Toimiiko perhepeti vastasyntyneellä ja 2-vuotiaalla?
Saamme toisen lapsemme syksyllä, jolloin esikoistyttö on juuri vajaat kaksi vuotta. Nyt nukumme perhepedissä, mutta tuleva vauva saa pohtimaan unijärjestelyjä.
Miten parivuotiaan ja vastasyntyneen nukkuminen samassa huoneessa/sängyssä/sänkyrivissä mahtaa sujua? Tässä vaiheessa tyttö vetelee yöunia klo 20.30 - 7 ja parahtaa kerran, pari yössä. Viimeistään kesälomalla pitäisi tehdä muutokset makkaritoimintaan, jotta esikoinen ei yhdistä " karkotusta" vauvan tuloon.
Miten perhepeti on toiminut muilla? Kuinka nopeasti esikoinen oppii olemaan reagoimatta vauvan itkuihin? Häiriintyykö koko perheen unet?
Kommentit (9)
Hänelle ostettiin oma lastensänky kun hän oli 1v3kk, ja hän nukkuikin siinä pari kuukautta kunnes tuli lakko - hirveä itku kun sinne yritti illalla laittaa. Pikkusisko syntyi kun hän oli 1v9kk, ja vauva laitettiin ensin isosiskon sänkyyn, korotin vain patjan samalle tasalle meidän sänkymme kanssa. Muutaman kuukauden päästä siitä vaihdoimme lasten paikkaa, eikä esikoinenkaan protestoinut mitenkään.
Esikoinen on nyt 2v7kk ja vauva 10kk, eikä esikoinen tunnu juuri heräävän kun vauva itkee. Joskus on havahtunut kun olen lähtenyt keskellä yötä vauvan kanssa esim. kipulääkettä hakemaan. Nyt tässä vain mietityttää vauvan heräilyt, sillä hän herää tissille n. 5 kertaa yössä, mutta huudattaakaan en henno kun esikoinen nukkuu niin lähellä.
Minulla molemmat pojat (2v3kk ja 9kk) nukkuvat vieressä,toinen toisella puolella ja toinen toisella.Isi on laivalla ja kotiutuessaan nukkuu myös samassa perhepedissä.Meillä järjestely on toiminut pakon sanelemana,koska esikoinen on sairastellut paljon,lisäksi hänellä on ollut öisiä kauhukohtauksia jonkin verran,joten tarvitsee vielä äitiä öisinkin.Eikä rauhattoman nukkumisen takia ole pysynyt sivuvaunussa,joten päädyimme perhepetiin,vaikka vauva vieressä.Välillä vauva on nukkunut sivuvaunussa,mutta oikeasti nukkuu lähinnä kainalossani.Meillä on systeemi toiminut ihan ookoo,vaikka esikoinen aluksi vastusteli pukkuveikan tuloa äidin viereen...
Meillä esikoinen oli vauvan syntyessä 1v 3kk ja tottunut nukkumaan aamuyöt vanhempien välissä. Nukahti siis omaan huoneeseensa, omaan sänkyynsä, mutta yön tunteina siirtyi välkkyyn nukkumaan.
Vauvan synnyttyä perhepetimme sai uuden jäsenen - vauva siis on nukkunut koko ajan välissämme. Kun esikoinen tajusi, että vauva nukkuu koko yön äidin ja isin viekussa, niin hänkin tottakai halusi väliin nukkumaan. Nukahti kuitenkin edelleen omaan sänkyynsä, mutta jo klo 22-23 heräsi ja vaati päästä väliin...
Siinä sitten nukuttiin muutama kuukausi aikas tiiviissä tunnelmissa - mutta hyvin kuitenkin. Kuukausi sitten minua alkoi rassaamaan esikoisen pyöriskely ja käsien ja jalkojen viskely milloin mihinkin suuntaan. Siinä sai osansa sekä vauva että vanhemmat...
Eräänä iltana päätin, että nyt riittää perhepeteily esikoisen osalta. Ensimmäiset kaksi yötä oli enemmän vähemmän huutamista ja nukuinkin sitten osan yötä esikoisen sängyn vieressä lattialla. Mutta kumman nopeasti tyttö " tyytyi kohtaloonsa" ja nyt nukkuu omassa sängyssään paremmin kuin koskaan! Ei siis herää enää kertaakaan huutelemaan eikä pyri väliimme nukkumaan. Helpotuksen huokaus!
Vauva vielä nukkuu välissämme ja saa nukkuakin niin kauan, kun käyttää milk barin palveluja öiseen aikaan. Koska äiti ja maito on niin lähellä koko ajan, ei yöhuutojakaan meillä juuri tunneta. Muutaman kerran vauva saanut yöllä hepulin, mutta esikko ei siitä ole häiriintynyt - nukkunut silloin kylläkin toisessa huoneessa.
isä, äiti, melkein 3-vuotias esikoinen, vauva sekä pari kattia. Näin on mennyt kuukausi ja hyvin on pärjätty.
Vauva nukkuu mun ja pinnasängyn välissä, esikoinen minun ja isänsä välissä. Joskus kun olen imettänyt esikoisen puoleisella rinnalla, olen nukahtanut ja vauva on jäänyt minun ja esikoisen väliin. Tuntuu, että esikoinenkin osaa kuitenkin varoa vauvaa, eikä vauva ole saanut kolhuja äidin uneliaisuuden vuoksi...
Vauva itkee melko vähän ja tietty kun vieressä on, niin ehdin reagoida ennen kunnon huutoa. Esikoinen ei herää vauvan ääntelyihin eikä edes itkuun yleensä.
Meillä siis on pelannut näin. Esikoisella on ihan vieressä oma sänky ja hän saa mennä siihen jos ja kun haluaa.
Perhepedissä nukutaan edelleen. Tilansäästön vuoksi vanhinkin lapsi nukkui todella kauan samassa huoneessa...pantiin kerrossänky oman sängyn jatkeeksi.
Satunnaisesti (2-3kertaa kuukaudessa) on iltoja, että eivät meinaa rauhoittua, mutta mielestäni muuten menee tosi hyvin.
Taitaa olla ihan tottumiskysymys, miten tykkää olla.
Tuntuu, että toisten tuhina rauhoitti nuorinta, niin että alkoi nukkua tosi aikaisessa vaiheessa samalla rytmillä kuin muut. Muut eivät heränneet vauvan ääntelyyn kuin ehkä ensimmäisenä yönä.
Vauva oli parikuinen kun esikoinen halusi oman sängyn. Hän kömpii joinain öinä edelleen viereen, mutta oma sänky on ilmeisesti opettanut nukkumaan rauhallisemmin paikoillaan ja vieressä nukkuminenkin sujuu paremmin. ;) Alkuun pidin itseni esikoisen ja kuopuksen välissä, mutta en enää nelikuisen kanssa. Tilaa on ihan hyvin (180 cm) meille kolmelle tai kahdelle.
Esikoinen oli 2 v kun pikkusisarus syntyi. Meillä on 3 runkopatjasänkyä vierekkäin, yht. 260 cm leveä sänky siis, ja reunalla vielä häkkisänky (jossa ei ole yhtäkään yötä nukuttu). vauva on nukkunut alusta asti häkkisängyn ja minun välissä ja esikoinen minun ja mieheni välissä. Hyvin on mennyt, esikoinen ei heräillyt itkuun. niin ja meidän vauva on jo 1,5 v ja esikoinen 3,5 v, edelleen sama systeemi.
Meidän lapsilla on ikäeroa 2v1kk. Minäkin ajattelin etukäteen, että esikoinen pitää siirtää hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää omaan huoneeseen, omaan sänkyyn, ettei koe uusia nukkumisjärjestelyjä hylkäämisenä...mutta toisin kävi.
Ennen kuopuksen syntymää esikoinen nukkui pinnasängyssä meidän vanhempien makkarissa, ja toisinaan osan yöstä meidän vanhempien välissä. Pari kuukautta ennen laskettua aikaa opetettiin esikoinen nukkumaan päiväunet omassa huoneessa jatkettavassa sängyssä, yöunet esikoinen nukkui meidän makkarissa.
Kun vauva syntyi, yritettiin nukkua kaikki samassa huoneessa;vauva kopassa/mun kainalossa ja esikoinen pinniksessä/meidän välissä...siitä ei tullut yhtään mitään!! Hormonien herkistämänä heräsin ihan jokaiseen esikoisen äännähdykseen ja esikoinen heräili vauvan ääntelyyn ja mieskin heräili... Parin levottoman yön jälkeen mieheni ja esikoinen siirtyivät nukkumaan lastenhuoneeseen; esikoinen nukkui omassa sängyssä, ja mies siinä lattialla patjalla. Jos esikko heräsi, niin mies oli rauhoittelemassa tyttöä, tosin ukkokulta ei onneksi herää jokaiseen inahdukseen kuten minä. Isyysloman loputtua mies siirtyi takaisin makkariin mun viereen, ja siitä lähtien esikoinen on nukkunut yönsä kokonaan omassa sängyssä, omassa huoneessa! Tämän parin kuukauden aikana hän on tullut viereemme ehkä 1-2 kertaa. Eli omaan huoneeseen siirtyminen meni tosi helposti!
Esikoinen opetettiin nukkumaan omassa sängyssään samassa huoneessa jo ennen vauvan tuloa,t osin viimeisenä kuukautena oli havaittavissa että otin viereen aika helposti kuitenkin jos ei sänky kelvannut helpolla...
Vauvan synnyttyä esikoinen raa' asti vaan oli aina omassa vuoteessaan. Nukahtamaan pääsi satunnaisesti viereen vielä, mutta hän pyöri ja potki jo siinä iässä niin paljon, että ei siitä mitään tullut enää että hän olisi samassa nukkunut muutenkaan.
Lisäksi muutaman yönä kun on otettu viimeisen pakon edessä esikoinen samaan sänkyyn, niin vähän ajan kuluttua hän on itse kömpinyt takaisin omaan sänkyyn, kun ei ole tilaa tarpeeksi...
Tottakai alussa hämmennys oli suuri ja joka itkuun heräsivät kaikki vauvan tultua, mutta äkkiä siihen tottui ainakin esikoinen. Olisi varmaan heräillyt meillä joka tapauksessa joka vauvan itkuun, oli samassa huoneessa tai ei, kun kolmiossa asutaan.