Lue keskustelun säännöt.
Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12265)
Dmitri Gluhovski - Metro 2033
Olen ehdottomasti scifin ystävä, mutta kirja on todella ahdistava ja surullinen, eikä siinä ole puoleenväliin mennessä ollut muistaakseni yhtään aktiivista naishahmoa, mikä tekee kirjasta raskaan lukea. Kirja ei ole silti missään nimessä huono, vaan nimenomaan kuvailisin raskaaksi.
Sain luettua Rikoksen ja rangaistuksenkin nopeammin kuin tämän. Tämä on kuitenkin ilmeisesti moderni klassikko, joten aion lukea loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin Tommi Liimatan Jeppis ykkösen ja kakkosen, nyt siirryin sarjan viimeiseen osaan eli Rolloon.
ApRollo oli ehdottomasti viime vuoden kirjatapaus. Vastaavaa kuvausta luovan ihmisen sielunmaisemasta en ole aiemmin lukenut.
Hyvin sanottu! On todella mielenkiintoinen sukellus luovan ihmisen mieleen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Dmitri Gluhovski - Metro 2033
Olen ehdottomasti scifin ystävä, mutta kirja on todella ahdistava ja surullinen, eikä siinä ole puoleenväliin mennessä ollut muistaakseni yhtään aktiivista naishahmoa, mikä tekee kirjasta raskaan lukea. Kirja ei ole silti missään nimessä huono, vaan nimenomaan kuvailisin raskaaksi.
Sain luettua Rikoksen ja rangaistuksenkin nopeammin kuin tämän. Tämä on kuitenkin ilmeisesti moderni klassikko, joten aion lukea loppuun.
Kuulostaa mielenkiintoiselta tuo! Googlasin teosta ja kansi näytti tutulta. Oon ihan vasta nähnyt sen jossain.
Ap
Sisterhood Of Dune, kirj. Brian Herbert ja Kevin J. Anderson
Frank Herbertin Dyyni-sarjan myöhempi esiosa, sijoittuu samaan universumiin mutta tuhansia vuosia Dyyniä edeltävään aikaan. Olen lukenut satakunta sivua, ehkä viidenneksen. Kirja on osa trilogiaa enkä tiedä, onko se juoneltaan miten itsenäinen. Pidän tavasta jolla henkilöt on esitelty. Alku on koostunut lyhyistä luvuista joita jopa somen pilaama keskittymiskyky jaksaa lukea iltaisin. Vaikuttaa hyvältä, on suunnitelmissa lukea loppuun. Uskonkiihkoilijat ovat pelottavan ajankohtaisia, nyt ja aina.
Nimimerkki "En koskaan lue kirjoja"
Varjojen voima. Kertoo sateenvarjojen kestävyysongelmien ratkaisusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nextoryn joulukalenteri Murha tunturissa.
Perustelkaa alapeukut?
Yritti liikaa muka vapaamielisillä "naimakavereilla" ja kaikessa oli kyse seksistä.
Annie Ernaux: Vuodet. Mielenkiintoisesti ja älykkäästi kirjoitettu muistelmateos. Takakannen mukaan Ernaux on arvostettu ranskalainen nykykirjailija. Minulle uusi tuttavuus. Ernauxin tyyli muistuttaa jollakin tapaa Deborah Levyn omaelämänkerrallisia teoksia Minä en halua tietää ja Elämisen hinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joissakin venäläisissä klassikoissa aiheuttaa ongelmia se, että samaa henkilöä kutsutaan eri nimillä. Kun henkilöhahmoja on paljon, lukija menee aivan sekaisin. Minulle kävi näin juuri tämän kirjan kohdalla. Jouduin palaamaan alkuun useamman kerran ja lopulta kirjoitin itselleni listan tärkeimmistä henkilöistä. Mutta asiaan: jos joku kirja ei kiinnosta, kannattaa etsiä muuta luettavaa. Maailmassa on (vielä) paljon kirjoja. Meidät vietiin teini-ikäisinä tämän neuvosto-elokuvan koululaisnäytäntöön Helsingissä. Elokuva teki suuren vaikutuksen ja aikuisena lainasin kirjan 4 osaa kirjastosta. Kirjan avattuani illalla asuinalueelta meni sähkö pitkäksi aikaa. Aloin lukea Sotaa ja rauhaa kynttilänvalossa. Muistan vieläkin sen maagisen tunnelman. Tuntui kuin olisin siirtynyt kauas 1800-luvun alkuun... Taianomainen tunne on säilynyt ja olen myöhummin lukenut sen ainakin kolme kertaa.[/quote]
Luin itse hiljattain Dostojevskin Idiootin ja tämä oli aivan ylitsepääsemätön ongelma kun yritti päästä selville ihmisten henkilöllisyydestä. Etunimi Alexander, hellittelymuodot esim Alexei, Sasha. Patronyymi Tatjana Nikolajevna, eli Tatjana, jonka isän nimi on Nikolai. Jotkut henkilöt voivat esiintyä välillä arvonimellään (esim kuvernööri) ja tähän sitten vielä sukunimi kaiken lisäksi.
Shuggie Bain. Kertomus alkoholistiäidin ja perheensä elämästä
Glasgow'n hiilenpölyssä (ja muutenkin pölyssä). Raskasta kamaa,
mutta mieleenjääviä kohtauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joissakin venäläisissä klassikoissa aiheuttaa ongelmia se, että samaa henkilöä kutsutaan eri nimillä. Kun henkilöhahmoja on paljon, lukija menee aivan sekaisin. Minulle kävi näin juuri tämän kirjan kohdalla. Jouduin palaamaan alkuun useamman kerran ja lopulta kirjoitin itselleni listan tärkeimmistä henkilöistä. Mutta asiaan: jos joku kirja ei kiinnosta, kannattaa etsiä muuta luettavaa. Maailmassa on (vielä) paljon kirjoja. Meidät vietiin teini-ikäisinä tämän neuvosto-elokuvan koululaisnäytäntöön Helsingissä. Elokuva teki suuren vaikutuksen ja aikuisena lainasin kirjan 4 osaa kirjastosta. Kirjan avattuani illalla asuinalueelta meni sähkö pitkäksi aikaa. Aloin lukea Sotaa ja rauhaa kynttilänvalossa. Muistan vieläkin sen maagisen tunnelman. Tuntui kuin olisin siirtynyt kauas 1800-luvun alkuun... Taianomainen tunne on säilynyt ja olen myöhummin lukenut sen ainakin kolme kertaa.
Luin itse hiljattain Dostojevskin Idiootin ja tämä oli aivan ylitsepääsemätön ongelma kun yritti päästä selville ihmisten henkilöllisyydestä. Etunimi Alexander, hellittelymuodot esim Alexei, Sasha. Patronyymi Tatjana Nikolajevna, eli Tatjana, jonka isän nimi on Nikolai. Jotkut henkilöt voivat esiintyä välillä arvonimellään (esim kuvernööri) ja tähän sitten vielä sukunimi kaiken lisäksi.
Korreloikohan kasvosokeuden kanssa vaikeus päästä sisään paljon henkilöhahmoja sisältäviin kirjoihin?
Minulla jopa jotkut Agatha Christien kirjat ovat jääneet kesken, koska ei tarttunut päähäni, kuka on kuka.
Christieltä olen lukenut Kuolema Niilillä, Golfkentän murhat ja 10 pientä ###poikaa.
Ne kyllä upposivat.
1984. Orwell.
On ajankohtainen kirja nyt.
2021 oli paha mutta 2022 pahenee kontrolli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joissakin venäläisissä klassikoissa aiheuttaa ongelmia se, että samaa henkilöä kutsutaan eri nimillä. Kun henkilöhahmoja on paljon, lukija menee aivan sekaisin. Minulle kävi näin juuri tämän kirjan kohdalla. Jouduin palaamaan alkuun useamman kerran ja lopulta kirjoitin itselleni listan tärkeimmistä henkilöistä. Mutta asiaan: jos joku kirja ei kiinnosta, kannattaa etsiä muuta luettavaa. Maailmassa on (vielä) paljon kirjoja. Meidät vietiin teini-ikäisinä tämän neuvosto-elokuvan koululaisnäytäntöön Helsingissä. Elokuva teki suuren vaikutuksen ja aikuisena lainasin kirjan 4 osaa kirjastosta. Kirjan avattuani illalla asuinalueelta meni sähkö pitkäksi aikaa. Aloin lukea Sotaa ja rauhaa kynttilänvalossa. Muistan vieläkin sen maagisen tunnelman. Tuntui kuin olisin siirtynyt kauas 1800-luvun alkuun... Taianomainen tunne on säilynyt ja olen myöhummin lukenut sen ainakin kolme kertaa.
Luin itse hiljattain Dostojevskin Idiootin ja tämä oli aivan ylitsepääsemätön ongelma kun yritti päästä selville ihmisten henkilöllisyydestä. Etunimi Alexander, hellittelymuodot esim Alexei, Sasha. Patronyymi Tatjana Nikolajevna, eli Tatjana, jonka isän nimi on Nikolai. Jotkut henkilöt voivat esiintyä välillä arvonimellään (esim kuvernööri) ja tähän sitten vielä sukunimi kaiken lisäksi.
Omalla kohdallani sanoisin niin, että harjoitus on auttanut. Kun lukee enemmän venäläistä kirjallisuutta, tottuu nimisysteemiin.
Ap
Aloitin juuri Tuomas Niskakankaan Roihun. Ainakin alku vaikuttaa hyvin vetävältä ja lupaavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astronautti Sally Riden elämäkerta.
Essi Jäntti ja Riitta Savinainen: Nepsyt - erityistä elämää
Piia Leino: Taivas.
Kuvaa hyvin internetin vaikutusta mieleen.
Hirmuinen aika - Saksalaismielinen vastarinta 1944-1948
”Syksyllä 1944 Suomessa elettiin hirmuista aikaa. Sota Neuvostoliittoa vastaan oli hävitty ja pelättiin puna-armeijan valtaavan Suomen lopullisesti. Maassa määräsivät NL:n valvontakomissio kommunistien tuella.
Pieni joukko suomalaisia ei antautunut, vaan ryhtyi Saksan tuella vastarintaan miehityksen varalle. Hirmuinen aika johti isänmaan kohtalosta huolestuneita mahdottomien valintojen eteen.
Jääkärien sairaanhoitaja ja lottajohtaja, vapaaherratar Ruth Munck matkusti Berliiniin salaperäisessä tehtävässä. Sen seurauksena hänet tuomittiin maanpetoksesta kuritushuoneeseen. ”
Hyvä historiateos joka kertoo siitä vaarasta jota itäinen naapuri sodan jälkeen aiheutti ja miten siihen pyrittiin varautumaan ja turvaamaan itsenäinen Suomi.
Pascal Mercier: Sanojen paino
Tätä on markkinoitu kunnon lukuromaanina, ja sitä se onkin. Jo kirjan nimi on todella kuvaava. Kirja kertoo kääntäjästä ja kirjakustantajasta, jonka elämässä tapahtuu mullistuksia. Sanoja pyöritellään, merkityksiä haetaan ja vertaillaan ihan pieteetillä. Kielitaidosta on hyötyä kirjaa lukiessa. Tämä kirja sopii kärsivälliselle ja pohdiskelevalle lukijalle. 570 sivua pientä fonttia riitti itselleni tätä laatua. Luen nyt seuraavaksi jonkun dekkarin.