Opiskelen lastentarhanopettajaksi ja haluan keskeyttää opinnot

Mihin perustuu käsityksesi, ettet halua tehdä kyseistä työtä? Haluan muistuttaa, omasta kokemuksestani, että se opiskelu ja itse työ on kaksi ihan eri asiaa. Joskus se työ yllättää positiivisesti, joskus ei. Itse koin opiskeluaikana, että olen väärällä alalla (olen puheterapeutti) ja opinnot oli ihan kuraa. Harjoittelutkin oli mitä oli, kun ei niissä saanut kunnon kokonaisvaltaista vastuuta ja kuvaa työstä. Nyt työelämässä olen todennut, että tämä on oikein kivaa. Opinnoista olen edelleen sitä mieltä, että ne oli hirveää kuraa. Joten neuvon perehtymään kunnolla siihen, mitä se ammatti oikeasti on.

Minä koin opiskeluaikana ja varsinkin harjoitteluissa, että olen väärällä alalla. Jatkoin kuitenkin opiskelun loppuun, pääsin töihin, ja sain vakipaikan. Ja koko ajan tiesin, että tämä on kaukana siitä, miten asia kuuluisi tehdä. Ehdin olla yli 10 vuotta työssä, jossa koin olevani väärässä paikassa. Nyt viimein uskaltauduin opiskelemaan uutta alaa.

Käsitykseni perustuu työharjoitteluun ja kokemaani ja kuulemaani jatkuvaan kiireeseen ja paineeseen kyseisellä alalla.

No itse jätin kesken luokanopettajan opinnot, kun koin, etteivät opinnot kiinnostaneet paskaakaan ja ajatus opettajan töihin siirtymisestä aiheutti valtavaa ahdistusta. Pisteenä i:n päälle oli se, kun keksin, mitä oikeasti haluan tehdä työkseni. Rohkeutta isoihin päätöksiin, kenenkään etu ei ole työntekijä, joka kokee ammattinsa vastenmielisenä. 

Keskeytä ehdottomasti, jos tuossa vaiheessa viime hetkessä olet asian tajunnut. Kenenkäänhän ei pitäisi mennä opiskelemaan tuollaista alaa, niin hirveää se työ on. Vähän sama kuin joku olisi tajunnut viime hetkessä, ettei haluakaan lapsia, juuri ennen kuin olisi ollut niitä hankkimassa. Samanlainen pelastus. Eli jätä äkkiä kesken ne opinnot. Mikä sinuun meni, että lähdit opiskelemaan tuollaista alaa? Ihan oikeasti.

Ymmärrän ap. Itselläni on myös lto:n opinnot meneillään ja mun pitäisi ensi keväänä valmistua kandiksi. Olen koko opiskeluajan paiskinut töitä (päiväkotisijaisuuksia), ja vaikka opinnot ovatkin tuntuneet mieluisilta ja omilta, niin aina töissä tulee sellainen olo, että ei helvetti, en halua tätä. Tämä johtuu siitä, että päiväkodit ovat ihan kamalia paikkoja nykyään - meluisia massalaitoksia, joihin on ängetty hirveä määrä lapsia. Työ on pelkkää kiireistä liukuhihnahommaa ja paineen alla suorittamista hiki hatussa. Lisäksi päiväkodeissa on usein henkilökunnan kesken surkea ilmapiiri, ja työkaverit ovat keski-ikäisiä elämäänsä ja työhönsä kyrpiintyneitä juoruakkoja.

Tykkään kyllä lapsista ja tilanne olisi varmasti aivan toinen, jos olosuhteet päiväkodeissa olisivat erilaisia. Joka tapauksessa aion suorittaa kandin valmiiksi ja katsoa sitten, mitä teen. Kamalaa vaan, että olen jo ennen valmistumista loppuunpalanut. Enkä edes jaksaisi enää opiskella mitään muutakaan, tai edes keksi mitään muutakaan ammattia, mihin haluaisin kouluttautua.

Itse valmistuin kandiksi männävuosina ja tykkäsin opiskeluajasta ihan hirveästi. Koin olevani oikealla alalla ja kaikki oli hienosti. Toki opiskelukin oli uuvuttavaa ja oikeassa ajassa en valmistut. 

Töitä olen tehnyt niin, että sijaisuuksia, enkä ole hakenut vakipaikkaa. Olen isossa kaupungissa. Sitten jo väsyinkin ja kyllästyin koko alaan, ja vuosi sitten vaihdoin. Samassa ajassa kasvoin sen verran, että totesin, etten halua lapsia ollenkaan itse. Vaikka ovat ihan jees eivätkä missään nimessä syy alan ongelmiin, niin ihan niitä vanhempia katsoessa on tämä ajatus kypsynyt. 

Vaihda siis ihmeessä. Jos et keksi mitään muuta, tee opinnot loppuun ja saat toimeentuloa, kun töitä riittää. Sitten saat aikaa siihen oikean alan mietiskelyyn. Mutta vain sen verran, kun kunto ja pää riittää, ettei mene överiksi. 

Kannattaa varmaan lopettaa, jos tiedät ettet halua työksesi mitään lapsiin liittyvää tulevaisuudessa. Vaikka lukea toimintaterapeutiksi, fysioterapeutiksi yms, jossa opinnoista ja lapsikokemuksesta voisi olla hyötyä. Oon itse päiväkodissa töissä, 3 lastenhoitoalan tutkintoa luettuna (ei tosin korkeakoulututkintoja) nyt kadun että tätä alaa ikinä opiskelin. En viihdy oikein työtehtävissä ja oon kelaillut, jos lukisinkin jotain ihan muuta. Mutta pakko tätä tehdä jonkin aikaa, kun opiskelu syö säästöt.Teen naurettavalla palkalla töitä, vaikka oon ryhmän koulutetuin lähihoitaja, oon myös lasten ja nuorten erityisohjaaja ja kka. Muutenkin koen päivittäin töissä ollessa väkivaltaa, purevia ja nipisteleviä autistilapsia. Melutaso on aivan järkyttävää, syljeskelevät esim. ruokailussa, eivät leiki, vaeltavat vain ympäriinsä, lelut lentävät ja lelukorit tyhjenevät, saattavat kiivetä kirjahyllyä ylös, hyppivät sohvilla. On dipattu vaatteita wc-pönttöön, yksi lapsi hipelöi itseään koko ajan ja riisuu vaatteitaan, eräs sotkee ulosteillaan.. Ollut tosi vaikeaa saada mitään toista työtä ja samaa hommaa ensi vuonnakin näillä näkymin kituutan.  :( Töihin meno ahdistaa ihan joka päivä ja tosiaan ihan kauheita työpaikkoja ollut.

Keskeytä jos ei maistu. Jokainen asiakas (tässä tapauksessa päiväkodin lapset) ja ammatti ansaitsee tekijät, jotka suhtautuvat työhönsä intohimoisesti.

En keskeyttäisi. Opinnot on kuitenkin aika lyhyet ja työpaikka varma. Voit jatkaa luokanopeksi tai vaihtaa alaa, mutta tutkinto on hyvä olla. Ainakaan ei kannata keskeyttää, jos ei ole uutta opiskelupaikkaa.

Kylläpä moni yllyttää keskeyttämään. Älä missään nimessä keskeytä tyhjän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä moni yllyttää keskeyttämään. Älä missään nimessä keskeytä tyhjän päälle.

Tyhjän päälle ei ole hyvä keskeyttää, mutta toisaalta ei kukaan halua lapsilleen hoitajaksi elämäänsä ja työhönsä kyllästynyttä päiväkodin tätiä. Siksi Suomessa päiväkodin opettajalla on yliopistotutkinto, että lapset saisivat asianmukaista päivähoitoa ja kohtelua. Toisin se on jossain USA:ssa jossa ne, jotka eivät mihinkään muuhun työhön ole kelpoisia kelpaavat kyllä sitten lapsia "hoitamaan" päiväkodeissa. Jos seuraa sikäläisiä uutisia niin suhteellisen säännöllisesti saa sitten lukea näiden tekosista.

Voithan aina perustaa yksityisen päiväkodin, kyllä sinne tulijoita riittää, ja teet sitten itse sen verran käytännön duunia kuin teet. Sinut itsesi lasketaan yhdeksi päteväksi henkilökunnassa ja sitten voi jonkin verran ottaa myös harjoittelijoita jos päteviä on tarpeeksi. Esim.kielikylpypäiväkodeilla on paljon kysyntää.

Mäkin sanoisin, ettei kannata jättää opintoja kesken ja jäädä tyhjän päälle! Uuden korkeakoulupaikan saaminen ei ole ollenkaan varmaa - erityisesti, kun nykyään on käytössä ensikertalaiskiintiöt. Ja kukaan ei tiedä, miten hankalaa korkeakoulupaikan saaminen tulee tulevaisuudessa olemaan.