Kuinka kauan on normaalia olla katkera exän puolisolle?
Alkuun tietenkin olin pettynyt kun mies ilmoitti että meistä ei tule mitään ja samontein löysi uuden. Tai se uus oli varmaan jo katsottuna valmiiksi.
Me ei ikinä mitenkään hirveän vakavasti seurusteltu mutta siitä huolimatta ex on ollut minun elämäni suurin rakkaus.
Aika pian minäkin löysin ihan hyvän miehen jonka kanssa perustin perheen ja olen ollut kohta 20 vuotta yhdessä.
Nytkin vielä välillä tulee hirveä katkeruus exän vaimolle että miksi hän saa olla minun elämäni rakkauden kanssa ja minä en, ja mitä hänessä on mitä minussa ei ollut.
Kommentit (10)
Kyllähän se ensirakkaus on aina se suurin rakkaus. Mutta kannattaa jo päästää irti. Sinä et välttämättä ollut exäsi suurin rakkaus ja hänelle se on se nykyinen puoliso.
kauanko olitte yhdessä? Minkä ikäisenä erositte?
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se ensirakkaus on aina se suurin rakkaus. Mutta kannattaa jo päästää irti. Sinä et välttämättä ollut exäsi suurin rakkaus ja hänelle se on se nykyinen puoliso.
En ollut, sen tiedän, jos olisin ollut niin varmaan yhdessä oltaisiin.
Mutta joo, useita vuosia saattaa aina mennä ihan hyvin etten asiaa ajattele mutta nyt jostain syystä on tullut hirveä viha ja katkeruus takaisin...
Vierailija kirjoitti:
kauanko olitte yhdessä? Minkä ikäisenä erositte?
Ei oltu kuin reilu vuosi ja parikymppisiä oltiin kun erottiin.
Onkohan mulla joku keski-iän kriisi menossa ja siksi tälläisen tunteet?
Ei tunteita voi pakottaa mihinkään suuntaan. Elämä vie joskus erilleen. Silti sydämessä kannattaa olla onnellinen ja kiitollinen hyvistä hetkistä mitä on kokenut. Eroja kannattaa surra kunnolla ja pitkään. Mä luulen että jokainen niin tekee, sanoi mitä hyvänsä
Kyllähän se katkeruus välillä tulee mieleen vielä vuosikymme ten jälkeenkin varsinkin kun olemme ystäviä ja tapaammekin usein.
Pahinta on se että toinen on myöntänyt itsekin surevansa samaa. Eniten ikävöin lapsia jota emme koskaan saaneet.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se ensirakkaus on aina se suurin rakkaus. Mutta kannattaa jo päästää irti. Sinä et välttämättä ollut exäsi suurin rakkaus ja hänelle se on se nykyinen puoliso.
No ei ole. Mihin perustat väitteesi? Ainakin omalla kohdallani se oli enemmänkin "harjoittelurakkaus", jonka kanssa vasta opeteltiin seurustelemista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se katkeruus välillä tulee mieleen vielä vuosikymme ten jälkeenkin varsinkin kun olemme ystäviä ja tapaammekin usein.
Pahinta on se että toinen on myöntänyt itsekin surevansa samaa. Eniten ikävöin lapsia jota emme koskaan saaneet.
Ihanaa etten ole ainoa joka tuntee näin. Mekin ollaan ihan hyvissä väleissä, ja tiedän että mies tuntee myös jotain minua kohtaan, meillä on paljon yhteisiä kavereita ja heiltä olen kuullut että exä tykkää minusta vielä.
Siis jos se mitä teillä oli, olisi ollut molemminpuolista niin te olisitte nyt pari. On täysin älytöntä 20v. ajatella jotain ihmistä, joka ei luultavasti ole ajatellut sinusta samalla tavalla. Mihin muuhun olisit voinut sen 20v. käyttää kuin haaveilemaan jotain mitä ei kenties ole olemassakaan?
No ei. Pääse yli jo. :D