Läheiset kommentoi painoa, laihduttaminen kun syömishäiriö taustalla?

Laihdutusasiaan en osaa ottaa kantaa, mutta voisiko anopille kertoa syömishäiriöstäsi?

Ehkä silloin välttyisit ikäviltä kommenteilta.

Vierailija kirjoitti:

Laihdutusasiaan en osaa ottaa kantaa, mutta voisiko anopille kertoa syömishäiriöstäsi?

Ehkä silloin välttyisit ikäviltä kommenteilta.

Ainakaan tällä hetkellä kertominen ei tunnu hyvältä ajatukselta. Anoppi ei aina osaa erottaa mikä kuuluu ulkopuolisille, enkä haluaisi, että tämä asia historiassani leviää muiden korviin.

Ap

Kannattaako laihduttaminen sinun tilanteessasi? Olethan painoindeksin mukaan vielä normaali painon rajoissa. Mitä jos kokeilisit vaan ylläpitää nykyisen painon?

Sinun EI tarvitse laihduttaa, olet hyvä noin! Olet hyvä vaikka lihoisitkin. Minulla myös syömishäiriötausta. Ei auta kuin psyykata itsensä niin, ettei painoni- kuten muukaan- kuulu muille millään lailla. Minä elän kehossani, ei kukaan muu.

Sekin auttaa kun käy juttelemassa psykologilla, hän laittaa asioita mittasuhteisiin, kun itseltä alkaa usko loppua.

Suosittelen psykologin ja ravitsemusterapeutin luona käymistä. He osaavat varmasti tukea niin laihdutustasi, jos siihen päädyt, kuin mielenterveyttäsi :) Tsemppiä! <3

En suosittele sinulle mitään laihdutuskuureja. Herkut ja turhakkeet tietenkin voi karsia ruokavaliosta ja muuten tarkistaa, että esim. kasviksia tulee syötyä riittävästi. Kilosi eivät kuulu kenellekään. Röyhkeää kommentoida yhtään kenenkään kiloja, vaikka olisi oikeastikin lihava, mutta ihmettelen, että normaalipainoisen ihmisen kilot jaksavat jotakuta kiinnostaa. 

I feel you, ap.

Anopit on saatanasta.

Aapeellä on oikeus olla kuulematta yörkeitä kommentteja tai uteluita anopiltaan tai keneltäkään muultakaan. En suosittele kertomaan syömishäiriöstä, koska tämä tyyppinen anoppi saa siitä vain paljon uutta törkyiltävää.

En tiedä, millä anopin hiiljentäisi. Ehkä joku riittävän törkeä, mutta ei-henkilöönkäyvä vastakommentti. Itse sanoin anopille, joka uteli milloin esikoinen saa pikkusisaren, että on yksi mieskin kiva, mutten silti ajatellut ottaa toista. Painosta voisi olla joku jaksaa paremmin seksiä kun on energiaa -tyyppinen veto. Tai sit voi sanoa ihan suoraa, että meidän painot ja meidän ruoat ei kuulu sulle. Mikä on aivan totta ja siksi ehkä paras ratkaisu.

Puhu suoraan miehen kanssa. Sano ettet missään nimessä voi laihduttaa syömishäiriötaustan takia, ja että anopin kommentit on aidosti vahingollisia ja hengenvaarallisia. Että joko ne loppuvat tai et voi olla anopin kanssa tekemisissä. Mies voi sitten sanoa äidilleen, että anna olla viimeinen kerta kun sanot mitään painosta tai ruuasta "Marjalle".

Olet hyvä sellaisena kuin olet, miehesi rakastaa sinua, ja anoppisi on ihan perkeleestä.

Ihmiset eivät ymmärrä, mitä sanovat.

Mä olin lapsenpyöreä lapsi, normaalipainoinen silti. Kroppa muuttui iän myötä, olin hoikka. Tuolloin olin itseeni tyytyväinen, kunnes sukulaiset (joilla oli aina pakkomielle keskustella toisten painosta) totesivat että ei sun tuon lihavampi tarvi ollakaan. Lihavampi... normaalipainoisen naisen, jonka bmi oli silloin sen normaalin alarajoilla.

Sukulaiset on muutenkin aina kommentoineet painoa ja ihmisten kroppia, muistan tämän ihan lapsesta saakka. Harmi, että näin kolmikymppisenä en vieläkään kykene hyväksymään itseäni tai näkemään itseäni hyvänä.

Kiitos vastauksista.

Itseäni hämmentää tämä kovasti tai lähinnä oma reaktio asiaan. En saanut viime yönä nukuttua, kun ahdisti niin kovasti. Monta vuotta on mennyt hyvin ja olen luullut, että suhtautuminen omaan kehoon ja ruokaan olisi muuttunut rennommaksi ja armollisemmaksi.

Päätin, että kerron nyt ainakin miehelle omasta ahdistuksestani asian suhteen. En tiedä tarkoittiko anoppikaan asiaa pahalla, vaikka tottahan tuokin on, ettei kenenkään painon kommentointi ole asiallista.

Ap

En suosittele sulle laihduttamista. Kun annat sille pikkusormen, se vie niin helposti koko käden. Eikä sulla edes ole mitään tarvetta laihtumiselle, olet normaalipainoinen ja varmasti hyvä juuri noin. Pitämällä elämäntavat terveellisinä (= monipuolinen ruokavalio mikä on pääosin terveellinen vaikka herkkujakin silloin tällöin siihen sisältyy, säännöllinen liikunta, riittävä lepo) voit paremmin ja pysyt suunnilleen siinä painossa missä nyt olet ja se riittää. Enkä sano, että vaikka lihoisit vielä 5, 10 tai vaikka 25 kg, olisit yhtään huonompi ihminen tai että kellään olisi silloinkaan oikeutta arvostella sun painoasi. Mutta terveyden kannalta on toki suositeltavaa, ettei ylipainoa pääse kertymään kilokaupalla niin siksi näin.

Puhu jollekulle noista ajatuksista ja ahdistuksista, jotka sulle nousi tuosta kommentista. Vaikkapa miehellesi tai/ja jollekin ystävällesi. Ne kannattaa käsitellä pois vaivaamasta, etteivät ne jää kalvamaan ja aja sua pikkuhiljaa sitten syömishäiriötyyppiseen käyttäytymiseen. Valitettavasti syömishäiriö tosiaan usein on sairaus, josta ihan 100% paraneminen on harvinaista. Tai siis, tervettä ja onnellista elämää voi elää ehdottomasti, mutta on tyypillistä, että on herkkä tuollaisille painoasioille jopa koko loppuelämänsä ja saa olla todella tarkkana, ettei lähde samalle polulle enää koskaan. Älä siitä soimaa itseäsi. Ja sitä paitsi ihan ilman syömishäiriötaustaakin moni voisi ahdistua tuollaisesta kommentoinnista, oli erittäin tökeröä käytöstä anopiltasi. Vaikka ei olisi varsinaisesti tarkoittanut pahaa niin silti, olisi pitänyt miettiä tarkemmin mitä suustaan päästää, koska kyllä tuollainen loukkaisi/harmittaisi aika monia + asiahan ei hänelle edes kuulu, joten...

En suosittele laihdutusta oman kokemukseni perusteella. Laihdutin n. 10 vuotta anoreksian jälkeen kun painoa oli kertynyt muutama kilo yli "normaalin". Aioin olla varovainen ja vain keventää ruokavaliota vähän ja liikkua hieman enemmän ja tietysti lopettaa heti kun paino olisi sopiva. Jo toisella viikolla tajusin etten enää syö juuri mitään ja peiliin katsoessani näin jättikokoisen hirviön. Onneksi olin siinä vaiheessa vielä niin järjissäni että pystyin lopettamaan laihdutuksen heti ja olen siitä elänyt onnellisena parin "lisäkiloni" kanssa. Älä välitä anoppisi horinoista tai stressaa painosi vuoksi, vaan ole kiitollinen että olet hengissä ja elämäsi on (anoppia lukuunottamatta!) hyvää :)

Laihtua ei tarvitse. Olet normaalipainossa.

Tiedät varmaan miten käy, jos annat sille pirulle pikkusormen? Se on menoa sitten, niin se tuppaa meillä (entisillä) syömishäiriöisillä olla.

Minullakin anoreksiatauta toista kymmentä vuotta. Nyt parantunut (hm?) ja paino saatu hyväksytyn rajan yli. En pidä itsestäni enkä haluaisi olla näin "iso" kuten itseni näen. On kuitenkin tullut turmeltua kroppaa sen verran etten oikein uskalla enää laihduttaa. Tiedän mihin se vie.

Itse olet oman elämäsi ja painosi herra, ei anoppi ja suku. Pysy lujana. Syö riittävästi ja terveellisesti. Kun maha on täynnä lakkaa syömästä. Kuuntele kroppaasi ja erota mikä syöminen on oikeasti nälkää ja mikä jonkin muun tarpeen tyydytystä. Etsi elämääsi mukavaa tekemistä joka vie ajatukset muualle. Helppoa ei ole, täällä taistellaan myös!

Kiitos paljon vastauksistanne, ne helpottavat vähän tätä ahdistusta.

Ehkä minunkaan ei olisi tarvinnut ottaa niin raskaasti anopin kommenttia, en tiedä miksi nyt reagoin siihen näin voimakkaasti. En usko, että anoppi ilkeyttään kommentoi. Mieskin on onneksi ihana ja tiedän hänen tukevan minua, otan asian hänen kanssaan puheeksi vielä illalla.

Ap

Minusta vähättelet nyt oikeuttasi loukkaantua anoppisi kommenteista. Kenelläkään ei todellakaan ole oikeutta sanoa noin ja sinulla on täysi oikeus tunteisiisi.

Minun äidilläni on ollut tapana kommentoida ulkonäköäni. Nuorena minulla oli jonkinlaista syömishäiriöoireilua. 3-kymppisenä aloin lihoa, jolloin äitini alkoi huomautella painostani ja jopa kontrolloida syömistäni tilanteissa joissa söin hänen seurassaan . Kerran sitten kuppi läikkyi yli, purskahdin itkuun ja poistuin paikalta. Äitini soitti perään ja pyysi anteeksi käytöstään. Jos ei olisi pyytänyt, olisin ehkä katkaissut välini häneen. Sanoin hänelle etten jatkossa halua kuulla häneltä yhtään ulkonäkööni tai painooni liittyvää kommenttia. Kun olin laihtunut, hän yritti kehua minua siitä, mutta sitäkään en halunnut kuunnella .