Hirvee elämä, hirveet lapset!

Elämä on ihan sairasta, toinen kakara on kohta 10v, toinen kohta 14v.

Minä en pääse mihinkään jos ei oo lapsen vahtii. Tänään yritin käydä kirjastossa, olin ollut 15min pois niin veljeltä tuli viestii että on joutunu mennä meille (asuu lähellä), koska nuorempi oli soittanu kauhuissaan mun veljelle (jolle siis käskin soittaa jos tulee ongelmia) ja syy oli se että isoveli kiusaa uima-altaalla.

Äkkii kotiin, kaupassa käynti käi välistä.

Sit yritin lähtee kauppaan ja molemmat ei voi tulla mukaan, koska tappelevat koko ajan ja mun pää ei kestä sellasta kauppareissuu.

Johan siitä tuli tappelu. Isoveli kiusas taas pienenpää, pienempi kiljuu ku tapettais.

Pienempi ei halunnu jäädä yksin kotiin, vittu 4 luokkalainen ei voi jäädä yksin vaikka oli lupa kattoo piirrettyjä. Isompi tappelee taas pienemmän kanssa. Totesin että no sit jää isompi kotiin ja pienempi tulee mukaan (kumpikaan ei aluksi halunnut mukaan, mutta kun määräät toisen mukaan ja tpisen kotiin niin tarviihan siitä tapella).

Ja tällästä tää mun paska elämä on päivästä toiseen ;
:,( , mieskin jätti enkä ihmettele että sai tarpeekseen tästä, minäkin haluaisin vaan kadota, en jaksa tällästä.

Syksyllä pitää alottaa opinnot muuten katkee työttömyys etuus, miten vitussa meen opiskelee kun nää ei pysty olla 15min yhdessä tappelematta?

Ja ei en oo kasvattanut näitä tälläseksi, nuorten/lastenpsykiatri aina kehunu miten hienosti hoidetaan haastavat tilanteet.

Isommalla on todella paha adhd, avun sai vastabku täytti 7 + käytöshäiriö+ aistiyliherkkyydet.
Pienemmällä on add+ joka alueella aistiyliherkkyyttä+oppimisvaikeus+häikkää lyhytkestoisessa muistissa.

Ja mä oon 100 varma että vanhemmalla in sisarkateushäiriö.

Lisäksi vanhempi on ihme vauva, äitin pitäisi tulla mukaan kauppaan ja joka paikkaan, yksin ei mee mihinkään.

Mä oikeasti kohta marssin sosiaalitoimistoon ja sanon että viekää nää pois mä haluan elää ja hengittää olla ilman hirveetä stressiä