Lue keskustelun säännöt.
Onko sulla lähipiirissä ihmistä joka inhoaa ja vihaa sua
15.05.2018 |
mutta yrittää olla sun kanssa ns hyvissä väleissä? Miten tällaisen kanssa pitäisi olla? Jos on vaikka työkaveri kyseessä. Itse olet aina ystävällinen hänelle mutta saat vastaasi sellaista passiivis-aggressiivista käyttäytymistä.
Kommentit (12)
Narsistit käyttäytyvät juuri noin. Vaikka narsisti-sana onkin täällä joillekin punainen vaate ja keittiöpsykolgian korkein aste. Mutta oikeasti niitä löytyy lähipiiristä, valitettavasti, eikä siihen auta muu kuin NC = No Contact!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkihan noita räväkkäsirpoja tuntee!
Varmasti ei kukaan inhoa ja vihaa mua, ei mussa ole mitään inhottavaa ja vihattavaa. Olen rauhallinen, asiallinen ja ystävällinen ihminen. Tietenkään kaikki ei pidä musta, mutta mun kanssa tulee kaikki toimeen. Jos joku on mulle töykeä tai epäystävällinen, en ole huomaavinani.
Joo, mulla oli myös joskus tällainen ystävä, diagnosoin hänet narsistiksi.
Minä olen joskus ärsyttävä, tiedostan sen, ja joskus jopa provosoin ihmisiä. Muuten minua pidetään huumorintajuisena, rentona ja rauhallisena ihmisenä. En usko että kukaan läheinen ihminen minua inhoaa tai varsinkaan vihaa. Ne jotka minut tuntee, tietävät että puhun suoraan enkä halua kenellekään pahaa vaan päinvastoin, en sano mitään loukatakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaankaan. Kyllä sellaisen ihmisen havaitsisi ja pitäisi yhteydet minimissä.
Varmasti, mutta jätän huomioimatta millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli, isosiskoni.
Se oli kurjaa.
Katkaisin välit.
Vihan syy: katkeruus mun olemassaolosta.
Tajusin, että koko ikäni olen pahoitellut olemassaoloani ja yrittänyt ansaita siskon hyväkaymisen.
on ja kun yritän pysyä käytöstavoissa, tehdä oman osuuteni ihmissuhteessa hyvin ja en ole huomaavinani, se tuntuukin ärsyttävän ttä toista ihmistä aina vain enemmän. Olen sitten taas kylmä ja kova kuulemma, vaikka yritin vain saada surullisen tilanteen muuttumaan paremmaksi.
Olin siis melko surullinen, kun aloin saamaan isältäni ja toisessa tapauksessa työkaveriltani ihan pöyristyttävää kohtelua ilman syytä.
Työtilanteessa oli ristiirita, isän kanssa edes ei. Työtilanteessa pyrin pysymään kuitenkin aiheessa, perustelemaan, antamaan uutta ehdotusta - enkä tosiaan mennyt henkilökohtaisuuksiin ja pyrin ymmärtämään toisenkin näkökulman.
Noita ilkeitä ihmisiä on ja minulta ne tuppaavat viemään mehut, kun pyrin koko ajan olemaan parempi, jotta minut hyväksyttäisiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joskus ärsyttävä, tiedostan sen, ja joskus jopa provosoin ihmisiä. Muuten minua pidetään huumorintajuisena, rentona ja rauhallisena ihmisenä. En usko että kukaan läheinen ihminen minua inhoaa tai varsinkaan vihaa. Ne jotka minut tuntee, tietävät että puhun suoraan enkä halua kenellekään pahaa vaan päinvastoin, en sano mitään loukatakseni.
suorapuheisuuden nimissä ei saisi tehdä mitä vain.
Vierailija kirjoitti:
Oli, isosiskoni.
Se oli kurjaa.
Katkaisin välit.
Vihan syy: katkeruus mun olemassaolosta.
Tajusin, että koko ikäni olen pahoitellut olemassaoloani ja yrittänyt ansaita siskon hyväkaymisen.
Tässä on paljon samaa kuin itselläni.
Vanhin siskoni, 14 vuotta minua vanhempi vihasi minua silmittömästi jo pienestä pitäen.
En todellakaan katso olevani syyllinen olemassa olooni, mutta nahoissani sen sain tuntea ihan aikuis ikään asti. Kun olin pieni, sisareni potki minua, repi hiuksista yms. Onneksi meni naimisiin jo 17 vuotiaana ja häipyi kotoa.
En silti jäänyt koskaan rauhaan. Ilkeitä puheita ja juoruja. Avointa vihamielisyyttä. Kunnes katkaisin välit kokonaan. Vuosiin en ole hänestä mitään kuullut enkä halua kuulla.
Sanottakoot, että meillä perhe oli muutenkin sairas, varsinkin äiti. Isä oli hiljainen hissukka.
Nyt kuolleet molemmat vanhemmat.
Mun ystävä, koen että hän on tällainen, on tosi passiivisaggressiivinen mua kohtaan, ja vähättelemässä ja mollaamassa.. Tuntuu, et haluis, että mulla menis huonosti.
Samoin mun faija.
Ei muita.