Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa aikuisia ”sählääviä” ihmisiä?
30.08.2018 |
Ihan normaalin oloinen eikä varmuudella ole mikään vammainen/vähä-älyinen. Tiedätte varmaan niitä jotka eivät löydä laukuistaan tavaroita vaikka ne ovat siinä, lounasruokalan linjastossa eivät osaa/ymmärrä lukea isoista lapuista mitä on tarjolla vaikka kyltit ovat suoraan edessä. Juuri törmäsin ihmiseen Sokoksella jolla törötti S-kortti ensimmäisenä lompakossa ja silti piti kassalla kysyä ”onks tää joku S-bonuspaikka?” Vesilasien ja hanan kohdalla ei ymmärtänyt ottaa lasia vaan rynni kassalta kesken maksunsa ”oops mä ottasin vielä lasin kun unohtui”
Kommentit (18)
Mä olen tehnyt varmaan noita kaikkia enkä koe että olisin sähläri. Vikana minussa varmaan on, että käyn harvoin noissa paikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No esim ei ole koskaan läsnä nykyhetkessä. Voi olla kaikkia traumoja myös jotka häiritsee muistia tms ilman että on vähä-älyinen tai työkyvytön.
Miten sä siitä s-kortista näet, käykö se jossain tietyssä kaupassa?
Täälkä s käy Prismassa, S-marketissa, Salessa ja ABCllä. En ole tiennyt että käy Sokoksella, vaikka olen siellä joskus käynytkin.
Kuulostaa ihan multa. Olen ADD- tapaus. Opiskelen yliopistossa, älyssä ei ole mitään vikaa. niin kuin ei kenelläkään muullakaan ADHD- ihmisellä, jollei sitten lisänä ole jotakin vammaa.
Saatan lukea tai kuulla ohjeet mutta pää on samaan aikaan täynnä muita ajatuksia, joten voin hetken päästä unohtaa, että olen mistään ohjeista ylipäätään ollut tietoinen.
Kun ei keskity asioihin, vaan miettii samaan aikaan miljoonaa muuta asiaa niin elämä on juuri tällaista häsläystä. Välillä etsitään avaimia, välillä kukkaroa ja välillä ei edes muisteta, että on autolla tultu. Varmasti raskasta ympärillä oleville ihmisille mutta et voi ajatellakaan, kuinka raskasta se on itse henkilöille. Tosin en tiedä mikä työkaveriasi vaivaa, voihan hänellä olla hetkellisesti stressiäkin, joka purkautuu noin.
Tunnistan ihmistyypin, ja että jaksaa risoa, koska sama sarja ihmisiä kiinnittää erityisen paljon huomioita toisten tekemisiin ja varsinkin epäonnistumisiin, mutta eivät löydä itsestään mitään vikaa. Vihaan erityisesti sarjaa kohellusta ja nopeita liikkeitä, sekä sitä alituista "hups"- äänen päästämistä sen jälkeen. exäni (mies) käyttäytyi pitkälti tahallaan näin, ja joskus hänellä alkoi lapsellinen ad/hd show jota ei saanut poikkastua millään. Hän saattoi aloittaa sähläämisen mitä huonoimmassa paikassa ja häneen ei saanut kontaktia millään. Kerrankin hän kohelsi pankkiautomaatilla, eikä suostunut ottamaan korttia takaisin kun hänellä oli joku ääntelyshow menossa, toisen kerran hän ajoi pyörällä kävelykatua pitkin ja piti jotain ihme ääntä samalla. Usein hän sählää busseissa tai kassoilla maksaessa ja pitää sellaista ihmeellistä eläimellistä älämölöä. Ex tästä syystä.
Kerran muistan kun etsittiin jotain kaupungilta, niin hän jättäytyi koko ajan pois porukasta. Jäi istumaan jonkun katusoittajan eteen ja muka fiilistelemään ja siihen olisi jäänyt jollen olisi ottanut kiinni ja melkein kantanut pois, mutta nyt mietin et miksi en jättänyt sitä suosiolla matkasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän. Sitten niiltä unohtuu kahvilaan sateenvarjo/käsineet/puhelin.
Tai eikun, ei unohtunutkaan, juuri kun on juostu takaisin hakemaan "unohtunutta" tavaraa, se löytyykin laukusta.
Kaikkea muutakin sattuu. Lisäksi näillä samoilla ihmisillä on taipumusta myöhästelyyn, varmaan juurikin sen takia kun on kateissa tavara tai toinen lähtiessä, tai hyppää väärään bussiin tai väärällä bussipysäkillä pois.
Mulla on traumaperäinen dissosiaatiohäiriö. Se ei näy ulospäin.
On vaikea keskittyä meneillään olevaan hetkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Minua taas inhottaa tuomitseva ja omahyväinen ihmistyyppi, kuten ap ja kommentoija numero kuusi. Tuollaiset ihmiset eivät kykene empatiaan, keskittyvät muiden ihmisten vikoihin, eivätkä huomaa, että heissä itsessäänKIN on puutteita.
Hyi hemmetti.
Koska tahansa otan lähipiiriini mieluummin häslärin kuin armottoman tuomitsijan.
Jollain voi olla tälläinen tempperamenttityyppi. Luonnekysymys. Olemme kaikki erilaisia ja aivan riittäviä sellaisina kuin olemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ihmistyypin, ja että jaksaa risoa, koska sama sarja ihmisiä kiinnittää erityisen paljon huomioita toisten tekemisiin ja varsinkin epäonnistumisiin, mutta eivät löydä itsestään mitään vikaa. Vihaan erityisesti sarjaa kohellusta ja nopeita liikkeitä, sekä sitä alituista "hups"- äänen päästämistä sen jälkeen. exäni (mies) käyttäytyi pitkälti tahallaan näin, ja joskus hänellä alkoi lapsellinen ad/hd show jota ei saanut poikkastua millään. Hän saattoi aloittaa sähläämisen mitä huonoimmassa paikassa ja häneen ei saanut kontaktia millään. Kerrankin hän kohelsi pankkiautomaatilla, eikä suostunut ottamaan korttia takaisin kun hänellä oli joku ääntelyshow menossa, toisen kerran hän ajoi pyörällä kävelykatua pitkin ja piti jotain ihme ääntä samalla. Usein hän sählää busseissa tai kassoilla maksaessa ja pitää sellaista ihmeellistä eläimellistä älämölöä. Ex tästä syystä.
Kerran muistan kun etsittiin jotain kaupungilta, niin hän jättäytyi koko ajan pois porukasta. Jäi istumaan jonkun katusoittajan eteen ja muka fiilistelemään ja siihen olisi jäänyt jollen olisi ottanut kiinni ja melkein kantanut pois, mutta nyt mietin et miksi en jättänyt sitä suosiolla matkasta.
Tunnistin kyllä tuonkin toiminnan ja sen, ettei saa kontaktia, kun tämä menossa. Mistähän tuollainenkin kumpuaa? Ihan älytöntä.
Epätäydellinen ihminen kirjoitti:
Hmm. Minua taas inhottaa tuomitseva ja omahyväinen ihmistyyppi, kuten ap ja kommentoija numero kuusi. Tuollaiset ihmiset eivät kykene empatiaan, keskittyvät muiden ihmisten vikoihin, eivätkä huomaa, että heissä itsessäänKIN on puutteita.
Hyi hemmetti.
Koska tahansa otan lähipiiriini mieluummin häslärin kuin armottoman tuomitsijan.
Ihana. Olen tämä aiempi kommentoija, ADD- henkilö. Itselläni on pieni lähipiiri, jotka hyväksyvät itseni sellaisena kuin olen. Sitten huomaan esim. sisarusten puolisoiden kanssa, joiden kanssa kuitenkin tavallaan ollaan läheisissä merkeissä suvun kesken mutta oikeasti ei kuitenkaan niin hyvin tunneta. Näiden henkilöiden seurassa huomaan, kuinka he arvostelevat ja tuomitsemat pelkän häsläyksen perusteella. Tämä häsläys ei kuitenkaan heidän elämäänsä taida sen kummemmin vaikuttaa. Itse tuomitsen ihmisiä sen perusteella, kuinka 'hyviä ihmisiä' nämä ovat. Tämän takia itsekään en niin helposti viihdy kuin niin pitkäaikaisten ystävien ja perheen seurassa, kun tuntemattomien seurassa huomaa ne silmien pyörittelyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se että piti kasvaa aikuiseksi niin joku raja pyykki. aatteleppa kuinka nopeasti aikuisuus tapetaan
Voi olla myös hermostunut jos jännittää sosiaaliset tilanteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse mikään aina välillä esim. Kassajonossa en huomaa pistää kapulaa ja lisäksi lompakko on kotona. Muuten 99kertaa 100 toimin sujuvasti.
Anteeksi
Joskus raivsotuttaa ihmiset, jotka sumeilematta marssivat paikalle ja aloittavat puhumaan asiaansa vaikka olisi tilanne päällä. Samat tyypit uskovat kaikki isot mainokset ottamatta tarkemmin selvää pikkupränteistä ja samat tapaukset saattavat messuta kaikesta kuin lampaat osaamatta käsitellä yhtään asiaa itse eli ovat näitä Naistenhuoneiden "Iik kamalaa"- muijia.
Epätäydellinen ihminen kirjoitti:
Hmm. Minua taas inhottaa tuomitseva ja omahyväinen ihmistyyppi, kuten ap ja kommentoija numero kuusi. Tuollaiset ihmiset eivät kykene empatiaan, keskittyvät muiden ihmisten vikoihin, eivätkä huomaa, että heissä itsessäänKIN on puutteita.
Hyi hemmetti.
Koska tahansa otan lähipiiriini mieluummin häslärin kuin armottoman tuomitsijan.
Taisi osua ja upota pahastikin? Miehen käytös oli tahallista, ja hän oli olevinaan niin herrasmies ja älykäs ja osasi käyttäytyä tarpeen vaatiessa, mutta ilmeisesti seurassani ei tarvinnut. Pidä tunkkisi ja keskity koheltajiin, itse en siedä sitä että jatkuvasti saa hävetä tai pelätä että kortti menee automaattiin tai vaatteet likaantuvat.
Mä oon vähän häsläri, ainakin jos mun mieheltä kysytään. Itsehän en huomaa tuollaista piirrettä itsessäni ollenkaan.
Mulla harvemmin on mikään hukassa, yleensä muistan tasan tarkkaan missä mikäkin tavara on. Miehelle taas on kaikki aina hukassa ja kyselee multa päivittäin missä hänen puhelimensa tai avaimensa tai pyyhkeensä tai vaatteensa ovat. Minähän en miehen tavaroita kiikuttele pitkin poikin, ettei se ole syynä.
Muutoin saatan kävellä pysäkin ohi, kääntyä väärästä risteyksestä, potkaista jalkani huonekaluun, tiputtaa jotain käsistäni, unohtaa onko satasen alue vai kahdeksankympin, unohtaa miksi tulinkaan juuri tähän huoneeseen ja mitä olinkaan tekemässä... Mulla pyörii päässä yleensä miljoona ajatusta sikin sokin. Tätäkin kirjoittaessa on mieleen tupsahtanut, että piti käydä myyntikuvat ottamassa verhoista, mistähän kaupasta löytäisin haluamiani kukkasipuleita, unohdin lasta hakiessa päiväkodista kysyä pitävätkö he syyslomaa ja huomenna pitäisi muistaa se kysyä ja mihinhän mies jätti ruuvarit kun pitäs yks laatikko kasata. Ei mulla pysy ajatukset kasassa, ei oo ikinä oikein pysyny lapsenakaan. Mut musta tuntuu, että mulla on paljon hauskempaa mitä noilla työkavereilla on. Ei oo mitenkään erikoista, että naureskelen itsekseni hauskan ajatuksen tultua mieleen :D. Tuleeko teille ikinä sellasia, hauskoja ajatuksia mieleen ihan randomina?
Voi olla dementiaa tai alkavaa höperöyttä.