Tekisi mieli nipistää taaperoa

Ihan normaali uhmaikä. Kestä vain niin kuin muutkin. Omat lapset ovat jo aikuisia, ja kyllä se kova työ lasten suhteen sitten palkitaan. :)

Ei tuo enää normaalilta kuulosta. Oma adhd-diagnoosin saanut poikani oireili tuollakin tavalla.

Jos ei itseään satuta niin jätä lattialle raivoamaan, niin että olet kuitenkin lähellä. Jotkut ottaa lisää kierroksia siitä, että pidetään sylissä. Ei tarvitse kestää väkivaltaa edes siltä omalta lapselta, ja on ihan normaalia haluta antaa takaisin. Terveen raja menee siinä, ettet kuitenkaan koskaan toteuta niitä satuttamisen mielitekoja. Sanoita tunteita ja tilanteita jälkikäteen eli kun lapsi on rauhoittunut. "Taisit hermostua kovasti, kun kielsin. En voi antaa sinun tehdä mitään vaarallista. Saa olla vihainen" Tsemppiä, rankka vaihe on!

Kyllä se muutaman kuukauden päästä tasaantuu tuokin vaihe, kun vaan itse jaksat olla se jämäkkä aikuinen. Sinun täytyy hakea apua, jos et keksi lapsen käytökseen muuta keinoa kuin vastata siihen "samalla mitalla". Sinun tulee noissa tilanteissa antaa malli, miten tumnekuohussa toimitaan. Lapsi ei vielä hallitse käytöstään eikä tunteitaan, vaan tarvitsee siinä apua. Millaisen mallin hän saa, jos alat itse nipistellä häntä?

Ai, tämä on kuitenkin normaalia? Kyllä minä tämän sitten kestän. Ei tosiaan ole mitään kokemusta lapsista ennen kuin tämän oman sain. Ap

Nipistä pois. Kyllä ne koiraemotkin näykkäisee jos pentu ei ala tajuta rajojaan.

Kunhan et anna lapsen pahoinpidellä koiraa, ei kuulosta kivalta jos lapsi saa läpsiä lemmikkiänne.

Älkää hankkiko lapsia..

Vierailija kirjoitti:

Nipistä pois. Kyllä ne koiraemotkin näykkäisee jos pentu ei ala tajuta rajojaan.

Vaikka koirat ovatkin älykkäitä, ovat ihmiset älykkäämpiä. Koiranpentuun tuo voi emon tekemänä toimia, mutta ihmislapsi oppii tuosta vain sen, että nipistäminen on sallittua, tai en tee asiaa x koska sen jälkeen minua satutetaan.

Ihminen on väkivaltaisimmillaan 2-vuotiaana. Sama on koettu. Sinnittele ja pinnistä, sinä opetat nyt esimerkillä mitä vihaisena saa tehdä. Sinä saat suuttua, korottaa ääntä, kertoa että tuollainen käytös suututtaa sinua -näin purat sen oman vihasi terveesti ja annat mallin. Sanot vaikka p*rkele, jos se sinua itseäsi helpottaa. Kerrot sille taaperolle, että "Ei, et saa tehdä noin, koska se sattuu. Kun sinua suututtaa voit pomppia tasajalkaa, murista, kertoa äidille että nyt suututtaa" ja toistat tuhat kertaa tämän seuraavan parin kuukauden ajan verisuonet ohimolla.

Tiedän tuon tunteen ja niin tietää moni muukin vanhempi. Niin tietävät myös vanhempasi, ja sitäpä et muuten saa välttämättä ikinä tietää, ovatko "nipistäneet" sinua. Hyväksy omat tunteet, älä kiellä lapsen tunteita vaan opeta hänelle ne tavat hallita omia tunteita. Nyt jos joskus pitää hillitä itsensä, mutta se loppuu kyllä! Ei puoltakaan vuotta, niin näet jo auringonpilkahdusta.

Ja muista myös, että tuo on se vaihe, milloin se lempeinkin äiti vihapuuskassa voi sortua läpsäisemään, nippaisemaan, tukistamaan.. Ei se lapsi kerrasta traumatisoidu, mutta yhdestä kerrasta on pienempi kynnys toiseen ja isompaan kurinpalautukseen. Pidä huoli itsestäsi ja ota omaa aikaa. Jos et enää hallitse omaa vihaasi vaan kuritat lasta fyysisesti, niin ota yhteys neuvolaan tai edes jonnekin anonyymiin puhelimeen. Todennäköisesti silloin itseäsi on kuritettu fyysisesti samassa iässä ja se teko tulee siksi niin "selkärangasta". Minun mielestä tuo on kaikista vaikein vaihe, sillä silloin sitä itsekin taantuu uhmaikäiseksi tavallaan. Isomman kanssa on helpompaa.

Muistan tuon kamalan vaiheen. Olin seota. On se normaalia. Sekin on normaalia että tekee mieli nipistää. Älä nipistä.

Vierailija kirjoitti:

Nipistä pois. Kyllä ne koiraemotkin näykkäisee jos pentu ei ala tajuta rajojaan.

9 ylänuolta, ja vain 3 alanuolta tällä?! Ei ihme, että suomalaiset ovatkin niin pahoinvoivaa kansaa.