Montako ystävää sinulla on?
Mulla vain muutama, tuntuu, että sosiaalinen elämä on surkeaa..
Kommentit (18)
Yksi. Sitten on pari kaveria + tuttua. Ainoa mitä tarvitsen on tuo yksi rakas ystävä.
0, kaksi kaveria, mummo, isä, äiti ja veli. Nuo ovat ainoat ihmiset elämässäni.
Mulla on rakas oma poika ja mies. Muutama kaveri lisäks.
Näillä mennään.
Yksi ja hänkin introvertti työhullu. Tekee yksin töitä ja yksin lepäilee. Harvoin käy missään. Ei tykkää edes kyläillä luonani. Puhelinkammo päälle niin aika lailla minun varassa yhteydenotto. Toki yllättää välillä ja pyytää johonkin tapahtumaan ja ensi kesäksi jo sovittiin meno.
Yhden ystävän kanssa tuli välimatka ja nyt ilmeisesti on lopettanut yhteydenpidon. Monet oharit tälle vuodelle tehnyt kun muka tulossa käymään ja sitten ei tulekaan eikä mitään ilmoita. En aio olla epätoivoinen perässä roikkuja.
Ei aktiivisempaa ystävänetsijää varmaan olekaan kuin minä. Olen ylittänyt melkoisia rajoja yrittämällä tutustua uusiin ihmisiin ja ottamalla yhteyttä vanhoihin tuttuihin vuosien takaa. Ei ihmisillä kiinnosta. Aika monet nykyään sulkeutuu omiin perheisiinsä ja tapahtumiinkin lähdetään vain sen puolison kanssa.
Mitä olet sellainen surkimus.
Niele pääsi.
Eri ihmisillä taitaa olla eri määritelmällä ystävälle. Mulla on yksi tuttu, joka joskus puhutteli meitä toisillemme ystävinä, mikä oli minusta aika hämmentävää, koska itse en ole varma olemmeko edes kavereita, sillä olemme yhteyksissä niin harvoin. Emme esimerkiksi sovi tapaamisia, mutta saatamme joskus sattumalta törmätä toisiimme ja jutella.
No, yksi kaveri minulla ainakin on (eri henkilö kuin yllä mainittu), mutta minusta tuntuisi vähän liian vahvalta ainakaan tässä vaiheessa sanoa toisiamme ystäviksi. En osaa sanoa, onko mulla oikeastaan koskaan ollutkaan ystäviä, ehkä kavereita vain.
Lisäksi on tietysti joitain nettikavereita (tietyillä sivustoilla), mutten tiedä heistä kuin yhden nimeltä ja naamalta, mutten ole tavannut koskaan livenä enkä puhunut puhelimessakaan, ja sisarukset, joiden kanssa tulee joskus hengailtua.
Minulla on kaksi ystävää, kaksi kuntoilukaveria, yksi tuttu, jonka kanssa ollaan oltu enemmän yhteydessä tänä vuonna. Kaveripiiri, jolla tapaamme 2-3 kertaa vuodessa. Päälle työkaverit ja vapaa-aikanakin tavataan. Kolme tuttavaperhettä. Päivittäin juttelen naapurien kanssa. Tuttuja ovat, ei ystäviäni. Sitten tietysti mieheni. Sosiaalinen elämä on hyvällä mallilla.
Hmm...hyviä ystäviä on varmaan 10, hyviä kavereita toinen mokoma, lisäksi kamuja töistä, harrastuksista ym.
Mietin välillä, miksi jotkut ovat aina yksin tai vanhempiensa kanssa? Aikuiset perheelliset ihmiset, eikö ystävät kiinnosta?
N41
Ei yhtään,olen koulussa,kotona ja työssä kiusattu.En luota keneenkään ja nyt olen hiljainen,en halua puhua.
Ennen oli runsaasti ystäviä ja tuttuja, nyt ehkä kaksi ystävää. Muiden kanssa vaihdan kuulumiset jos törmätään. Syy lienee minun laskeutumiseni sosioekonomiselta portaalta, ei enää "kannata" näyttäytyä seurassani tai minun suhteista ei ole kenellekään hyötyä. Olen myös koyhempi kuin he.
Vierailija kirjoitti:
Mulla vain muutama, tuntuu, että sosiaalinen elämä on surkeaa..
Muutama... taidat puhua kavereista etkä ystävistä.
Minulla on kolme ystävää, lisäksi sisko. Nämä siis sellaisia joille voin jutella melkein mistä vaan tai pyytää esim. kahville. Ns kavereita ei juuri ole, muuta kuin töistä.
Nolla! Ja hyvänen aika olenkin saanut tehdä töitä pitääkseni tilanteeni näin! Olen kohta jo viiskymppinen, ja aina on ollut ihmisiä ripustautumassa kiinni.
Miten olette noin yksinäisiä? Oletteko niitä jotka unohtaa kaiken muun kun alkavat seurustella?
Ei ole yhtäkään.Saan olla alasti asunnossa kesät-talvet kerrostalon ylimmässä kerroksessa,eikä kukaan näe.
Ei yhtään.