Tuntuuko teistä, että biologiset vanhempanne eivät olekaan oikeat vanhempanne?

Ei tunnu ja vaikka tuntuisikin, on sen verran samaa näköä että pakko olla sukua.

Erikoista epäluuloisuutta.

Ei tule, katsoo vain peiliin, niin tietää omaavansa tasan omat vanhemmat.

Olen ihan äitini näköinen. Isääni en ole tavannut ja olishan tietty ikävää, jos paljastuisi, että isyystesti meni pieleen, koska toinen isäehdokas olis halunnut isäksi.

Välillä ihmettelen kyllä. Minusta tuli koulutettu, erittäin älykäs, työelämässä hyviin tehtäviin päässyt pidetty ihminen. Vanhempani ovat saapastakin tyhmempiä ja aidosti moukkia - heidän rinnallaan perus wt vaikuttaa yliopiston professorilta - ja heiltä puuttuu aivan täysin sosiaaliset taidot.

Venrovieraille mökäytellään ja haukutaan, sanotaan lihavaksi, udellaan rahatilannetta, siis kaikkea moukkaa.

Luulisi että vanhemmat olisivat tyytyväisiä menestyneestä lapsestaan? Ehei! Ovat katkeria ja kateellisia, inhoavat ja ovat sitä mieltä että liian ”herraskainen” lapsi on häpeä. Työtön lapsi olisi heille paljon mieluisampi.

Joten todellakin kyllä luulen että vanhempani ovat jotain eri sukua.

Luonteissa löytyy paljon eroja ja etenkin äitini elämäntyyli on aivan toisenlainen, mutta oma peilikuva paljastaa, että molemmat ovat aivan varmasti vanhempiani.

Ei, mutta joskus mietin että yksi veljistäni saattaa olla vaihtunut. Se on aivan erilainen kuin muut, ulkonäöltä ja luonteeltaan eikä näytä keneltäkään sukulaiselta.