Mietittekö te normipainoiset syömisiänne?

Tottakai, tuskin kukaan (ainakaan 50+) ihan silmät ummessa vetää mättöä.

Ruokaa, kasviksia, pähkinöitä, oliiviöljyä, hedelmiä en tarkkaile mutta pyrin siihen ettei herkkuja ole kuin 1 per päivä. Siis esim croissant ja hilloa / jäätelöä/ hedelmä-kaurapaistosta ja vaniljakastiketta / kahvipulla jne

Tuo tulee ihan luonnostaan sen kummemmin vahtimatta

Kyllä. Olen juuri saamut laihdutettua itseni mieluisiin mittoihin. Ei tulisi mieleenikään lihoa takaisin

En mieti. Yritän toki syödä monipuolisesti, mutta en sen kummemmin ajattele asiaa. Aina olen ollut normaalipainoinen. En mätä övereitä koskaan.

Toki. Mä syön itse asiassa aika puhtaasti. Mulle se on sillä tavalla helppoa, että mulle ruoka on polttoainetta kropalle. Proteiinia, hyviä rasvoja ja hyviä hiilareita. En saa ruoasta sen kummempaa "nautintoa", en ole kulinaristi.

En yleensä, koska ihan luontaisesti energian saanti ja kulutus on balanssissa. 

Joskus, kun tuntee housujen kiristyksen, niin ottaa sitten muutaman päivän kevyemmin. 

En mieti. Syön kun on nälkä. 

Itse olenkin sitä mieltä että liika stressaaminen ja rajoittaminen on pelkästään pahasta. Terve ihmiskeho ja terve psyyke tietää ja sanoo mikä on juuri sinulle oikein. Terve keho ei kilju makean perään ja jatkuvaan mässäämiseen. Psyyke kärsii jatkuvasta rajoittamisesta ja kituuttamisesta. Normaali terve ruokavalio, muuta ei tarvita.

Jostain syystä nykyajan ihmisillä on jotain tapahtunut psyykessä koska ruoasta on tullut jumala jonka ympärillä elämä pyörii. Pakonomaista syömistä, pakonomaista treeniä ikenent verillä, mitä mielikuvituksellisempia dieettejä, pillereitä ja pulvereita.  Pakko pakko pakko. Jo lapsena vääristyy normaali syöminen. Lapsetkaan ei liiiku enää.

Missä on luonnollinen suhde ravintoon ja liikuntaan? Sellainen kun eläimillä on?

Rehellisesti sanottuna mietin kyllä jokaisen aterian kohdalla onko kyseinen ruoka hyväksi minulle, mutten koe asiasta stressiä. Vähän kuin uteliaana pohtisi mikä on omalle keholle parasta polttoainetta.

Mietin. Yhdessä vaiheessa lihoin yli kymmenen kiloa ja laihdutin sitten ne pois, sen jälkeen on tuntunut että lihon paljon helpommin ja pitää katsoa tarkemmin mitä syö, sitä ennen en miettinyt syömisiäni paljoakaan. En kuitenkaan mitenkään stressaa ruuasta tai tunne huonoa omaatuntoa herkuttelusta.

Mietin. Ennen paljon enemmän, nykyään siitä on tullut rutiinia, ja tiedän miten pitäisi syödä, niin ei tarvitse miettiä niin paljoa.

Syön 3x päivässä, pari kertaa kevyemmin (en siis mahaa täyteen), ja illemmalla voin syödä mahan ihan täyteen kotona tehtyä ruokaa.

Itsellä ei pääse paino kertymään, jos pysyn tuossa 3x syömisessä päivässä, vaikka joinakin päivinä sattuisikin syömään enemmän kerralla

Aina, koko ajan. Tämä on juuri se miksi olen normaalipainoinen. Lihon heti jos lakkaan ajattelemasta mitä suuhuni laitan. Ylipainoinen ystäväni luulee että normaalipaino on jotain joka vain on toisilla luonnostaan ja toisilla ei ja se vähän harmittaa, koska näen ihan hemmetin paljon vaivaa tämän asian eteen.

Minä pysyn normaalipainossa nimenomaan "unohtamalla" ruuan. 

Joskus vain huomaa, ettei oikeastaan ole syönyt koko päivänä. Olen kerran yrittänyt säännöllisellä syömisellä laihduttaa viittä kiloa normaalipainon sisällä. 

Noh, mitä tapahtui? 

Lihoin kolme kiloa :D

Sain ne kyllä pois, mutta päätin, että oli viimeinen kerta. Pysyn tässä nyt, enkä turhamaisuuttani yritä laihduttaa. Olen 166/62

Ikää on kuitenkin jo yli 50v., niin ei sitä tarvitse mikään pajunvitsa enää ollakaan. 

Mietin ja ihan luonnostaan. En halua lihoa. Opin jo nuorena, että on helpompi vahtia syömisisään kuin yrittää laihduttaa.

Laihdutin muutama vuosi sitten 10 kilon ylipainosta normaalipainoon, ja löysin samalla ruokarytmin ja ruokavalion, joita on helppo noudattaa ja joilla paino pysyy hallinnassa. Punnitsen kuitenkin itseni muutaman kerran viikossa, koska näin keski-ikäisenä on hyvä varmistaa, missä mennään. Koen kuitenkin, että ruoka-asiat on nyt ratkaistu eikä niitä tarvitse enää miettiä sen kummemmin.