Kuinka tavallista on " naimisiinmenopaniikki" ?

mulla tuli noin 2 viikkoa ennen häitä - mut meni onneksi ohi! Päivä oli ihana! Sitten meni muutama kuukausi ja iski " häiden jälkeinen paniikki! : tätäkö tää nyt on, että yhden miehen kanssa sit enää vaan, loppuuko hauskuus ja jännitys tähän, mitä oon mennyt tekemään, tätäkö elämän loppuun asti.. sitä kesti pari-kolme kuukautta ja oli kova kriisinpaikka mulle ja sitä kautta miehelle - mutta kun siitä selvittiin (luojan kiitos!), tajusin kuinka hyvin mulla asiat on ja että tuo on se mies kenen kanssa haluan vain olla ja vanheta ja että meillä ON hauskaa ja jännää yhdessä, että mulla on oikea ihminen tuossa rinnalla - se oli huikaisevaa.



onnea tulevan avioliiton johdosta!! Luota tunteisiisi ja vaistoihisi - kriisejä tulee ja menee, mutta vaikka välillä tunnet olevasi yksin, pidä aina ainakin yksi vahva ja varma side mieheesi. Yhdessä selviätte näistä kasvukivuistakin!

T: 6v naimisissa

t. 6v seurustellut, naimisissa vuoden

mitä tarkoittaa " ainakin yksi vahva ja varma side" ?

Illalla kun en saanut unta pari viikkoa ennen häitä, tuli mieleen että onko tämä nyt varmasti sitä mitä haluan.

Aikani mietiskelin ja punnitsin mahdollisuuksia. Sitten päätin että kyllä tämä on se mies jonka kanssa haluan elää niin kauan kun meille sitä aikaa suodaan. Sitten käännyin miehen kainaloon ja nukuin.



Heti häiden jälkeen sairastuin niin että olin miltei liikuntakyvytön. Miehen piti auttaa pukemisessa ja peseytymisessä ja hoitaa koti kokonaan ja lapsi.

Siinä tuli se ensimmäinen vastamäki. Se vain vahvisti meitä ja näytti että me pärjätään aina ja välitetään toisistamme aina vaikka mitä tapahtuisi.

Minäkin olin häiden jälkeen sairaslomalla, leikkauksen - en häiden vuoksi, ja mies joutui minua hoitamaan. Mutta ei se meille kyllä mikään vastamäki ollut.

Olin raskaana ja yhdessä oltiin oltu vuosia. Hetkeäkään epäröinyt etteikö avioliitto olisi hyvä juttu. Se teki meistä perheen ja yhteisen tiimin lopullisesti.

Olen ollut kahdessa liitossa. Ensimmäisessä panikoin ja voin varmasti sanoa, että epäröin kun piti sanoa tahdon. Ei olisi pitänyt sanoa sitä sanaa, olisi monta ihmistä säästynyt turhalta tuskalta.



Toisella kerralla olin varma, että tämä on se mies, jonka kanssa haluan elämäni jakaa. Paniikkia ei tullut missään vaiheessa.