Lue keskustelun säännöt.
Huivin tai hunnun vapaaehtoisuus - lestadiolaisnäkökulma
06.09.2018 |
Olen syntynyt lestadiolaiseen yhteisöön.
Oma valintani oli olla käyttämättä huivia, jota omassa lestadiolaisten alaryhmässäni pidettiin itsestään selvänä naisten asusteena kirkossa ja seuroissa. Koin sen alistavaksi ja alentavaksi siinä missä senkin, että liikkeen miehet päättivät, millainen pukeutuminen on naisille riittävän siveää, miten paljon lapsia naisten pitää olla valmis saamaan jne.
Sain valita kaiken tämän. Ainoa vain, että samalla tiesin menettäväni suuren osan suvustani ja yhteisön, jossa olin viettänyt koko elämäni. Länsimaisessa yhteiskunnassa elävä nainen, jolla ei ole tällaista taustaa, ei ilmeisesti aina hahmota sitä, millaisia asioita on vaakakupissa näissä ”vapaaehtoisissa” valinnoissa.
Kehotan vakavasti miettimään, voiko samaan aikaan ajaa naisten oikeutta omaan valintaan ja olla ottamatta kantaa siihen, että todellisuudessa vapaa valinta on kaikkea muuta. Minun vastaukseni on, että ei voi, koska kyseessä EI ole vapaaehtoisuus. Muun väittäminen on älyllistä epärehellisyyttä ja silmien sulkemista todellisuudelta, joissa toisinajattelijat elävät. Joillain on panoksena paljon enemmän kuin suku ja perhe, jopa oma henki, kun mennään pois kristinuskon viitekehyksestä.
Teille kaikille uskonsisarille (entisille): se, että juuri sinä koet haluavasi elää huiveinesi ja huntuinesi, ei tee valinnasta yhtään vapaaehtoisempaa. Jos ei satu haluamaan juuri oikeita asioita, edessä on alistuminen tai lähtö ja suuret menetykset. En väitä, että kukaan ei haluaisi käyttää esim. huivia. Heille, jotka haluavat, elämä on varsin helppoa ja valmiiksi mietittyä. Meille toisin ajatteleville sitten sitäkin vaikeampaa.
Kommentit (18)
Aika yksinkertaistavaa tekstiä. On myös ihmisiä, joiden suvulle ja yhteisölle on aivan se ja sama käyttääkö nainen huivia vai ei. Se, että oma sukusi ja yhteisösi on takapuolesta, ei tarkoita, että voit yleistää sen koskemaan kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinkertaistavaa tekstiä. On myös ihmisiä, joiden suvulle ja yhteisölle on aivan se ja sama käyttääkö nainen huivia vai ei. Se, että oma sukusi ja yhteisösi on takapuolesta, ei tarkoita, että voit yleistää sen koskemaan kaikkia.
Sanoinko, että puhun kaikista yhteisöistä ja suvuista? En, jos et huomannut.
Meitä, joille kuvaamani on todellisuutta, on olemassa. Se ei muutu vähemmän tärkeäksi sillä, että asia ei koske kaikkia. Tuolla periaatteellasi mistään epäkohdasta ei voisi oikein puhua, kun EI SE KOSKE KAIKKIA...
ap
Aina, kun epäkohdista puhutaan, nostetaan esiin, että osa yhteisöistä ei vaadi tällaista. Puhutteko siis omasta kokemuksesta? Ja mistä tulee vähätellä niiden kokemuksia, jotka ovat kärsineet asiasta? Tuntuuko, että teitä moititaan samalla kun joku kertoo tällaista vai mistä tämä hyssyttely tulee? Ap ei tosiaan väittänyt, että kyse olisi kategorisesti kaikista.
Mua kiinnostaa se, onko suomalaisilla eri näkemys tähän jos on kyse kristityistä vs. muslimeistä. Itselläni ei ole eroa. Toki suomalaiset tulevat lähemmäs. Valinnanvapaus pitäisi olla.
Suomessa on uskonnonvapaus ja pukeutumisenvapaus. Jos sinä päätät että et käytä huivia, se on sinun oikeutesi. Se on hyvä Suomessa. Silti, jos yhteisö päättää hylätä sinut sen takia, se tarkoittaa että HE eivät ole sopeutuneet Suomen lakeihin ja vapaaehtoisuuteen pukeissa ja se on asia mihin tulisi puuttua, vaikka se onkin vaikeaa.
Itse siis olen sitä mieltä, että naisella on oikeus pitää huiveja jos itse haluaa (enkä esim kannata huivikieltoa), ja jos ei halua niin ei käytä sitä huivia. Surullista on se että oma suku saattaa kääntää selkänsä tai hylätä jos nainen tekee oman valintansa. Silloin pitäisi enemmän sopeuttaa näitä uskonnollisia järjestöjä suomen lakeihin jne.. Tämä siis pätee myös mus.limeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä lestadiolaisyhteisössä pidetään huivia? En ole koskaan kuullut.
Vierailija kirjoitti:
Missä lestadiolaisyhteisössä pidetään huivia? En ole koskaan kuullut.
Ainakin esikoislestadiolaisten yhteisössä. On paljon konservatiivisempi kuin vanhoilliset nimestään huolimatta.
T. yksi entinen yhteisön jäsen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa se, onko suomalaisilla eri näkemys tähän jos on kyse kristityistä vs. muslimeistä. Itselläni ei ole eroa. Toki suomalaiset tulevat lähemmäs. Valinnanvapaus pitäisi olla.
Ei ole mitään eroa. En ole vaatimassa kummallekaan huivittomuutta. Se edelleen on oma valita mihin uskovat ja miten uskontoa ilmaisevat. Totta kai valitaan vaikutta monet asist mm. yhteisön painostus. Mitään valintoja emme tee irrallaan ympäröivästä yhteisöstä.
Riippumatta uskonnosta tuen toki niitä pyrkimyksiä että ihmisellä olisi sukupuolesta riippumatta vapaus tehdä valintoja samalla tavalla.
Hiukan eri lestadioilaisilla vielä muutama muukin pikkuseikka: heitä ei varmaankaan tapeta mikäli länsimaalaistuvat liikaa, pakkonaiteta suomessa tai lähetetä kehitysmaahan pakkoavioliittoon serkkunsa kanssa. Yhteisön shariapoliisi ei varmaan tule antamaan fyysisiä uhkauksia kaduilla myöskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hiukan eri lestadioilaisilla vielä muutama muukin pikkuseikka: heitä ei varmaankaan tapeta mikäli länsimaalaistuvat liikaa, pakkonaiteta suomessa tai lähetetä kehitysmaahan pakkoavioliittoon serkkunsa kanssa. Yhteisön shariapoliisi ei varmaan tule antamaan fyysisiä uhkauksia kaduilla myöskään.
Näinhän se on. Mikä oli pointtisi?
Oman perheen ja/tai yhteisön jättämäksi tuleminen on äärimmäisen traumatisoivaa. Sen kauheutta ei vähennä se, että ihminen ei joudu sentään pelkäämään henkensä edestä.
Samaa idiotismia on toki se, että kun joku valittaa vaikka erityislapsen vanhemmuuden raskautta, vedetään esiin se että jossain kehitysmaassa nytkin nainen on juuri synnyttänyt ja sitten palaakin jo peltotöihin. Aivan kuin se vaikuttaisi yhtään mitään sen erityislapsen vanhemmuuden vaikeuteen täällä.
:,D
Sama on veeällien meikkikielto kuin huntupakko. Kukaan ei pidä sitä syntinä mutta kieroon katsotaan jos joku rikkoo tapaa. Lahkolaisuuden tuntomerkki se että tavat tehdään erottajaksi. Onneksi nuori sukupolvi kapinoi tätäkin muinaisjäänne sääntöä vastaan. Nuorissa on tulevaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma olisi niin paljon parempi paikka jos ihmiset ei uskoisi höpö höpö kirjoja ja höpö höpö pappeja.
Lapsuudesta asti opetettuja Jumalan silmien alla opetettuja tapoja. Mielenterveys ei kestä katsoa totuutta silmiin. Pelko ja häpeä läsnä.
Itse jätin tuon systeemin taakseni ja yritän elää normaalia elämää ilman toisten määräämiä ja asettamia elämänohjeita. Elämässä on ihan tarpeeksi opittavaa ja elämistä. Vanhojen äijien ohjeita ja sääntöjä noudattamallako täytyisi elää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri luen Synninkantajaa ja sen myötä saan kiinni tuosta yhteisöstä hylkäämisen tunteesta- yllättäen myös niiden hylkääjien ristiriitaisten tunteiden kautta.
Lapsuuteni maisemissa tutustuin myös esikoislestadiolaisuuteen joten tiedän siitäkin jotain...äitini pelasti mm. suvun valokuvat jotka oli haudattu maahan syntinä- mattojen ja verhojen kanssa...
Lisäarvoa keskusteluun ei tässä tainnut tulla mutta yritän välittää ymmärrystä ja toivoa aikojen muuttuneen?
Jokainen saa uskoa ja elää tavallaan varsinkin jos se ei vahingoita toisia ihmisiä. Selän takana p askan jauhaminen kannattaa kuitenkin lopettaa. Antakaa ihmisten elää ja huolehdi, että myös sinä elät etkä puutu toisen sielunelämään.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa uskoa ja elää tavallaan varsinkin jos se ei vahingoita toisia ihmisiä. Selän takana p askan jauhaminen kannattaa kuitenkin lopettaa. Antakaa ihmisten elää ja huolehdi, että myös sinä elät etkä puutu toisen sielunelämään.
Niinpä- jos ei vahingoita toisia ihmisiä.Luepa uudelleen tuo lause ajatuksella ja mieti sitten, miten kuplassa sitä Omaa Yksityistä Uskoasi harjoitat....Et. Aina altistat mm. viattomat lapset kasvamaan vinoon siinä samalla!!
Typerä kommentti!
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa uskoa ja elää tavallaan varsinkin jos se ei vahingoita toisia ihmisiä. Selän takana p askan jauhaminen kannattaa kuitenkin lopettaa. Antakaa ihmisten elää ja huolehdi, että myös sinä elät etkä puutu toisen sielunelämään.
No ei tulisi mieleenikään puuttua kenenkään sielunelämään kun sen ikeen alta pääsi. Kyllä ne puuttujat ovat 100% olleet niitä, joilla on pakkomielle saada omat lapset/suku/yhteisön jäsenet toimimaan OMIEN arvojen mukaisesti.
T. ex-vl
Hyvin puhuttu.
Tosin, on myös olemassa yhteisöjä, joissa hunnun käyttö on oikeasti vapaaehtoista.