En jaksa enää pitää yhteyttä ystävään, joka ei ole kertaakaan kysynyt kuulumisia sen jälkeen kun löysi uuden miehen

Tein aivan samoin. Kas kummaa, hänestä ei kuulu enää mitään. Ja aiemmin kun kyselin, ei kunnolla edes vastaillut, sain kuulla hänen asioitaan muilta. Ihan kun olis vaan voinut kohdella mua miten lystää.

Kuinka pitkä teidän ystävyys on?

Anna sen olla. Elämäntilanteet muuttuu. Sillä on muuta ajateltavaa, eikä se ehdi keskittyä sinuun. Etsi itselle ystäviä, joilla on aikaa sinulle ja jotka ovat kiinnostuneet sinun asioistasi.

Minulle kävi samoin. Kyseinen "ystävä" heitti roskiin 15 vuoden tiiviin ystävyyden tuosta noin vaan. Tämä oli mulle niin paha hylkäyskokemus, että ajauduin ihan terapiaan. Kyseinen "ystävä" ei tietenkään tiedä tätä, koska häntä ei ole kiinnostanut kuulumiseni pätkääkään sen jälkeen, kun hän alkoi seurustella.

Ei kaikki aina pysy samanlaisena. Itse muuttuu, toinen muuttuu, tilanteet muuttuu. Alkurakkauden huumassa katoaa todellisuus. Mutta se on ohimenevä vaihe. Ei kannata ripustautua keneenkään. Aina pitää olla varasuunnitelma. Onnesi ja hyvinvointisi on ainoastaan itsestäsi riippuvainen.

Tein muuten vasta saman päätöksen. Tosin kolmisen vuotta yritin pitää ystävyyttä yllä mutta nyt en enää koska ns.ystävää ei näytä kiinnostavan.

Silloin ns.ystävä ottaa yhteyttä jos menee huonosti miehensä kanssa, muuten ei kyllä pidä yhteyttä. Jos sovitaan esim. tapaaminen niin joko peruu viime hetkellä kun miehellä onkin vapaata ja haluaa viettää hänen kanssa aikaa tai sitten tuo miehen mukana vaikka tyttöjen iltaan.

Jos laitan viestiä niin vastaa muttei kysele minun kuulumisia.

Ja meidän ystävyys kestänyt kuitenkin yli 20 vuotta ja olen ollut ystävän tukena aina mutta varsinkin silloin kun tuli avioero ja sen jälkeisen vuoden. Autoin lasten kanssa yms.

Sitten löysi uuden miehen ja kaikki muuttui. Ja tämän henkilön piti olla minun paras ystävä.

Itse en ole tavannut pitää kirjaa siitä, kuinka usein kukakin on minulta kysynyt kuulumisia tai ollut kysymättä. Yleensä olen yhteydessä kavereihini, jos ollaan aikeissa tehdä jotakin tai mennä johonkin (voi vierähtää ihan hyvin vuosikin ilman yhteydenpitoa). En minä "huvin vuoksi" mitään kuulumisia yleensä kysele.

Jos vuosi ilman yhteydenpitoa on ok, niin oletko koskaan sitten oikeasti kiinnostunut miten ystävälläsi menee? Hän voi kantaa vaikka mitä murheita mistä sinä et tiedä eikä varmaan huolillaan sinua vaivaa, kun et ole kiinnostunut. Muista tämä itse kun olet surullinen tai huolia.

Minä tiedän, että kaikki muuttuu. Mutta oltiin tiiviisti yhdessä ja kaikki jaettiin. Onhan se aika shokki kun yhtäkkiä et ole mitään, ja ennen olet kaikki kaikessa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Jos vuosi ilman yhteydenpitoa on ok, niin oletko koskaan sitten oikeasti kiinnostunut miten ystävälläsi menee? Hän voi kantaa vaikka mitä murheita mistä sinä et tiedä eikä varmaan huolillaan sinua vaivaa, kun et ole kiinnostunut. Muista tämä itse kun olet surullinen tai huolia.

En ole kokenut asiaa noin enkä usko että kaverinikaan. Jokaisella perheet, työt ja omat kiireensä. Sitten kun vihdoin tavataan, tuntuu kuin olisi nähty viimeksi eilen. Se on minulle ystävyyden merkki. Oletettavasti odotuksiin vaikuttaa myös sukupuoli (olen mies).