Ujous vs epäkiinnostus - mistä erottaa? (Miehet!)

Kestoaihe, mutta mietityttää: mistä erottaa sen, onko joku kiinnostunut ja ujo vai epäkiinnostunut ja torjuva? Vai voiko tällaista käytöstä edes yleistää?

Itsellä on nimittäin nyt melko tuoreessa kaveriporukassa mies, josta olisin itse kiinnostunut, mutta joka on vaikuttanut aina siltä, ettei suorastaan siedä mua ollenkaan. Jos yritän jotain jutella, mies kääntää heti katseen tiiviisti muualle ja joskus jopa koko pään poispäin. Nyt kuitenkin viimeksi tällä porukalla kokoontuessa huomasin, että mies vaikutti jotenkin hermostuneelta seurassani ja tulin ekaa kertaa ajatelleeksi, että mitäs jos käytös onkin ujoutta eikä torjuntaa. Mistä ihmeestä nämä voi erottaa toisistaan?

Ja miten tällaista voi lähestyä? Siis niin, etten mahdollisesti nolaa itseäni koko porukan nähden tai tee tulevaisuuden kohtaamisia kiusallisiksi kaikille. Itselle ei noin muuten ole aloitteen tekeminen ongelma, olen ennenkin ollut se aloitteellinen osapuoli näissä asioissa ja kykenen ilmaisemaan tunteitani ääneen ihan selkeästi, mutta kyseisen kohteen käytös on mulle täysin vierasta. Aina jankutetaan, että ujous on vain ihastuneen itsensä keksimiä tekosyitä ja yleensä kyllä miehistä on sen kiinnostuksen nähnytkin ja kauas, joten virhearvioinnin todennäköisyys tässä vähän jännittää. Tarkoitus olisi kuitenkin pystyä yhteisellä kokoonpanolla viettämään aikaa, joten pitäisikö vain unohtaa koko asia? Vai olisiko jokin hienovarainen keino, jolla pystyisi selvittämään, miltä osin koko juttu on mun omaa mielikuvitusta ja toiveajattelua?

Taustatiedot: ollaan ihan aikuisia noin kolmekymppisiä ihmisiä, itsellä taustalla pitkä suhde eli en tule mistään ”kullikarusellista” yms alentavaa roskaa. Olisin ihan oikeasti aidosti kiinnostunut tästä tyypistä ihmisenä, enkä etsi mitään betamiestä kuvitteellisten äpärieni elättäjäksi. Biologinen kellokaan ei vielä tikitä. En ole ylipainoinen enkä varmaan ihan rumakaan, ja koska jengi yleensä nauraa mun jutuille, niin luultavasti en myöskään ole tylsä. Mulla on koulutus, vakityö ja omat tulot. Miehestä taas en tiedä kuin nimen, koska se ei mulle tosiaan juuri juttele ja olen tehnyt tietoisen päätöksen olla stalkkaamatta somesta tai kysellä kyliltä, etten lietso omia tunteita mahdollisesti turhan takia.

Olisko jollakulla siis jokin näkökulma tai jopa oma kokemus asiaan? Etenkin miesten mietteet kiinnostaisi! Jos tällä palstalla siis mitään miehiä edes on... En viitsi mennä ylikseltä kysymään kun sieltä saa niin inhottavia vastauksia. (Jotka nyt tietty tällä ilmoituksella tilasin tähän, mutta ei voi mitään.)