Uranainen / vahva nainen, kerro hyvästä miehestäsi!

Eikö ole ketään?

No itse johtajana isossa lafkassa, samoin mies. Opiskeluaikoina löysin bileistä, juteltiin koko ilta ja muutettiin heti yhteen. Mies iski minut tai minä hänet jutuilla. Tästä on ”kiistaa”.

Ei maailman komein, mutta kivan näköinen. Ja nyt 20 vuoden liiton jälkeen komistukset on rupsahtaneita ja omani edelleen siunatun hyvää seuraa.

Kaikki on aina jaettu (paitsi suklaakakkupala), toistamme tuettu, lapsi kasvatettu isoksi ja isäänsäon tullut. Ja mistäkö tuon löysin? No Otaniemestä.

Mies on ihanan kannustava,huolehtii monista juoksevista asioista,valmiudet kantaa vastuu koko arjesta silloin kun itse teen todella pitkää päivää.Näkee kun olen kovilla,silloin kannustaa kanssaan harrastuksiin liikunnan pariin,toisinaan hieroo jalat ja hemmoittelee.Kotona olemme tasa-arvoisia;en ole johtaja miehelleni.

(Olisikin näin)

Teen uraa ja mies hoitaa arkirumban. Aiemmin oli toisinpäin, kun lapset olivat pienet. Mies on ulospäin menestyvä, huolehtiva, itsenäinen, omistautuva isä. Suhteessa huolehtiva, mutta huomiontarpeinen. Huomiontarpeinen niin pitkälle, että kun aloitin täysiaikaisena työssäni ja vastuualueeni kasvoi, hän haki huomiota muualta.

Sikäli voin sanoa vain, että mies on hyvä, mutta tätä parisuhdetta en samalla sanalla kuvailisi.

Kun huomioni jakautuu kodin ulkopuolelle, mies kokee sen kieroutuneella tavalla pettämiseksi. Hän "antoi samalla mitalla" toisen ihmisen kanssa. Hän haluaa, että teen tiliä päivistäni, jotta voi olla osa tapahtumia, osa elämääni kodin ulkopuolella. Ehkä tässä on aina ollut läheisriippuvuutta, joka vasta nyt näkyy, kun olen pidempiä aikoja poissa.

Vierailija kirjoitti:

Teen uraa ja mies hoitaa arkirumban. Aiemmin oli toisinpäin, kun lapset olivat pienet. Mies on ulospäin menestyvä, huolehtiva, itsenäinen, omistautuva isä. Suhteessa huolehtiva, mutta huomiontarpeinen. Huomiontarpeinen niin pitkälle, että kun aloitin täysiaikaisena työssäni ja vastuualueeni kasvoi, hän haki huomiota muualta.

Sikäli voin sanoa vain, että mies on hyvä, mutta tätä parisuhdetta en samalla sanalla kuvailisi.

Kun huomioni jakautuu kodin ulkopuolelle, mies kokee sen kieroutuneella tavalla pettämiseksi. Hän "antoi samalla mitalla" toisen ihmisen kanssa. Hän haluaa, että teen tiliä päivistäni, jotta voi olla osa tapahtumia, osa elämääni kodin ulkopuolella. Ehkä tässä on aina ollut läheisriippuvuutta, joka vasta nyt näkyy, kun olen pidempiä aikoja poissa.

No en sanoisi että miehesi sitten sisältyy tähän kategoriaan; kyseessähän nimenomaan on perinteinen p*ska mies joka ei kestänyt menestystäsi (ainakin jos et ollut mitenkään järjettömiä määriä poissa kotoa).

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Mies on ihanan kannustava,huolehtii monista juoksevista asioista,valmiudet kantaa vastuu koko arjesta silloin kun itse teen todella pitkää päivää.Näkee kun olen kovilla,silloin kannustaa kanssaan harrastuksiin liikunnan pariin,toisinaan hieroo jalat ja hemmoittelee.Kotona olemme tasa-arvoisia;en ole johtaja miehelleni.

(Olisikin näin)

Wow! Ja tällainen löytyi mistä / miten?

-Ap

Mulla on ura, eli olen menestynyt ja menestyn rajusti kilpaillulla alalla, mutta en välttämättä tiedä tekeekö se minusta ei-perinteisen.

Minulla on myös hyvä mies. Ainakin siis omilla kriteereilläni hyvä. Minulle se tarkoittaa, että hän on luotettava ja rakastava, ja näkee paljon vaivaa perheensä eteen. Hän ei ole itse urasuuntautunut, tällä hetkellä hän ei ole töissä lainkaan, vaan sapattivapaalla ja kulkee mun työmatkoilla mukana. Hän kantaa vastuuta arjesta, mutta minä meillä kyllä tärkeät taloudelliset päätökset ja taloudelliset työt teen.

Kuvailkaa erityisesti suhteenne dynamiikkaa; jos on sellaisia joissa ei ole valtataisteluita nimenomaan tuolla perinteinen nainen/mies-akselilla? Niin kuin arkielämän käytöksen tasolla? Eli siis yritän kysyä että onko aidosti tasa-arvoisia miespuolisia puolisoita olemassa, millaisia?

- Ap

up

Kategoriaa 'huoletta ilman miestä' :)

Olemme molemmat urasuuntautuneita ja itse itsemme työllistäviä. Onneksi eri aloilla, niin ei tuu kilpailua. Menestystä juhlitaan yhdessä, huonoina hetkinä tuetaan toisiamme. Olen meillä se, joka tekee "perinteiset miesten työt", muuten tehdään kuka ehtii, jaksaa ja viitsii. Välillä koti on kaaoksessa, mutta sitten skarpataan; vieraiden kutsuminen auttaa :)

Mies on vastuuntuntoinen, huumorintajuinen ja älykäs. Mukavaa on yhdessä olla. Maailmankatsomus on samankaltainen. Mies on introvertimpi, joten viihtyy kotona minua enemmän. Saan hänet kyllä mukaani teatteriin ja näyttelykierroksille. Luonnossa viihdymme kumpikin.

Vierailija kirjoitti:

Kategoriaa 'huoletta ilman miestä' :)

??

Meillä molemmilla on DI tutkinto. Työskentelemme saman yhtiön keskijohdossa, teemme molemmat ns. kotihommia ja lapsen sairastaessa vuorottelimme kotona hoitamassa lasta.

Olemme olleet yhdessä jo 30 vuotta ja meillä on edelleen hauskaa yhdessä, samantyyppinen huumorintaju ja arvot yhdistää.