Oletko koskaan kuullut uskottavaa tarinaa joka on osoittautunut myöhemmin valheeksi? Minkälainen tarina oli ja miten reagoit siihen että se oli valetta?

Olen. Koiralenkkikaveri, hyvin asiallisen ja fiksun oloinen nainen. Juteltiin siinä lenkeillä ja koirapuistossa kaikenlaisesta, mitä teemme työksemme, matkoista, elämästä yleensä. Mikään mitä hän jutteli ei kuulostanut mitenkään ei-uskottavalta, ei ollut mitään syytä epäillä. 

Myöhemmin sain tietää että hänellä ei esimerkiksi ole miestä eikä lapsia lainkaan, vaikka oli kertonut että on mies ja 2 lasta. Kun tämä paljastui, niin aloin epäillä kaikkea muutakin mitä puhui ja ainakin jotkut asiat paljatui valheiksi. Toisaalta esimerkiksi väitetty työpaikka ja ammatti oli totta, löytyi sen firman verkkosivuilta jossa on töissä. Olin ollut varma että sekin on valetta, koska asema ja firma arvostettuja, mutta ei.

Hämmennystähän tuo lähinnä herätti. Miksi ihmeessä sellainen ihminen valehtelee tuollaisia asioita? Korkeasti koulutettu, hyvässä asemassa työelämässä, pinnallisesti hyvin tasapainoisen ja älykkään oloinen. Valheilla ei tunnu edes olevan mitään tavoitetta erityisesti, saattaa valehdella tyyliin "mulla on autona toyota" vaikka olisi ford, eikä kumpikaan ole edes toista hienompi niin että se olisi itsekorostusta valheilla.

En ole koskaan kertonut että tiedän valheista. Hän lähtisi karkuun, tiedän sen. Ja hän on mukavaa seuraa, en halua menettää koiralenkkikaveria. Tiedänpä vaan nyt että en pidä juttuja niin totena.

Koulukaveri kertoili juttuja perheestään.Veli oli kuollut yms.Osti ruokaa kerran pikkuveljelle kun oli sairaana ,ei siis näitä veljiä ollut.

Opiskeluaikoina opiskelukaverina sälli, joka patologinen valehtelija. Nimenomaan hämäsi se, että jutut hyvinkin realistisia, vaikkei lopulta vähäisimmässäkään määrin totta. Totuuden selvittyä lähinnä epäuskoinen olo.

Yks lapsuuden kaveri ja oli myös työkaverikin jossain välissä valehteli korvat päästään. Esim. lasten ja omista sairauksista ja tapaturmista. Oli yksi lapsi kuulemma kerran roikkunut parvekkeen kaiteeltakin, just. Hänellä on kolme lasta ja johtava asema työssään.

Aikoinaan työtoverinani oli nuori nainen, joka sairasti syöpää ja sai välillä rankkoja hoitoja siihen. Ja niistä hoidoista tuli kaikenlaista sivuvaikutusta, tämä nainen joutui viikottain käymään lääkärillä tai jopa sairaalassa saamassa hoitoa. Urhoollisesti jaksoi kuitenkin käydä töissä.

Kaikki oli tietysti silkkaa puppua. Minä taisin olla työyhteisössä ainut, joka oli mukisematta uskonut kaikki jutut. Olin uusi ja en erityisemmin ollut kiinnostunut tästä ihmisestä, vaan enemmän kohteliaisuudesta kuuntelin silloin tällöin hänen selostuksiaan terveydentilasta. Vasta kun muut työpaikalla sanoi, että hei, se on keksittyä kaikki, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, kunhan tekee työnsä hvyin, niin mitä väliä. Olisiko ollut jonkin sorti Tourette.

Veljeni on patologinen valehtelija. Että onhan noita juttuja kuultu viimeiset 32 vuotta. Hyvinkin tavallisia ja uskottavia, eikä mitään totta.

Esim hän kävi katsomassa uutta asuntoa. Asunnon kunto, varustus ja koko vaihteli sitä mukaa kelle puhui. Sitä oli hämmentävää seurata vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan työtoverinani oli nuori nainen, joka sairasti syöpää ja sai välillä rankkoja hoitoja siihen. Ja niistä hoidoista tuli kaikenlaista sivuvaikutusta, tämä nainen joutui viikottain käymään lääkärillä tai jopa sairaalassa saamassa hoitoa. Urhoollisesti jaksoi kuitenkin käydä töissä.

Kaikki oli tietysti silkkaa puppua. Minä taisin olla työyhteisössä ainut, joka oli mukisematta uskonut kaikki jutut. Olin uusi ja en erityisemmin ollut kiinnostunut tästä ihmisestä, vaan enemmän kohteliaisuudesta kuuntelin silloin tällöin hänen selostuksiaan terveydentilasta. Vasta kun muut työpaikalla sanoi, että hei, se on keksittyä kaikki, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, kunhan tekee työnsä hvyin, niin mitä väliä. Olisiko ollut jonkin sorti Tourette.

Tourette ei aiheuta valehtelua.