Lue keskustelun säännöt.
Mä sain jo lapsuudenperheessäni niin tarpeekseni muiden ongelmien kaatumisesta mun niskaani (syykseni), että en todellakaan aio katsella kumppanin ongelmia
28.05.2018 |
Eli jos kumppanilla on ongelmia, niin mua ei kiinnosta. Tai jos alkaa kuormittaa mua jollain sairaudella, joka vaatisi mua pilaamaan elämäni. Niin en tee sitä uudelleen. Vanhojenkin elämäni pilanneiden haavojen käsittely ja hoito on vielä kesken.
Kommentit (2)
Toi voi olla hyvä lähestymistapa: kätket ne omat ongelmat sisääsi ja vaadit muita tekemään samoin, niin mikään ei varmasti mene vikaan? Tsemii. Älä tuu tänne kertoon 20 vuoden päästä, miten meni, MÄ en haluu kuulla taas yhtä tarinaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsena tosi kiltti ja alistuin ja kärsin siitä, ettei aikuinen voinut hoitaa itseään, vaan valitti aivan kuin mun elämän kuuluisi muuttua vaikka hän on mikä on. Siis että mä olisin ollut lojaali hänen ongelmiensa tähden. En ollut, koska emme tulleet toimeen.