Menetin kerran mahdollisuuden rakkauteen omaa tyhmyyttäni. Muita isoja elämänmokia?

Menetin siis mahdollisuuden rakkauteen kerran. Olin eronnut avopuolisostani, kun hänen ystävänsä alkoi pitää minuun yhteyttä, ja aika nopeasti tunnusti rakastaneensa minua etäältä koko edellisen suhteeni ajan. Mitään hän ei tietenkään asian hyväksi tehnyt, eikä minulla ollut aavistustakaan asiasta.

Tunnustuksen jälkeen aloimme viettää aikaa yhdessä ystävinä, ja minäkin aloin ihastua häneen. Sitten ex sai selville että olemme ystävystyneet, ja veti niin pahasti herneen nenään että siitä säikähtäneenä lopetin tämän uuden ihmissuhteen, ennen kuin siitä oikeasti edes tuli mitään. Mies kunnioitti päätöstäni, vaikka otti sen raskaasti ja oli selvästi pettynyt.

Minulla kesti ehkä vuoden pari ymmärtää että olin oikeasti saattanut menettää jotain hienoa, ja ihan turhan takia. Tietenkin minua kauhistutti ajatus kahden miehen välisen ystävyyden rikkomisesta, mutta ehkä rakkaus olisi ollut tälle miehelle sen menetyksen arvoinen? En edes tiedä. Joka tapauksessa minua on nyt vuosia kaduttanut tekemäni ratkaisu. Tällä miehellä on nykyään vaimo, ja minä olen edelleen yksin.

Tätä pidän yhtenä suurista elämäni mokista. Muitakin on, mm. sellaisen alan opiskelu joka ei oikein työllistä, mutta tämä rakkausasia jostain syystä tuntuu pahimmalta.

Sanotaan että mitään ei saisi elämässä katua, sillä se on turhaa, mutta kadutteko te muut mitään?