Onko muita, joita synnytys vaivaa, vaikka siitä on jo aikaa?

Minä olin vuosia katkera ja vihasin kätilöäni. En voinut puhua synnytyksestä ilman että kyyneleet tuli silmiin.

Nyt olen päässyt yli siitä ja synnytyksestä on aikaa yli 10 vuotta. Kaksi synnytystä on ollut tuon jälkeen ja niistä jäänyt paremmat fiilikset. Kummastakin kävin pelkopolilla ja vikasta useammankin kerran. Nyt voin sanoa että olen päässyt siitä yli.

Mene juttelemaan vaan ja käy synnytys läpi. Ei ole järkeä vatvoa näin kauaa mitä minä.

Mitä sinulle siinä synnytyksessä kävi?

Mene käymään ja puhumaan läpi. Itse vatvon vielä liki 16 vuoden takaista esikoisen synnytysreissua ja edelleen suututtaa aina kun tulee mieleen. Nuorimman lapseni synnytysreissu on samaan tapaan hurja kuin oli tuo ensimmäinen, mutta nuorimman jälkeen kävin keskustelemassa (6-8kk synnytyksen jälkeen), sain kysymyksiini vastauksia jne ja se on sillä käsitelty, eikä nosta samalla tavalla tunteita enää pintaan.

Mitä teidän synnytyksissänne tapahtui? Kurjaa, että jäänyt asioita vaivaamaan.

Kahdeksan kuukautta on todella lyhyt aika, joten älä soimaa itseäsi siitä, että asia vielä vaivaa. Toipumista varmasti nopeuttaisi, jos voisit puhua aiheesta. Monet varmasti miettivät synnytysjuttuja jopa vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin vuosia katkera ja vihasin kätilöäni. En voinut puhua synnytyksestä ilman että kyyneleet tuli silmiin.

Nyt olen päässyt yli siitä ja synnytyksestä on aikaa yli 10 vuotta. Kaksi synnytystä on ollut tuon jälkeen ja niistä jäänyt paremmat fiilikset. Kummastakin kävin pelkopolilla ja vikasta useammankin kerran. Nyt voin sanoa että olen päässyt siitä yli.

Mene juttelemaan vaan ja käy synnytys läpi. Ei ole järkeä vatvoa näin kauaa mitä minä.

Mitä sinulle siinä synnytyksessä kävi?

Ei mitään kummempia käynyt, mutta tunnin ponnistusvaihe oli ihan kauhua, kun kätilö jo alusta asti sanoi, että ihan vähän vaan enää jäljellä. Sattui aivan helvetisti ja kun koko tunnin oli "ihan vähän enää", niin tuli kunnon epätoivo ja paniikki, että tämä ei lopu ikinä. Olisin ihan oikeasti halunnut tietää missä mennään.

Kun vauva oli ulkona, en ollut edes siitä kiinnostunut. Kun muutenkaan synnytyksessä ei mikään mennyt niin kuin olin toivonut, niin olisi edes sen voinut toteuttaa, että haluan tietää koko ajan mitä tapahtuu. Tuntuu niin epäreilulta, että tuota helposti toteutettavaa toivetta, jonka olin etukäteen ilmaissut, oli niin ylivoimaisen vaikea toteuttaa.

Sekin harmittaa, että jouduin olemaan paljon käyrillä ja tuntikausia makaamaan paikallaan vain oikealla kyljellä. Kesti vuorokauden koko paska. Tuntuu ihan turhalta ja väärältä edes valittaa, kun joillekin on oikeasti käynyt jotain synnytyksessä, mistä on aihettakin traumatisoitua.

Sori sekava vuodatus, mutta en osaa tuottaa mitään järkevää sisältöä kun kirjoitan tästä aiheesta. Muistikuvat koko touhusta ovat muutenkin aika heikot.

Ap

Varaa ihmeessä aika. Minä kävin nyt kakkosen odouksessa uuden kaupungin pelkopolilla juttelemassa vaikka esikoisen syntymästä jo useampi vuosi. Helpotti kovasti. Ei haittaa mitään jos eivät muista, minun synnytyskertomus oli tilattu ja kätilö tutustunut siihen ennen tapaamista eli oli ajan tasalla. Kyllä se kannattaa käsitellä. Minulta vapautui energiaa heti muuhun. 

Up