Pitäisikö saamelaisilta pyytää anteeksi?

Suomalainen koululaitos toimi saamelaiskulttuurin puhdistuksen välikappaleena sotien jälkeen. Saamelaisista yritettiin tehdä suomalaisia. Tämä tuli merkitsemään muun muassa saamelaisille oman kielen ja kulttuurin syrjäyttämistä suomen kielen ja suomalaisuuden tieltä. Oma kieli, koti ja kulttuuri jäivät, kun ekaluokkalaiset muuttivat asuntolaan ja alkoivat ummikkona käydä suomalaista koulua.

Koululainen saattoi saada korvilleen, jos erehtyi puhumaan saamea. Kovan koulun vuoksi moni päätyi hylkäämään äidinkielensä. Koulutus toi toki mukanaan myös uusia mahdollisuuksia, mutta samalla saamen kielet ja kulttuuri alkoivat kuihtua.

Suomen kieli ja suomalaisuus olivat ajan käsityksen mukaan sivistystä, saame ja saamelaisuus edustivat villiä ja oppimatonta ihmistä. Puhuttiin "likaisista lappalaisista." Saamelaislasten karvakenkiä halveksuttiin ja lasten haluttiin sulautuvan pukeutumisellaankin muiden joukkoon.

Suomalaistamisen aikaa ja asuntolakokemuksia on käsitelty julkisesti vähän. Monelle asuntolassa eläneelle aihe on niin arka, ettei siitä haluta puhua edes muiden saman kokeneiden kanssa.

Olisiko Suomen aika tehdä tiliä menneisyyden synneistä?