Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka tietoisesti pitävät yllä ikävän ihmisen mainetta?
22.07.2018 |
Mä näyttäydyn tuttaville ja hengailukavereille epäempaattisena ja pidän asuinpaikkakunnallani tätä mainetta tietoisesti yllä. Ihmiset luulevat, että en välitä mistään mitään.
Mulla on kuitenkin myös monen vuoden takaisia tosiystäviä, jotka tuntevat mut oikeasti.
Tunnen myös ihmisiä, jotka ovat itseni vastakohta. Käyttävät paljon energiaa hyvän tyypin maineen ylläpitämiseksi, mutta todellisuudessa ovat jotain ihan muuta.
Epäempaattisen, ilkeän ja röyhkeän ihmisen maine suojelee mua. Vaatii paljon ja monen monta vuotta, että näytän todellisen itseni.
Onko muita? Tunnetteko tällaisia henkilöitä?
Kommentit (17)
Se on defenssi. Aluksi se ei ollut tietoista.
Pohjalla on syvä epäluottamus ihmisiin. Syyllinen, kunnes toisin todistaa- tyyppinen ajattelu.
En kuitenkaan *ittuile kenellekään, ei mulla muuten edes olisi hengailukavereita.
Annan vain ymmärtää, että mä en ole satutettavissa, koska mulla ei ole tunteita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä?
Minä olen täysin oma itseni. En yritä luoda itsestäni mitään mielikuvaa. En positiivista enkä negatiivista. Paljastus: muita ihmisiä ei kiinnosta millainen sinä olet.
Vierailija kirjoitti:
Se on defenssi. Aluksi se ei ollut tietoista.
Pohjalla on syvä epäluottamus ihmisiin. Syyllinen, kunnes toisin todistaa- tyyppinen ajattelu.
En kuitenkaan *ittuile kenellekään, ei mulla muuten edes olisi hengailukavereita.
Annan vain ymmärtää, että mä en ole satutettavissa, koska mulla ei ole tunteita.
Ap
3 jatkaa.
Ah, nyt ymmärrän. Olet vissiin aika nuori?
N49
Keski- ikäinen olen jo.
Itse asiassa en usko tuohon väitteeseen, ettei ihmisiä kiinnosta minkälainen olen.
Mun kokemuksen mukaan ihmiset pyrkivät hyvin herkästi käyttämään hyväkseen heikkoa ja herkkää ihmistä, jollainen todellisuudessa olen.
Tunteet on mahdollista kuolettaa, mutta silloin kuoletat myös positiiviset tunteet. Jos avaat itsesi, tunnet myös positiivisuuden voimakkaampana.
Myös herkkä ihminen voi olla vahva ja jämäkkä. Siihen ei tarvita kovuutta, vaan omien rajojen asettamista. Se vaatii itsetuntemusta: minä tiedän, mitä minä haluan ja mitä minä en halua. Minä päätän miten minua voi kohdella. Jos jonkun ihmisen seurassa tulee paha olo, niin riittää, että poistuu paikalta tai ei kerro ajatuksiaan. Ei se vaadi epäempaattisuutta.
Been there, done that. Eksäni kohdalla oli vaikeinta, hän pääsi eron jälkeen ihon alle. Silloin yritin muistaa oikeuteni: http://ratkori.fi/?page_id=10
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kait jotenkin näin. Olen epäonnistunut ihmissuhteissani. En viitsi pitää ihmissuhteita yllä. Menen asenteella, että en tarvitse ketään. Loppupeleissä täällä on jokainen yksin.
T. Inhottava ihminen (joka pärjää työelämässä kuitenkin hyvin, mutta ystäviä ei ole)
Minun "maineenhallintani" on sitä, että toivon ettei juuri kukaan oikein tuntisi minua eikä ajattelisi mitään. Yritän olla huomaamaton ja vaikuttaa harmittomalta, niin ettei kellään olisi mitään syytä toivoa minulle hankaluuksia. Olisin liian tyhmä ja laiska taktikoimaan sellaista vastaan.
Joskus olen ollut ainakin omasta mielestäni liian tyly, yleensä johtuen huonosta tuulesta ja heikosta itsehillinnästä. Mutta monesti olen myös ollut liian kiltti, mistä saattaa seurata että ihmiset ovat liian uteliaita tai lähestyvät liian helposti. Toisaalta haluaisin olla mukava ihminen, mutta toisaalta en haluaisi olla helposti lähestyttävissä. En ole kovin seurallinen, muutama läheisempi ihminen riittää. Puolituttuudet ovat kaikkein ahdistavimpia, kun ei tiedä miten niihin pitäisi jatkossa törmätessä suhtautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä tuo luettelo oikeuksista!
Rajojen asettaminen on aina ollut mulle vaikeaa.
Tunteet varmaan kuollettaisin, jos siihen kykenisin. Ikävä kyllä en osaa kovettaa itseäni yhtään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on defenssi. Aluksi se ei ollut tietoista.
Pohjalla on syvä epäluottamus ihmisiin. Syyllinen, kunnes toisin todistaa- tyyppinen ajattelu.
En kuitenkaan *ittuile kenellekään, ei mulla muuten edes olisi hengailukavereita.
Annan vain ymmärtää, että mä en ole satutettavissa, koska mulla ei ole tunteita.
Ap
3 jatkaa.
Ah, nyt ymmärrän. Olet vissiin aika nuori?
N49
Muuten samat fiilikset paitsi en pelkästään anna ymmärtää että en ole satutettavissa vaan en oikeasti ole höynäytettävissä tai satutettavissa jos sen niin haluaa mainita. Ei tässä mitään tarkoituksella luotua defenssiä ole. Hassua, että jos ei ole kaikille se ylin ystävä tai ystävällinen on sitten taas vihamielinen. Jaan ap:n näkemyksen ”kunnes toisin todistetaan” mutta ei ihan noin jyrkästi eli jos jostain uudesta tuttavuudesta ei ole näkynyt mitään merkkejä siitä että olisi jotain negatiivista luonteessa niin suhtautumiseni on ihan neutraali. Kun taas heti ensimmäisestä huonosta kokemuksesta henkilö joutuu helposti listallani ”en halua olla tekemisissä kohtaan” Riittää ihan ne joihin voi oikeasti luottaa. Joten ei ole mitään pakonomaista tarvetta etsiä tai löytää lisää luotettavia tuttavia tai ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä yllä mitään imagoa, mutta usein en viitsi "skarpata" mitä tulee sosiaalisiin suhteisiin. Tutustun helposti ihmisiin, mutta en jaksa pitää heihin yhteyttä enkä ikinä ehdota mitään menoja, sillä todellisuudessa itseäni ei huvita ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tuo luettelo oikeuksista!
Rajojen asettaminen on aina ollut mulle vaikeaa.
Tunteet varmaan kuollettaisin, jos siihen kykenisin. Ikävä kyllä en osaa kovettaa itseäni yhtään.
Ap
Siinä se perustavaa laatua oleva ongelma varmaan onkin, että et osaa asettaa rajojasi. Kun sen opit, niin voit olla herkkä ja jämäkkä oma itsesi samassa paketissa.
Sinun kannattaa lukea myös läheisriippuvuudesta (ei arkiajattelun määritelmänä, vaan esim Hellsteniä).
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olet epäempaattinen, ilkeä ja röyhkeä. Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Keski- ikäinen olen jo.
Itse asiassa en usko tuohon väitteeseen, ettei ihmisiä kiinnosta minkälainen olen.
Mun kokemuksen mukaan ihmiset pyrkivät hyvin herkästi käyttämään hyväkseen heikkoa ja herkkää ihmistä, jollainen todellisuudessa olen.
Aika jännää. Olen ehkä vähän samantapainen defenssi päällä mutta en koe olevani heikko tai herkkä enkä usko että ihmiset voisi paremmin käyttää hyväksi vaikka olisin enemmän avoin tai ystävällinen. Yksinkertaisesti en näe järkeä tuhlata omaa energiaa olemalla tekemisissä tai esittää ystävällistä jollei ihminen ansaitse sitä. Tarkoitan esim. tilanteita joissa kumpikin tai toinen tietää että ei tässä mitään hyviä fiiliksiä jaeta (on esim. paskanpuhumista) selän takana tai muuta mutta silti esitetään että ei tässä mitään. Sellaisiin esityksiin en lähde mukaan. Mutta avoimin mielin uusiin tuttavuuksiin lähden mukaan. En ole kuitenkaan niin epätoivoinen että jostain syystä haluaisin miellyttää niitä henkilöitä joiden koen olevan epämiellyttävää seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun "maineenhallintani" on sitä, että toivon ettei juuri kukaan oikein tuntisi minua eikä ajattelisi mitään. Yritän olla huomaamaton ja vaikuttaa harmittomalta, niin ettei kellään olisi mitään syytä toivoa minulle hankaluuksia. Olisin liian tyhmä ja laiska taktikoimaan sellaista vastaan.
Joskus olen ollut ainakin omasta mielestäni liian tyly, yleensä johtuen huonosta tuulesta ja heikosta itsehillinnästä. Mutta monesti olen myös ollut liian kiltti, mistä saattaa seurata että ihmiset ovat liian uteliaita tai lähestyvät liian helposti. Toisaalta haluaisin olla mukava ihminen, mutta toisaalta en haluaisi olla helposti lähestyttävissä. En ole kovin seurallinen, muutama läheisempi ihminen riittää. Puolituttuudet ovat kaikkein ahdistavimpia, kun ei tiedä miten niihin pitäisi jatkossa törmätessä suhtautua.
Vähän samaa täällä paitsi en taatusti jää toiseksi jos pitää taktikoida joitain vastaan. Kysymys onkin siitä että yleensä ne ikävän tuntuiset ihmiset on niin turhia että on oikeasti suurta energian ja vaivan tuhlausta siihen että kävisi jotain riitoja tai taktikointipelejä. Sehän vasta tyhmä on. Ikävät ja ihmiset on parasta eliminoida kokonaan elämästä. He eivät ole edes ajattelemisen arvoisia. Itse ovat varmaan hyvin pettyneitä kun eivät saa toista mukaan lapsellisiin leikkeihin.
Suoraan veetuiluun annan suoraan takaisin. Muihin leikkeihin en jaksa tuhlata kallista aikaani.
Huvittavaa jos joillain ei ole mitään muuta tekemistä elämässä kun käydä jotain piirileikkejä ihmisten kanssa ketkä ovat epämiellyttäviä.
Minun ympärilläni ei ole inhottavia ihmisiä. Inhottavuus on tunne. En anna näiden ihmisten päästä tunteisiini. Eli ympärilläni on korkeintaan besserwissereitä tai päänaukojia. Mitään tunnetta he eivät minussa herätä. Jokainen saa olla sellainen kuin on.
N49
Vierailija kirjoitti:
Minun "maineenhallintani" on sitä, että toivon ettei juuri kukaan oikein tuntisi minua eikä ajattelisi mitään. Yritän olla huomaamaton ja vaikuttaa harmittomalta, niin ettei kellään olisi mitään syytä toivoa minulle hankaluuksia. Olisin liian tyhmä ja laiska taktikoimaan sellaista vastaan.
Joskus olen ollut ainakin omasta mielestäni liian tyly, yleensä johtuen huonosta tuulesta ja heikosta itsehillinnästä. Mutta monesti olen myös ollut liian kiltti, mistä saattaa seurata että ihmiset ovat liian uteliaita tai lähestyvät liian helposti. Toisaalta haluaisin olla mukava ihminen, mutta toisaalta en haluaisi olla helposti lähestyttävissä. En ole kovin seurallinen, muutama läheisempi ihminen riittää. Puolituttuudet ovat kaikkein ahdistavimpia, kun ei tiedä miten niihin pitäisi jatkossa törmätessä suhtautua.
Sehän juuri fiksua on että ei lähde mihinkään taktikointipeleihin mukaan jos seura ei miellytä. Siis miksi pitäisi mitenkään olla tekemisissä sellaisten kanssa ketkä ovat epämiellyttäviä? Antaa ”fiksujen” pelailla vaan keskenään ja itse ainakin hymyilen takana. Yleensä seura on kaltaisensa esim. vaikka tietäisin että joku puhuu musta paskaa tai mustamaalaa niin tiedän että se joka ei kyseenalaista sitä ollenkaan on yhtä imbesilli kun tuo paskanpuhuja. Varmasti en kumpaakaan persoonaa kaipaa millään muotoa elämääni.
Mikä logiikka toiminnassasi on?