Mitä tehdä, kun en uskalla nähdä netissä tapaamaani miestä

Aloitatte tapaamisella julkisella paikalla.

Olette odottaneet liian pitkään. Siksi pitää nähdä nopeasti ,ettei luo väärää illuusiota toisesta.

Kerran olen ollut. Oli kyllä pettymys. Suuri pettymys. Oli kyllä minussakin vikaa... ne paineet kasvaa vaan suuriksi kun kauan aikaa juttelee ennen näkemistä. Toivotaan, että menee hyvin.

Ongelmavyyhti kirjoitti:

Kerran olen ollut. Oli kyllä pettymys. Suuri pettymys. Oli kyllä minussakin vikaa... ne paineet kasvaa vaan suuriksi kun kauan aikaa juttelee ennen näkemistä. Toivotaan, että menee hyvin.

Miksi oli pettymys?

Mä oon jutellu monen kanssa, mutta aina oli tuollaisia samanlaisia ajatuksia. Että kuvittelen liikaa toisesta ja petyn ja sama toistepäin. Pelotti muutenkin, vaikka olevinaan tuntui että pitkän kirjottelun jälkeen toisen tunti. Sitten juttelin kaksi päivää lyhyin lausein jonkun miehen kanssa, jonka profiilissa ei lukenut oikeastaan mitään järkevää. Alettiin kuitenkin soittelemaan kolmantena päivänä ja olikohan heti neljäs vai viides päivä, niin janosin jo nähdä tuon miehen. Siitä tuli heti sellanen olo, kun  se soitti, ekan kerran että hitto haluan nähdä tuon tyypin.

Viisi vuotta nyt oltu yhdessä ja tuntuu yhä, kuin vakka olisi kantensa löytänyt ja kutkuttaa mahan pohjassa.  Vaikka edelleen muistan elävästi, että mua ärsytti jopa se pisteiden ja pilkkujen puuttuminen ja mitäänsanomaton profiili, jonka meinasin ohittaa siksi :)

Vierailija kirjoitti:

Ongelmavyyhti kirjoitti:

Kerran olen ollut. Oli kyllä pettymys. Suuri pettymys. Oli kyllä minussakin vikaa... ne paineet kasvaa vaan suuriksi kun kauan aikaa juttelee ennen näkemistä. Toivotaan, että menee hyvin.

Miksi oli pettymys?

Se oli todella kiusallista. Koin että livenä oli ihan erilainen ja paljastikin ihan uusia puolia itsestään. Ehkä olin vähän sinisilmäinen. Lisäksi oli aika ujo...Se ei sinänsä haittaa, mutta sitäkään en nettipersoonan perusteella osannut kuvitella.

Aloittakaa tapaaminen korvessa, jossain pimeällä metsäpolulla.

Miksi odottaa noin pitkään?

Mä ehdotan aina tapaamista esim samalle viikolle sen jälkeen kun ollaan pari viestiä vaihdettu.

Rohkeasti tapaamaan, vaikka drinkin ääreen. Eiköhän miehelläkin ole odotuksia ja pelkoja, puhukaa niistä. Itse tapasin miehen, kenen kanssa olin jutellut kuukausia eikä hän ollut nähnyt edes valokuvaani. Hyvin meni!

Mikä vaihtoehto sulla on kuin tavata se? Jos nyt järjellä mietit. Meinaatko feidata ettei tarvitse nähdä? Ja sitten mietit lopun ikää, millainen se olisi ollut.

Tai venytät ja venytät nyt tapaamista... käytätte molemmat monta kuukautta, todetaksenne että toinen ei ollutkaan sitä mitä luulitte.

Se on nyt sillä lailla, että tämän parempaa ja oikeampaa hetkeä ei tule. Laitat nyt saman tien viestin, että koska pääsisit kahville, käykö tänään?

Jos hän asuu kauempana, ehdit ensi viikonloppuna bussilla johonkin hänen lähikaupunkiin kahville ja takaisin.

Julkiselle paikalle, päiväsaikaan, myös kotimatkasi samalle päivälle valoisalla suunniteltuna.

Jos hän on enemmän mitä toivoit, suunnitelmia voi aina muuttaa. Mutta älä laske sen varaan.

Myös lääkkeitä on olemassa apukeinoksi jos ei uskalla muuten.. Mun mielestä ihan sallittua käyttää jotain jännitystä vähentävää kun on kyse noin tärkeästä asiasta.

Odotin mieheni tapaamista 8kk (asui ulkomailla tuolloin). Laitoimme viestiä toisillemme joka päivä. Kannatti. Nyt naimisissa pian 15 v ja kaksi lasta. Äärimmäisen rakas. Rohkeasti vaan tapaamaan. Ei se ota jos ei annakaan.