Lue keskustelun säännöt.
aikuisuus argumenttina: "miten _aikuinen_ ihminen voi toimia noin?"
02.09.2018 |
Olen huomannut, että hyvin usein väittelytilanteessa, koskipa se mitä tahansa, vedetään esiin joko ikäkortti tai mitä yleisimmin: aikuiskortti.
Aikuisuus ja aikuismaisuus nähdään yleensä kypsyytenä, itsenäisyytenä ja vastuullisuutena. Vastakohtana lapsellisuus, johon liitetään puolestaan mielikuvia kypsymättömyydestä ja keskenkasvuiselle ominaisesta itsekkäästä käytöksestä. Toista voi polkea alas kyseenalaistamalla toisen aikuisuuden: käyttäydyit kuin lapsi. Et toimi kuin aikuinen yksilö.
Ongelma on kuitenkin, että nämä toteamukset lausutaan impulsiivisesti ja aiheeseen liittymättä. Aikuisuuden määritelmä on epätarkka, joten yksi epäkypsä toimintatapa ei voi määrittää ihmisen koko kehityksen astetta. Taustatietoa tuskin on anonyymissä nettiväittelyssä riittävästi, jotta toinen osapuoli voisi perustellusti määritellä toisen aikuisuuden tasoa. Lisäksi, "täydellistä aikuisuutta" tuskin on olemassakaan, sillä jokainen toimii joskus harkitsematta tai muulla tavoin lapsenomaisesti. Mikä siis oikeuttaa nettikeskusteluissa heittämään lonkalta moisen argumentin?
Kommentit (6)
No minun mies puhuu silleen "apinamaisella äänellä matkimalla" halutessaan riidellä, eli alkaa toistamaan kaikki sanani naamaansa ja äänensävyään vammaiseksi vääntäen. Kyllä minä häneltä kysyn, että kuinka voi aikuinen ihminen toimia noin. Ja ihan perustellusti kysyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeuttaa? Tuskin siitä on kyse.
Aikuisuuteen kuuluu hyvän ja pahan hyväksyminen ja niistä järkevästi selviäminen.
Lapsuuteen vielä aikalailla kaikki hyvä mulle, pahasta ja velvollisuuksista nousee kiukku.Eikö tuollaista lonkalta heitellä, kyseessä on juuri sitä, kysyjän vaikea käsittää, miten ihminen jonka pitäisi olla aikuisena järkevä, käyttäytyy tai ajattelee lapsellisesti, eli hyvin epäloogisesti ja/tai itsekkäästi.
Tietty sitten erikseen, mitä kysyjä pitää järkevänä toimintana.
Miten aikuinen sitten voi olla niin tyhmä, että luulee kaikkien olevan samanlaisia, kokenut samoja asioita jne jne vain ikänumeron perusteella?
Liittynee ihmisen kehityskaareen (lapsi=>teini=>Aikuinen=>eläkeläinen) ja eritoten argumentin esittäjän saamaan 'erinomaiseen' kasvatukseen - yhdistä soppaan vielä yksilöllisyyden sekä toiseuden kokemus ja oletus t. stereotyyppinen käsitys aikuisuudesta, niin ymmärrät argumentin yleisimmän syntytavan.
.
Tätä argumenttia kuulee usein esitettävän ns. vapaan kasvatuksen saaneita ihmisiä kohtaan.
Onko aikuisuus yhtäkuin itsekuri yhdistettynä tahtoon tai tahtotilaan? Entäs normien tunteminen?
Viimeistään kolmekymmentä täytettyään pitää alkaa käyttäytyä kuin aikuinen. Jos itse saa usein palautetta, että oma käytös ei ole aikuismaista, niin ihan peiliin kannattaa katsella.
Oikeuttaa? Tuskin siitä on kyse.
Aikuisuuteen kuuluu hyvän ja pahan hyväksyminen ja niistä järkevästi selviäminen.
Lapsuuteen vielä aikalailla kaikki hyvä mulle, pahasta ja velvollisuuksista nousee kiukku.
Eikö tuollaista lonkalta heitellä, kyseessä on juuri sitä, kysyjän vaikea käsittää, miten ihminen jonka pitäisi olla aikuisena järkevä, käyttäytyy tai ajattelee lapsellisesti, eli hyvin epäloogisesti ja/tai itsekkäästi.
Tietty sitten erikseen, mitä kysyjä pitää järkevänä toimintana.