Lue keskustelun säännöt.
Miehen poika aikoo muuttaa meille - katastrofi!
26.07.2018 |
Meillä rivarikolmio joten tilaa ei ole todellakaan liiaksi ja nyt mulle kerrotaan ilmoitusasiana, että miehen poika on muuttamassa meille lukio opintojen vuoksi!Mitä h*** teen tai sanon, eihän tämä näin voi käydä! Meillä kolmion ns toinen makuuhuone on mun työhuoneenani, ja täynnä tavaraa. Tämä kuulemma annetaan pojalle. APUA! Vuokrasopimus on molempien nimissä ja maksan puolet vuokrasta.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
572, no, aloittaja huomasikin, ettei mies *tärppää* ja valitsi siis olla yksin.
Mikä siis ongelma tai väärin toimittu?Eikö hän tehnyt niinkuin neuvoit?
Joo, paitsi että tuolla luonteenlaadulla ei kannata lähteä mihinkään suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on jo ennestään lapsia. Tuota heikkouttaan AP ei ollut tajunnut ennen tätä tapahtumaa. Toivottavasti jatkossa keskittyy lapsettomiin miehiin, tai ihan yksineloon.
En minäkään halua, että miehen lapset muuttaisivat meille. Eikä minulla ole oikeutta vaatia lapsetonta miestä, koska myös itselläni on lapsia.
Miksi en haluaisi? Koska se työmäärä kasaantuisi minun niskaani. Jos mies hoitaisi heidät, niin tilanne olisi eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun nyt täällä yhdessä huudetaan, että aloittajan olisi pitänyt tietää...
Mennäänpä normiperheisiin. Kuinka moni nainen on mennyt naimisiin niinsanottujen naisten miesten kanssa?
Vaikka tietää piirteen, niin se mies on vain aivan pakko ollut saada, jopa ihan muiden naisten kiusaksi.
Tietäen miehen heikkouden naisiin.No, sitten liitossa (tietenkin) käy ilmi, että mies pettää. Nainen joko jatkaa tai eroaa, mutta ihan on tiennyt mikä vaara piilee miehen ottaessaan.
Onko tämä nainen silloin *paha aviovaimo? Kyllähän sinä tiesit, olet vain itsekäs kun nyt itket, turha itkeä.Samoin moni nainen menee yhteen alkoholista tykkäävät miehen kanssa, peliriippuvaisen, mitä milloinkin.
Ja joutuvat useinkin toteamaan, että mies ei parane taipumuksistaan. Taas osa jää, osa eroaa.
Ovatko nämä ihmiset kaikki *pahoja aviovaimoja*?
Ei näille tarvitse herua sympatiaa?
Ihan sen takia, että eivät ymmärtäneet tai halunneet ottaa huomioon mitä tuo itse valitsemansa liitto toisi tullessaan?Eikö näidenkin vaimojen *olisi pitänyt tietää*?
Siis sinä nyt rinnastat puolison lapsen esim. alkoholismiin? Kummastakin pitäisi kumppanin saada samalla tavalla sympatiaa?
[/quote]
Siis sinä nyt rinnastat puolison lapsen esim. alkoholismiin? Kummastakin pitäisi kumppanin saada samalla tavalla sympatiaa? [/quote]
Eihän kyse ole asiasta vaan filosofiasta, loogisesta ajattelusta. Että ajattelee eli toimii saman käytösmallin mukaan, oli ongelma mikä tahansa. En ole pitkän alkoholismi ym. vertauksen kirjoittaja, mutta todellakin ymmärrän asian pointin.
Nämä oman lapsensa kustantajiksi toisen ihmisen epäreilulla tavalla haluavat ihmiset eivät tietenkään voi ymmärtää noin korkealentoista filosofiaa vaan pitävät syyllisenä ihmistä, joka ei suostu ottamaan kaikkea p#%& vastaan, kun sitä hänelle epäreilusti tarjotaan. Ja vastaanottajan pitäisi vielä joustaa vaikka "jaskan" tarjoaja ei kykene joustamaan lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis sinä nyt rinnastat puolison lapsen esim. alkoholismiin? Kummastakin pitäisi kumppanin saada samalla tavalla sympatiaa?
Eihän kyse ole asiasta vaan filosofiasta, loogisesta ajattelusta. Että ajattelee eli toimii saman käytösmallin mukaan, oli ongelma mikä tahansa. En ole pitkän alkoholismi ym. vertauksen kirjoittaja, mutta todellakin ymmärrän asian pointin.
Nämä oman lapsensa kustantajiksi toisen ihmisen epäreilulla tavalla haluavat ihmiset eivät tietenkään voi ymmärtää noin korkealentoista filosofiaa vaan pitävät syyllisenä ihmistä, joka ei suostu ottamaan kaikkea p#%& vastaan, kun sitä hänelle epäreilusti tarjotaan. Ja vastaanottajan pitäisi vielä joustaa vaikka "jaskan" tarjoaja ei kykene joustamaan lainkaan.
Sen verran taustaksi että taloudellisesti minä tuon suurimman osan rahasta talouteemme joka pistetään yhteiseen pottiin, kaikkien käyttöön. Eli en ole puolustelemassa miestä sen takia että perustelisin omaa "siipeilyäni".
Minä en vain käsitä tätä ihmisten omaan napaan tuijottamista, eikä tuo sinun "looginen" päättelysi ei nyt ollut kovin vahvaa. Sillä on kyllä todella paljon merkitystä mikä aiheuttaa vaatimuksia joustoihin. Ainakin omassa arvomaailmassa joustan mielummin kumppanin lapsen takia kuin kumppanin pettämisen.
Ei, minä rinnastannan asiat tähän näkökulmaan täällä, että ihmisen (äitipuolen) pitäisi *tietää* mitä tuleva liitto tuo tullessaan ja hyväksyä se mukisematta. Muuten on paha.
Jos verrataan keskenään niitä, jotka suhteeseen mennessään tietävät olemassaolevat olosuhteet, on ne mitä tahansa, niin silloin ei voi toisia ymmärtää ja toisia olla ymmärtämättä?
Tätä näkökantaa protestoin.
Aivan yhtä vertailukelpoisia nämä ovat (uskottomuus, alkoholismi jne) kuin se, että jos miehellä on lapsi, sillä hetkellä äidillään, että joskus se lapsi muuttaa isälleen.
Myös se normiliiton miehen heikko luonne ja taipumus on ollut tiedossa suhteen alussa.
Täällä äitipuolihan on paha kun ei ennakoi, mutta tavisvaimo ei ole paha kun ei ennakoi?
Toisille ollaan armottomia, jopa vihataan ja toisille ollaan ymmärtäväisiä.
Jos siis näiden voimakkaiden tunteiden lähtökohtana on vain se, että *olisi pitänyt tietää*.
Eli jos tunteita nostaa se *ennakoimattomuus*?
Eikä (ehkä?) se kun aloittaja on äitipuoli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
572, no, aloittaja huomasikin, ettei mies *tärppää* ja valitsi siis olla yksin.
Mikä siis ongelma tai väärin toimittu?Eikö hän tehnyt niinkuin neuvoit?
Joo, paitsi että tuolla luonteenlaadulla ei kannata lähteä mihinkään suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on jo ennestään lapsia. Tuota heikkouttaan AP ei ollut tajunnut ennen tätä tapahtumaa. Toivottavasti jatkossa keskittyy lapsettomiin miehiin, tai ihan yksineloon.
En minäkään halua, että miehen lapset muuttaisivat meille. Eikä minulla ole oikeutta vaatia lapsetonta miestä, koska myös itselläni on lapsia.
Miksi en haluaisi? Koska se työmäärä kasaantuisi minun niskaani. Jos mies hoitaisi heidät, niin tilanne olisi eri.
Eikös olisi parempi jos kuitenkin keskittyisit niihin lapsettomiin miehiin, jos et osaa valita sellaista jonka kanssa saatte kotityöt sovittua.
Ymmärrän sua. En mäkään haluaisi ottaa puolison lasta asumaan. Siksi ei kiinnosta eronneet, joilla on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
572, no, aloittaja huomasikin, ettei mies *tärppää* ja valitsi siis olla yksin.
Mikä siis ongelma tai väärin toimittu?Eikö hän tehnyt niinkuin neuvoit?
Joo, paitsi että tuolla luonteenlaadulla ei kannata lähteä mihinkään suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on jo ennestään lapsia. Tuota heikkouttaan AP ei ollut tajunnut ennen tätä tapahtumaa. Toivottavasti jatkossa keskittyy lapsettomiin miehiin, tai ihan yksineloon.
En minäkään halua, että miehen lapset muuttaisivat meille. Eikä minulla ole oikeutta vaatia lapsetonta miestä, koska myös itselläni on lapsia.
Miksi en haluaisi? Koska se työmäärä kasaantuisi minun niskaani. Jos mies hoitaisi heidät, niin tilanne olisi eri.
Eikös olisi parempi jos kuitenkin keskittyisit niihin lapsettomiin miehiin, jos et osaa valita sellaista jonka kanssa saatte kotityöt sovittua.
Minä siivoa, koska minun lapseni sotkevat. Minusta se on reilu peli. Jos olisi laseton mies, niin minä siivoaisin taas. Mikä muuttuisi?
Vierailija kirjoitti:
Ei, minä rinnastannan asiat tähän näkökulmaan täällä, että ihmisen (äitipuolen) pitäisi *tietää* mitä tuleva liitto tuo tullessaan ja hyväksyä se mukisematta. Muuten on paha.
Jos verrataan keskenään niitä, jotka suhteeseen mennessään tietävät olemassaolevat olosuhteet, on ne mitä tahansa, niin silloin ei voi toisia ymmärtää ja toisia olla ymmärtämättä?
Tätä näkökantaa protestoin.Aivan yhtä vertailukelpoisia nämä ovat (uskottomuus, alkoholismi jne) kuin se, että jos miehellä on lapsi, sillä hetkellä äidillään, että joskus se lapsi muuttaa isälleen.
Myös se normiliiton miehen heikko luonne ja taipumus on ollut tiedossa suhteen alussa.Täällä äitipuolihan on paha kun ei ennakoi, mutta tavisvaimo ei ole paha kun ei ennakoi?
Toisille ollaan armottomia, jopa vihataan ja toisille ollaan ymmärtäväisiä.
Jos siis näiden voimakkaiden tunteiden lähtökohtana on vain se, että *olisi pitänyt tietää*.Eli jos tunteita nostaa se *ennakoimattomuus*?
Eikä (ehkä?) se kun aloittaja on äitipuoli?
Jos miehellä on lapsi ennen suhteen aloittamista, niin sillä on lapsi. On kyvyttömyyttä jos ei ymmärrä että ajan kuluessa voi tapahtua jotain, minkä takia lapsesta voi aiheutua vaivaa. Esimerkiksi miehen ex-vaimon kuolema, lapsen vammautuminen, sairastuminen yms. Tuohon vain pitää varautua, tai sitten voi olla itsekäs ja jättää toinen kun joutuisi joustamaan.
Itsekkäälle ihmiselle ei tule sympatiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, minä rinnastannan asiat tähän näkökulmaan täällä, että ihmisen (äitipuolen) pitäisi *tietää* mitä tuleva liitto tuo tullessaan ja hyväksyä se mukisematta. Muuten on paha.
Jos verrataan keskenään niitä, jotka suhteeseen mennessään tietävät olemassaolevat olosuhteet, on ne mitä tahansa, niin silloin ei voi toisia ymmärtää ja toisia olla ymmärtämättä?
Tätä näkökantaa protestoin.Aivan yhtä vertailukelpoisia nämä ovat (uskottomuus, alkoholismi jne) kuin se, että jos miehellä on lapsi, sillä hetkellä äidillään, että joskus se lapsi muuttaa isälleen.
Myös se normiliiton miehen heikko luonne ja taipumus on ollut tiedossa suhteen alussa.Täällä äitipuolihan on paha kun ei ennakoi, mutta tavisvaimo ei ole paha kun ei ennakoi?
Toisille ollaan armottomia, jopa vihataan ja toisille ollaan ymmärtäväisiä.
Jos siis näiden voimakkaiden tunteiden lähtökohtana on vain se, että *olisi pitänyt tietää*.Eli jos tunteita nostaa se *ennakoimattomuus*?
Eikä (ehkä?) se kun aloittaja on äitipuoli?Jos miehellä on lapsi ennen suhteen aloittamista, niin sillä on lapsi. On kyvyttömyyttä jos ei ymmärrä että ajan kuluessa voi tapahtua jotain, minkä takia lapsesta voi aiheutua vaivaa. Esimerkiksi miehen ex-vaimon kuolema, lapsen vammautuminen, sairastuminen yms. Tuohon vain pitää varautua, tai sitten voi olla itsekäs ja jättää toinen kun joutuisi joustamaan.
Itsekkäälle ihmiselle ei tule sympatiaa.
Ajattele, sinunkin ovikelloasi voi soittaa sisään haluava lapsi, jonka olemassaolostasi ei edes mies ole tiennyt. Otathan hänet avosylin vastaan ilmaan yhtään nikottelua, otathan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, minä rinnastannan asiat tähän näkökulmaan täällä, että ihmisen (äitipuolen) pitäisi *tietää* mitä tuleva liitto tuo tullessaan ja hyväksyä se mukisematta. Muuten on paha.
Jos verrataan keskenään niitä, jotka suhteeseen mennessään tietävät olemassaolevat olosuhteet, on ne mitä tahansa, niin silloin ei voi toisia ymmärtää ja toisia olla ymmärtämättä?
Tätä näkökantaa protestoin.Aivan yhtä vertailukelpoisia nämä ovat (uskottomuus, alkoholismi jne) kuin se, että jos miehellä on lapsi, sillä hetkellä äidillään, että joskus se lapsi muuttaa isälleen.
Myös se normiliiton miehen heikko luonne ja taipumus on ollut tiedossa suhteen alussa.Täällä äitipuolihan on paha kun ei ennakoi, mutta tavisvaimo ei ole paha kun ei ennakoi?
Toisille ollaan armottomia, jopa vihataan ja toisille ollaan ymmärtäväisiä.
Jos siis näiden voimakkaiden tunteiden lähtökohtana on vain se, että *olisi pitänyt tietää*.Eli jos tunteita nostaa se *ennakoimattomuus*?
Eikä (ehkä?) se kun aloittaja on äitipuoli?Jos miehellä on lapsi ennen suhteen aloittamista, niin sillä on lapsi. On kyvyttömyyttä jos ei ymmärrä että ajan kuluessa voi tapahtua jotain, minkä takia lapsesta voi aiheutua vaivaa. Esimerkiksi miehen ex-vaimon kuolema, lapsen vammautuminen, sairastuminen yms. Tuohon vain pitää varautua, tai sitten voi olla itsekäs ja jättää toinen kun joutuisi joustamaan.
Itsekkäälle ihmiselle ei tule sympatiaa.
Ajattele, sinunkin ovikelloasi voi soittaa sisään haluava lapsi, jonka olemassaolostasi ei edes mies ole tiennyt. Otathan hänet avosylin vastaan ilmaan yhtään nikottelua, otathan?
Tässä tapauksessa on lapsen olemassaolo ollut tiedossa. Ja kyllä ottaisin uuden miehen lapsen aiemmasta liitosta avosylin vastaan. Koko paketti tai ei mitään niin se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
590, jos mies on naisiin menevä jo ennen yhteenmenoa, on se mies todennäköisesti naisiin menevä myös liiton aikana.
Jos mies pettää seurustelun aikana, on otettava huomioon, että mies suurella todennäköisyydellä myös pettää liiton aikana. Jne...
Jos miehellä on lapsi edellisestä suhteesta, on mahdollista, että joskus se lapsi saattaa muuttaa toisen vanhemman luo.
Miksi joidenkin naisten ei tarvitse ennakoida ja toisten täytyy?
Miksi äitipuoli on itsekäs kun halusi mennä yhteen sen sillä hetkellä rakastamansa miehen kanssa, mutta muut tapaukset eivät ole itsekkäitä?
Aivan yhtä itsekäs on se nainen halutessaan (jopa joskus vastahakoisenkin) miehen, sen pettävän, alkoholistin, jne.
Kun hänkin halusi sen miehen kanssa mennä yhteen, koska oli rakastanut mieheen. Seurauksista välittämättä. Vaikka ero tulisi tai pahojakin riitoja niin se mies oli saatava?
Suuri riski siinäkin on, että lapsista tulee erolapsia tai sitten kuuntelevat vanhempiensa riitoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, minä rinnastannan asiat tähän näkökulmaan täällä, että ihmisen (äitipuolen) pitäisi *tietää* mitä tuleva liitto tuo tullessaan ja hyväksyä se mukisematta. Muuten on paha.
Jos verrataan keskenään niitä, jotka suhteeseen mennessään tietävät olemassaolevat olosuhteet, on ne mitä tahansa, niin silloin ei voi toisia ymmärtää ja toisia olla ymmärtämättä?
Tätä näkökantaa protestoin.Aivan yhtä vertailukelpoisia nämä ovat (uskottomuus, alkoholismi jne) kuin se, että jos miehellä on lapsi, sillä hetkellä äidillään, että joskus se lapsi muuttaa isälleen.
Myös se normiliiton miehen heikko luonne ja taipumus on ollut tiedossa suhteen alussa.Täällä äitipuolihan on paha kun ei ennakoi, mutta tavisvaimo ei ole paha kun ei ennakoi?
Toisille ollaan armottomia, jopa vihataan ja toisille ollaan ymmärtäväisiä.
Jos siis näiden voimakkaiden tunteiden lähtökohtana on vain se, että *olisi pitänyt tietää*.Eli jos tunteita nostaa se *ennakoimattomuus*?
Eikä (ehkä?) se kun aloittaja on äitipuoli?Jos miehellä on lapsi ennen suhteen aloittamista, niin sillä on lapsi. On kyvyttömyyttä jos ei ymmärrä että ajan kuluessa voi tapahtua jotain, minkä takia lapsesta voi aiheutua vaivaa. Esimerkiksi miehen ex-vaimon kuolema, lapsen vammautuminen, sairastuminen yms. Tuohon vain pitää varautua, tai sitten voi olla itsekäs ja jättää toinen kun joutuisi joustamaan.
Itsekkäälle ihmiselle ei tule sympatiaa.
Ajattele, sinunkin ovikelloasi voi soittaa sisään haluava lapsi, jonka olemassaolostasi ei edes mies ole tiennyt. Otathan hänet avosylin vastaan ilmaan yhtään nikottelua, otathan?
Tässä tapauksessa on lapsen olemassaolo ollut tiedossa. Ja kyllä ottaisin uuden miehen lapsen aiemmasta liitosta avosylin vastaan. Koko paketti tai ei mitään niin se menee.
Varmaan.... anoppikin otetaan vastaan, jos mies haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
592, niinhän monesti ovat monet muutkin kertomani seikat tiedossa ja olemassa yhteen mentäessä?
Mikä on se ero, sitä ihmettelen?
Muita *hälytysmerkkejä* ei tarvitse huomioida, kunhan ne eivät vain ole se olemassaolevat lapset?
Vierailija kirjoitti:
Aivan yhtä itsekäs on se nainen halutessaan (jopa joskus vastahakoisenkin) miehen, sen pettävän, alkoholistin, jne.
Kun hänkin halusi sen miehen kanssa mennä yhteen, koska oli rakastanut mieheen. Seurauksista välittämättä. Vaikka ero tulisi tai pahojakin riitoja niin se mies oli saatava?
Suuri riski siinäkin on, että lapsista tulee erolapsia tai sitten kuuntelevat vanhempiensa riitoja?
Joo, ap ontiennyt pojasta ja hän pystynyt varautumaan mahdolliseen muuttoon, mutta Eihän ap ole voinut tietää etukäteen millainen isä mies on. Sitä ei tiedä, ennenkuin näkee isän ja pojan yhdessä lukemattomia kertoja.
On aivan eri asia hyväksyä ja ottaa vastaan miehen lapset, joita mies hoitaa, kasvattaa ja joista kantaa vastuun ja Joita ei sysää äitipuolen hoidettavaksi.
Ap:n tapauksessa ap oli aina pitänyt lapsesta huolta. Arvaa, mikä olisi tarinan seuraava käänne? Se, että ap joutuisi tekemään sitä jakossa. Hän joutuisi kasvattamaan. Sitten kuulisi ”sä et oo mun äiti”. Lopulta ap ei enää jaksaisi vaan uupuu.
Väitän, että uusperheet kaatuvat useinmiten siihen, että isät eivät kanna vastuuta lapsistaan, ja yllämainittu on lopputulos.
Hauska mielikuva tähäniin.
Liitossa oleva mies on paljon matkoilla ja siellähän sattuu ja siellähän sattuu ja tapahtuu.
Kerran sitten tosiaan vaimon ollessa yksin kotona ovikello soi ja ovella seisoo vieras nainen ja lapsi.
Nainen sanoo, että lapsi on hänen ja vaimon miehen.
Hän on nyt muuttamassa ulkomaille ja miehen kanssa haluavat lapsen kasvavan miehen ja vaimonsa kanssa. Ovat yhdessä miehen kanssa näin sopineet.
Joten vieras nainen jättää sen lapsen siihen vaimolle.
Vaimo on iloinen ja ottaa avosylin uuden perheenjäsenen miehensä kanssa yhteiseen kotiinsa.
Tottakai, onhan se lapsi hänen aviomiehen, jota vaimo rakastaa.
Eihän mikään sydämetön lapsenvihaaja sentään ole.
Ottaessaan miehen hän oli varautunut, että mitä vain, yllättäviäkin muutoksia voi elämään tulla ja hän ne hyväksyy.
Vierailija kirjoitti:
590, jos mies on naisiin menevä jo ennen yhteenmenoa, on se mies todennäköisesti naisiin menevä myös liiton aikana.
Jos mies pettää seurustelun aikana, on otettava huomioon, että mies suurella todennäköisyydellä myös pettää liiton aikana. Jne...
Jos miehellä on lapsi edellisestä suhteesta, on mahdollista, että joskus se lapsi saattaa muuttaa toisen vanhemman luo.
Miksi joidenkin naisten ei tarvitse ennakoida ja toisten täytyy?
Miksi äitipuoli on itsekäs kun halusi mennä yhteen sen sillä hetkellä rakastamansa miehen kanssa, mutta muut tapaukset eivät ole itsekkäitä?
Aivan yhtä itsekäs on se nainen halutessaan (jopa joskus vastahakoisenkin) miehen, sen pettävän, alkoholistin, jne.
Kun hänkin halusi sen miehen kanssa mennä yhteen, koska oli rakastanut mieheen. Seurauksista välittämättä. Vaikka ero tulisi tai pahojakin riitoja niin se mies oli saatava?
Suuri riski siinäkin on, että lapsista tulee erolapsia tai sitten kuuntelevat vanhempiensa riitoja?
Logiikassasi on muutamia karmeita piirteitä. Yhä liität kumppanin lapsen vastaavaksi ongelmaksi kuin pettämisen ja alkoholismin. Jälkimmäisissä tapauksissa naiset uskovat pelastavan / korjaavan miehen. Eli yrittävät tehdä ja joustaa mutta silti pettyvät. AP taas ei yritä, eikä jousta vaikka kyse on isosta asiasta, ainakin lapsen näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Hauska mielikuva tähäniin.
Liitossa oleva mies on paljon matkoilla ja siellähän sattuu ja siellähän sattuu ja tapahtuu.
Kerran sitten tosiaan vaimon ollessa yksin kotona ovikello soi ja ovella seisoo vieras nainen ja lapsi.Nainen sanoo, että lapsi on hänen ja vaimon miehen.
Hän on nyt muuttamassa ulkomaille ja miehen kanssa haluavat lapsen kasvavan miehen ja vaimonsa kanssa. Ovat yhdessä miehen kanssa näin sopineet.
Joten vieras nainen jättää sen lapsen siihen vaimolle.Vaimo on iloinen ja ottaa avosylin uuden perheenjäsenen miehensä kanssa yhteiseen kotiinsa.
Tottakai, onhan se lapsi hänen aviomiehen, jota vaimo rakastaa.
Eihän mikään sydämetön lapsenvihaaja sentään ole.Ottaessaan miehen hän oli varautunut, että mitä vain, yllättäviäkin muutoksia voi elämään tulla ja hän ne hyväksyy.
Oliko tämä paras argumentointi mihin pystyit?
Jokainen on oma yksilönsä. Jos ap ei jaksa / halua olla tilanteessa - niin ihan sama mitä muut siitä ajattelee. Pidä linjasi ap.
Kokonaisuus aukeni ketjun myötä. Ensimmäisessä viestissä nyt kirjoitetaan lyhyesti, ei koko tarinaa.