Kävin lapsuudenkodissani pienellä paikkakunnalla ja minua ahdisti erilaiset asiat kuin teitä muita yleensä
Kun sinne on jäänyt se poika, joka pärjäsi koulussa hyvin ja kirjoitti huippupaperit, mutta jostain syystä ei lähtenyt yliopistoon, en tiedä onko mitään koulutusta. Tuhlaa viikossa eläkkeensä alkoon ja sitten vippailee kavereilta ja seuraava eläke menee puoliksi vippeihin ja puoliksi alkoon. Sinne jäi se poika, joka oli kiva ja fiksu, samanikäinen kuin minä ja jonka kanssa leikin paljon. Tappelee vaimonsa kanssa joka viikonloppu ja yöpyy sitten juoppokavereidensa luona. Veljeni luokalla ollut tyttö alkoi odottaa ja koulut jäi käymättä, lukio kesken. Nykyään voi perheellisenäkin opiskella, en tiedä miksi hän ei koskaan jatkanut eteenpäin ja tekee nyt ns. hanttihommia, vaikka älyä olisi hänelläkin ollut vaikka kuinka pitkälle. Lapsuudenkotini on keskustassa ja nämä ehdin nähdä parin päivän aikana, kun olin kaupoilla ja yksi kävi meidän porukoilta pummaamassa kyytiä. Kukaan heistä ei ollut mikään koulukiusaaja eikä sen enempää kiusattu tai hyljeksittykään lapsena ja nuorena. Mikä heidät tuohon ajoi? Se naapuri oli vähän vaikeista kotioloista, mutta yksi veljeksistä selvisi hyvin ja sillä minun kanssa leikkineellä olisi ollut lukupäätä ja edellytyksiä kyllä.
Kommentit (7)
Miksi kirjoitat itsestäsi epäsuorasti?
Ei mikään välttämättä ajanut siihen. Jos eivät uskalla pistää jalkaansa ulkomaailmaan ja ovat mieluummin turvallisilla kotikonnuilla, se on heidän valintansa.
Monien hyvä koulumenestys on kokonaan vanhempien painostusta. Sitten jossain vaiheessa se "kamelin selkä katkeaa"
Miten hänen kuuluisi elää? Oletko kysynyt, mitä hän itse haluaa elämältään? Miksi hänen elämänsä ahdistaa sinua? Onko sinun elämässä jokin valinta mennyt väärin ja tuo sinun mielestäsi väärin valittu elämäntapa ahdistaa siksi? Mitä tunteita ahdistuksen takana on?
Jos omat vanhemmat ei ole lukeneita, ei lasta välttämättä kannusteta lähtemään.
Jos paikkakunnalla ei ole kouluja, lähtö voi olla vaikeaa. Tuossa voi olla vähän kaaosteoriaa: joku pieni sattumus, ettei juuri jollain hetkellä voinut toimia.
Pitää myös muistaa ettei kaikki ajattele samalla tavalla.
Alkoholismin mahdollistaminen on sitten toinen asia. Jos esim suvussa on patologista alkoholismia, valitettavasti mikään koulumenestys tms ei sitä paranna. Tai jotain ylisukupolvista puhumattomuutta, jotain. Voit vain hyväksyä ihmisten erilaisuuden, ehkä tuntea myltätuntoakin.
Ei sitä aina osaa aavistaa, kenelle tulee ns. hyvä elämä ja kenelle ei...