminen korostaa vastakkainasettelua ja vanhemman valta-asemaa."

No vanhemmalla nyt vaan on valta-asema, ei se valta-asema lapselle kuulu. Ja tosiaanko pitää heti ostaa uusi puhelin jos lapsi hajottaa omansa tahallaan saadakseen uudemman mallin?

Ei lapsen ymmärrys ole samalla tasolla kuin aikuisen, siksi ei voi kohdella samalla tavalla. 

Ei mun työkaverit esim. saa uhmakohtauksia jossa kieritään lattialla ja paiskitaan toimiston tavaroita pitkin seiniä. Jos saisivat, niille soitettaisiin valkotakkiset hakemaan...

Ei neljävuotiaan kanssa voi neuvotella perusasioista kuten syöminen tai nukkuminen. Ne eivät ole hänen päätettävissään vaan välttämättömyyksiä. Ei se ole mikään neuvottelu jos ainoastaan yksi lopputulos on hyväksyttävissä vaan lapsen ku5ettami5ta.

Jos asiassa ei ole päätäntävaltaa niin sitä ei ole. Sama pätee aikuisiinkin. En mäkään voi mennä töihin milloin huvittaa. Elina voisi nyt puolustaa mua tätä kyykystä vastaan.

Omat lapseni ovat nyt ala- ja yläkoulussa ja kummastelen, kuinka minulle oli ennen niin ylettömän tärkeää saada lapsi tottelemaan - ihan kuin koko elämä olisi pyörinyt sen ympärillä. Nyt vasta olen käsittänyt, että vaikka vanhempi olisikin pomo, ei ole ihan sama, millä tavalla se pomo kommunikoi. Monesti "kasvattaminen" tarkoittaa tällaisia hatusta tempaistuja uhkauksia "jos et laita nyt kenkiä jalkaan, ei mennä lauantaina mummolaan". Ööö..? Mitä järkeä tuossa oli? Mutta jotenkin se auktoriteetin menettämisen pelko lyö leimansa kaikkeen toimintaan eli lapsi pitää saada jotenkin "kuriin" heti paikalla, keinolla millä hyvänsä, muuten tapahtui jotain kamalaa. Ei tapahdu. Toki on perheitä, joissa lapset pompottavat ihan hullusti vanhempiaan, mutta sanoisin, että aika moni ongelma ratkeaisi ihan sillä, että vanhemmat yrittäisivät ymmärtää lapsiaan ja toisivat esiin rakkautensa. Jos ihan rehellisesti muistelen omaa lapsuuttani, ei minulla ollut mitään tarvetta alistaa vanhempia valtaani ja kytätä näiden mahdollisia repsahduksia, jolloin olisin osannut iskeä. Esim. oma äitini ei tosiaan ollut mikään kova kurinpitäjä, mutta ei minulla ollut mitään tarvetta hyppiä nenälle. Miksi olisi - rakastin häntä. Tietysti esim. koulussa oli sitten kovempiakin tapauksia, mutta linja oli se, että vaikka näitä opettajia ehkä pelättiin, ei heistä pidetty, eivät he ikinä saaneet lapsiin sellaista hyvää kontaktia. Toki jos tavoite ei olekaan mikään ihmissuhde vaan pelkkä oman vallan alleviivaus, niin sittenhän mitään ns. normaaleja kommunikointitaitoja ei tarvitsekaan ajatella.

Vierailija kirjoitti:

"Rankaiseminen korostaa vastakkainasettelua ja vanhemman valta-asemaa."

No vanhemmalla nyt vaan on valta-asema, ei se valta-asema lapselle kuulu. Ja tosiaanko pitää heti ostaa uusi puhelin jos lapsi hajottaa omansa tahallaan saadakseen uudemman mallin?

Niinpä - miehelle voi suoda uuden puhelimen vaikka sillä perusteella, että siihen käytetään myös hänen ansaitsemiaan rahoja ja mies välttämättä tarvitsee puhelinta työhön ja perheen asioiden hoitamiseen. Voi miestäkin vähän kyykyttää nalkuttamalla, että pitää kuoret siinä puhelimessani eikä ole niin huolimaton.

"Sanoisitko puolisollesi ettet saa uutta puhelinta, kun rikoit vanhan?" Sanoisin, jos se rikkoisi sen tahallaan. Ja joka tapauksessa se ostaisi itse uuden, en minä, koska minulla on pienempi palkka. Eli sanonko lapselle, että menepä töihin, että saat tienattua puhelinrahat.

Lapsi ole aikuinen, jolle voi sysätä aikuisen vastuuta. Siksi se ns. tahto on sen vastuun kantajan taskussaa.

Vierailija kirjoitti:

"Rankaiseminen korostaa vastakkainasettelua ja vanhemman valta-asemaa."

No vanhemmalla nyt vaan on valta-asema, ei se valta-asema lapselle kuulu. Ja tosiaanko pitää heti ostaa uusi puhelin jos lapsi hajottaa omansa tahallaan saadakseen uudemman mallin?

Jos vanhemmalla menee rikki oma puhelin, niin ei kaikilla ole heti varaa ostaa edes itselleen sitä uutta puhelinta. Silloin kaivetaan se vanha näppäinpuhelin laatikosta ja käytetään sitä (meillä ainakin on tällainen toimiva puhelin varalla laatikossa, jottei kukaan ole täysin ilman puhelinta). Saatikka jos puoliso tahallaan rikkoisi puhelimen jotta saisi ”hyvän syyn” ostaa uudemman. Kyllä siitä ihan vakava keskustelu kotona käytäisiin

Mammat kauhuissaan kun heidän kovalla työllä ansaitsemansa valta-asema on uhattuna.

Neljä vuotias ymmärtää puhetta ja älyllisisä perusteluita. Se että mamma ei pysty tai kykene perustelemaan asioita johtuu vain mamman tyhmyydestä.

Eiköhän sille ole ihan syy miksi lapsia ja aikuisia kohdellaan eri tavalla tässä yhteiskunnassa. :D

Juu-u ja sitten kun annat lapselle aikaa etkä pakota kiirehtimään ja odotat että lapsi on itse suostuvainen mielummin kun kaappaat väkisin syliin ja puet väkisin itkun säestämänä, olet nössö, ei rajoja vanhempi. ”Lapsille kun pitää sanoa että se on nyt näin niin ne tekee niin kunhan nyt vaan tarpeeksi tiukasti sanoo....???”

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ole aikuinen, jolle voi sysätä aikuisen vastuuta. Siksi se ns. tahto on sen vastuun kantajan taskussaa.

Tuli mieleen se pikkupoika jolta karkasi se koira ja kakkasi siihen matolle siinä Vuosaari-elokuvassa. Äiti karjuu pojalle ”kyllä 7-vuotiaan pitäisi osata jo ottaa vastuuta asioista vähän paremmin”. Säälitti se pikkupoika.

Ei edes halunnut kertoa äidilleen että se koira oli karannut ja palannut kotiin kun äiti tivasi että miksi koira seisoi talon edessä. Ei sitä sillein pitäs siihen jättää jos johonkin lähtee.

Liikaa vastuuta pienelle ihmiselle. 😢

Vierailija kirjoitti:

Mammat kauhuissaan kun heidän kovalla työllä ansaitsemansa valta-asema on uhattuna.

Neljä vuotias ymmärtää puhetta ja älyllisisä perusteluita. Se että mamma ei pysty tai kykene perustelemaan asioita johtuu vain mamman tyhmyydestä.

Alapeukut viuhuu.. UUUuu!

Jos et nyt peru sanojas, saat alapeukun!

YOU HAVE NO POWER HERE!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ole aikuinen, jolle voi sysätä aikuisen vastuuta. Siksi se ns. tahto on sen vastuun kantajan taskussaa.

Tuli mieleen se pikkupoika jolta karkasi se koira ja kakkasi siihen matolle siinä Vuosaari-elokuvassa. Äiti karjuu pojalle ”kyllä 7-vuotiaan pitäisi osata jo ottaa vastuuta asioista vähän paremmin”. Säälitti se pikkupoika.

Ei edes halunnut kertoa äidilleen että se koira oli karannut ja palannut kotiin kun äiti tivasi että miksi koira seisoi talon edessä. Ei sitä sillein pitäs siihen jättää jos johonkin lähtee.

Liikaa vastuuta pienelle ihmiselle. 😢

Vaikka elokuvasta olikin vaan kyse niin silti lapsesta varmasti oikeasti tuntui pahalta kun joku aikuinen karjuu hänelle naama punaisena, kiskoo niskahiuksista ja pakottaa tarttumaan pa5kaiseen tiskirättiin.

Ei pieni lapsi ymmärrä että ”onhan sitä vessapaperia, talouspaperia, ihan mitä muuta tahansa mihin olisi sen kakan voinut pyyhkiä kunhan ei siihen tiskirättiin.”

Hän vaan halusi putsata maton oman ikänsä tasoisesti.

Aikuiselle vois vähän moittia jos aikuinen pyyhkis kakat tiskirätillä mutta hyvänen aika ei pikkulapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ole aikuinen, jolle voi sysätä aikuisen vastuuta. Siksi se ns. tahto on sen vastuun kantajan taskussaa.

Tuli mieleen se pikkupoika jolta karkasi se koira ja kakkasi siihen matolle siinä Vuosaari-elokuvassa. Äiti karjuu pojalle ”kyllä 7-vuotiaan pitäisi osata jo ottaa vastuuta asioista vähän paremmin”. Säälitti se pikkupoika.

Ei edes halunnut kertoa äidilleen että se koira oli karannut ja palannut kotiin kun äiti tivasi että miksi koira seisoi talon edessä. Ei sitä sillein pitäs siihen jättää jos johonkin lähtee.

Liikaa vastuuta pienelle ihmiselle. 😢

Vaikka elokuvasta olikin vaan kyse niin silti lapsesta varmasti oikeasti tuntui pahalta kun joku aikuinen karjuu hänelle naama punaisena, kiskoo niskahiuksista ja pakottaa tarttumaan pa5kaiseen tiskirättiin.

Ei pieni lapsi ymmärrä että ”onhan sitä vessapaperia, talouspaperia, ihan mitä muuta tahansa mihin olisi sen kakan voinut pyyhkiä kunhan ei siihen tiskirättiin.”

Hän vaan halusi putsata maton oman ikänsä tasoisesti.

Aikuiselle vois vähän moittia jos aikuinen pyyhkis kakat tiskirätillä mutta hyvänen aika ei pikkulapsi.

Siis ei pikkulasta tarvitsisi asiasta noin kovasti moittia jos koiran hoito ja kasvatus jätetty ainoastaan hänen harteilleen.