Aikuiset kaverit jättivät porukasta, mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt usein näin 42 elinvuoteni aikana.

Eniten häiritsee kyllä se, että joka jengissä on aina se alfajäsen, joka suunnilleen päättää, kuka saa kuulua jengiin ja kuka ei. Jos tämä riitaantuu yhden kanssa, ei kukaan puolusta sitä, jonka alfajäsen savustaa ulos jengistä. On vain pyhä hiljaisuus, kun jengi jatkaa tapaamisiaan salassa siltä poispotkitulta. Joskus joku postaa someen näistä tapaamisista, mutta kukaan ei edes mieti sen poispotkitun tunteita. Vain alfajäsenen tunteilla tuntuu olevan väliä.

Että kyllä naiset osaa olla paskoja toisiaan kohtaan.

Ja lisään nyt vielä tähän sen, että usein sitä poispotkittua kyllä tavataan ilman tätä alfajäsentä pienemmällä porukalla tai kahden kesken, mutta ei vahingossakaan mainita, mitä kaikkea kivaa on isolla porukalla sen alfajäsenen kanssa puuhailtu. On juhlaa jos jonkinmoista ja yhtäkkiä kukaan ei puhu niistä sinulle mitään, koska sinä et ole enää osa sitä ydinjengiä ja kaikki muut kollektiivisesti nuolevat alfajäsenen persettä viimeiseen saakka.

En ole itse kokenut, että joka porukassa olisi tällainen alfajäsen, joka pyörittäisi koko touhua.

Niin no, tämä onkin av-palsta, jossa 99% jutuista on provoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hiukan kaukaa haettua ajatella, että kellään muulla ei ole _mitään_ sitä yhtä vastaan, ja joku yksittäinen hirviöalfa vain savustaa silti ihmisen ulos porukasta.

Minusta ei voi kiistää sitä, että joka porukalla on johtaja tai johtajia, jotka eivät vaan voi lähteä porukasta, koska ilman heitä koko porukkaa tuskin enää olisikaan tai niin muut luulevat. Eikä myöskään ole kyse siitä, että vain yksi olisi ”hirviö” ja muut jotain enkeleitä. Ihan yhtä hirveitä ovat nekin, jotka vain hiljaa suostuvat siihen, että yksi hylätään ilman mitään selityksiä.

En sinällään kiistäkään sitä, mutta minusta se johtajuus ei lähtökohtaisesti perustu siihen, että yksi on jotenkin erityisen manipuloiva ja pelottava persoona, mitä täällä nähdäkseni on maalailtu. Siis että yhtä totellaan, koska pelätään että ollaan listalla seuraavana ja niin edelleen.  Vaan nimenomaan porukan keskiössä ovat ne, joilla on eniten läheisiä kahdenvälisiä suhteita muihin, joista monet pitävät erityisen paljon. Jos porukassa tulee jokin konflikti, niin on aika luonnollista, että hakeudutaan näiden puolelle. 

Ehkä olen tälle erityisen herkkä, koska minua on yksittäinen ihminen syyttänyt siitä, että olen kääntänyt muita häntä vastaan, koska häntä ei enää samalla tapaa pyydetä muiden menoihin. Tilanne vain on se, että minä asun monen sadan kilometrin päässä ja näen ystäviäni harvakseltaan, muut asuvat hyvinkin lähekkäin. Jos minä täältä pystyn ohjailemaan täysin muiden arkielämää, niin pitääpä varmaan laittaa jonkinlaiset maailmanvalloituskuviot pystyyn.

Toki aina jossain porukassa on myös persoonallisuushäiriöisiä, mutta en ainakaan halua uskoa, että vapaaehtoisissa suhteissa kovinkaan kauaa seurattaisiin ihmistä, joka on kaikille ilkeä. Työpaikalla tai muussa tilanteessa, jossa ihmistä on "pakko" sietää, voisi tilanne ollakin eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota selvää kuka tuon reissun pääjärjestäjä on ollut. Tämä henkilö ei kaipaa seuraasi, koska muiden järjestämiin juttuihin kelpaat. Muita ehkä oli neuvottu vaan pitämään suu kiinni ja ryhmäpainostuksen takia tehnyt niin. Ettei itse ole seuraava eristetty. Ehkä kyseessä oli siis vain yksi savustaja.Ota yhteyttä sellaiseen jonka kanssa olet olet joskus kahdestaan yhteydessä tämän henkilön puolesta ja kysy.

Totta, voi olla, että siellä on joku, jonka kanssa olen porukan ulkopuolella vähemmän läheinen ja joka ei halunut minua syystä tai toisesta mukaan. Mutta onhan siellä pari erittäin läheistäkin ystävää. Ja se on iso porukka, ei siellä kaikkien tarvitsekaan olla bestiksiä keskenään.

Ja ollaanko me lapsia vai aikuisia? Kuuluuko tällainen "me ei leikitä sun kanssa" aikuisten elämään?

ap

Kuuluu aikuisten elämään. Ihmissuhteita päättyy välillä mitä erikoisemmista syistä. Yleensä niistä ei hirveästi keskustella.

Kysymys varmaan kuuluukin, että tarkoittaako tämä sitä, että meidän ystävyys on nyt sitten päättynyt? Ja jos ei ole päättynyt, niin onko minulla mitään luottamusta kehenkään enää tämän jälkeen?

En tiedä. Harmittaa se, että asia ylipäänsä vaivaa. Mikä varmaan kertoo siitä, ettei tämä ole täysin yhdentekevää.

ap

Minusta sinä voisit nostaa kissan pöydälle ja ihan suoraan kysyä koko ryhmältä rehellisesti mitä koet. Sano vaikka tähän tyyliin: "näin teidän videon reissusta ja olen suruissani kun minua ei kutsuttu mukaan. Vähän hassua olla aikuisena ulosjätetty porukasta, johon tunsi kuuluvansa, mutta en mahda tunteilleni juuri nyt mitään. Ja jotta asia ei jäisi ikuisesti kaihertamaan sydämessä, niin voisinko saada tietää syyn miksi minua ei kutsuttu mukaan? Vaikka syy voisikin olla sellainen, josta voisin tulla siitäkin surulliseksi, niin rehellisyys helpottaa silti. Jos olen tietämättäni loukannut jotakuta, niin puhumalla asiat ja väärinkäsitykset oikenee. Olette tärkeitä minulle ja haluaisin olla sitä myös teille"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ollaan oltu sitä mieltä, että hyvälle ystävälle kyllä pitää uskaltaa mainita välittämisen osoituksena mainita tämän alkoholiongelmasta, negatiivisuudesta jne. Minä mainitsin joskus olevani huolestunut siitä, että ystävä vaikuttaa masentuneelta ja toivovani hänen hakevan apua. Tämän seurauksena ystävä suuttui pahasti ja ystävyyssuhde jäähtyi pahasti ennen kuin lopulta päättyi kokonaan. Nämä eivät ole kovin helppoja juttuja.

Kyllä noista kannattaa mainita rakentavasti, mutta onko sitten hyvä hylätä tämä ystävä? Eli jos aiot jättää porukan ulkopuolelle joka tapauksessa, kannattanee jättää mainitsematta. Merkitystä on myös sillä miten mainitsee.

Minulle on muutamakin ystävä "maininnut" ei erityisen hienotunteisesti tietyistä asioista, ja olen sen hyväksynyt. He ovat olleet suhteellisen oikeassa - eivät täysin, mutta en viitsi riidellä. Kyseisillä ystävillä on kuitenkin omat ns. huonot puolensa, joista "välittämisen osoituksena" on joskus ollut kiusaus mainita. En ole maininnut. Joskus kannattaa ottaa ensin se malka omasta silmästä...

Mieti tarkkaan, miten haluaisit itseäsi neuvottavan, vai haluaisitko ollenkaan. Onko se edes sinun ongelmasi?

Olen muuten masentunut, tästä johtuen negatiivinen, ja osittain molempien takia minulla on lievä alkoholiongelma. Näistä kaikista olen tietoinen, eikä ystävän mainitseminen niistä auta. Hoidan omat asiani terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, en ystävien. He eivät ole minusta vastuussa.

Palatakseni kuitenkin asiaan: kaipaisin enemmän ilonpitoa kuin huolestunutta kulmien rypistelyä ystäviltä, joilta en ole ko. ongelmiin koskaan pyytänyt apua. Get off your high horse. Ja keskity ihan niihin omiin ongelmiin.

P.S. Minutkin voisi kutsua joskus jonnekin kivaan. Pakko ei tietysti ole ellei seura miellytä. Pus och kram.

Olen suvusta, jossa mielenterveyden ongelmia hävetään suunnattoman paljon eikä niitä siksi ole tavattu hoitaa millään tavalla. Kyllä, arvostan aina sitä, jos ihmiset osoittavat olevansa kiinnostuneita voinnistani (oli se millä tolalla tahansa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota selvää kuka tuon reissun pääjärjestäjä on ollut. Tämä henkilö ei kaipaa seuraasi, koska muiden järjestämiin juttuihin kelpaat. Muita ehkä oli neuvottu vaan pitämään suu kiinni ja ryhmäpainostuksen takia tehnyt niin. Ettei itse ole seuraava eristetty. Ehkä kyseessä oli siis vain yksi savustaja.Ota yhteyttä sellaiseen jonka kanssa olet olet joskus kahdestaan yhteydessä tämän henkilön puolesta ja kysy.

Totta, voi olla, että siellä on joku, jonka kanssa olen porukan ulkopuolella vähemmän läheinen ja joka ei halunut minua syystä tai toisesta mukaan. Mutta onhan siellä pari erittäin läheistäkin ystävää. Ja se on iso porukka, ei siellä kaikkien tarvitsekaan olla bestiksiä keskenään.

Ja ollaanko me lapsia vai aikuisia? Kuuluuko tällainen "me ei leikitä sun kanssa" aikuisten elämään?

ap

Kuuluu aikuisten elämään. Ihmissuhteita päättyy välillä mitä erikoisemmista syistä. Yleensä niistä ei hirveästi keskustella.

Kysymys varmaan kuuluukin, että tarkoittaako tämä sitä, että meidän ystävyys on nyt sitten päättynyt? Ja jos ei ole päättynyt, niin onko minulla mitään luottamusta kehenkään enää tämän jälkeen?

En tiedä. Harmittaa se, että asia ylipäänsä vaivaa. Mikä varmaan kertoo siitä, ettei tämä ole täysin yhdentekevää.

ap

Minusta sinä voisit nostaa kissan pöydälle ja ihan suoraan kysyä koko ryhmältä rehellisesti mitä koet. Sano vaikka tähän tyyliin: "näin teidän videon reissusta ja olen suruissani kun minua ei kutsuttu mukaan. Vähän hassua olla aikuisena ulosjätetty porukasta, johon tunsi kuuluvansa, mutta en mahda tunteilleni juuri nyt mitään. Ja jotta asia ei jäisi ikuisesti kaihertamaan sydämessä, niin voisinko saada tietää syyn miksi minua ei kutsuttu mukaan? Vaikka syy voisikin olla sellainen, josta voisin tulla siitäkin surulliseksi, niin rehellisyys helpottaa silti. Jos olen tietämättäni loukannut jotakuta, niin puhumalla asiat ja väärinkäsitykset oikenee. Olette tärkeitä minulle ja haluaisin olla sitä myös teille"

Hyvä neuvo 👍

Vaikka tulisi sitten jäitä tupaan ja lunta porstuaan.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia ystäväporukoita ihmisillä on, kun niin kovin moni tuntuu ajattelevan, että YKSI henkilö haluaa savustaa AP:n tai yleisemminkin jonkun yhden porukasta pois? Itsellä ensimmäinen ajatus on kyllä päinvastainen, siis että sen yhden käytöksessä on jotain, joka ärsyttää ihmisiä laajemminkin. Ei välttämättä niin, että hän on yleisesti ottaen hirveä ihminen, vaan että hän ei vain sovi niiden muiden porukkaan syystä tai toisesta. Minä ainakin olen ystävä myös sellaisten ihmisten kanssa, joista joku muu ystäväni ei pidä. Monenkin. On jotenkin ihan absurdi ajatus, että yksi ihminen käännyttää kaikki yhtä raukkaa vastaan. Varmasti sitä tapahtuu, että jossan riitatilanteessa valitaan puoli. Silloin ajattelen, että valitaan se, joka on itselle läheisempi.

Musta on ihan luonnollista, että kaveriporukoissa on eri kerroksia, ainakin itsellä ne muodostuu pitkälti siitä, että on pari ystävää, jotka tuo mukaan omia ystäviään jne. Jolloin joidenkin kanssa on tietysti läheisempi. Jos itse on se, joka tippuu pois, niin ei vain ole kuulunut niihin läheisiin. Niin on käynyt itsellenikin, ja jälkikäteen ajateltuna todella hyvä, ettei minua pidetty väkisin siellä reunoilla roikkumassa, koska ajatukset ja mieltymykset eivät osuneet yksiin. Silloin tietysti olo oli loukattu juurikin siksi, että luulin olevani läheisempi joillekin kuin olinkaan.

On hiukan kaukaa haettua ajatella, että kellään muulla ei ole _mitään_ sitä yhtä vastaan, ja joku yksittäinen hirviöalfa vain savustaa silti ihmisen ulos porukasta.

Jep, ihmettelen samaa. Täällä sitä ihmeteltykin mutta nämä kommentoijat leimattu kiusaajiksi. Omasta kokemuksesta, jos aikuisiällä yksi ihminen on jätetty porukasta pois pitkän ystävyyden tai kaveruuden jälkeen niin tässä ei ole ollut kyse kiusaamisesta tai siitä, että yksi henkilö on halunnut hänet savustaa ulos, vaan tämän henkilön omasta käytöksestä. Jos mitään kiusaamisen viittavaa käytöstä ei ole 25 vuoden aikana ollut niin miksi tämä koko porukka yhtäkkiä haluaisi joukolla alkaa kiusamaan yhtä henkilöä. 

Olin joskus narsistin hovissa, jossa minä sain leikkiä alistuvaa lakeijaa ja parasta ystävää riippuen kuningattaren mielialasta. Yhtenä päivänä olin syypää hänen juhliensa pilaamiseen ja toisena päivänä olin hänen paras ystävänsä ja uskottunsa koko maailmassa. Minua haukuttiin muiden kuulle ja minulle uskouduttiin asioista, joista luulin, että ne on kerrottu vain minulle, parhaalle ystävälle. Ja lopulta minut hylättiin koko kaveriporukasta julmalla tavalla, josta en halua täällä puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt usein näin 42 elinvuoteni aikana.

Eniten häiritsee kyllä se, että joka jengissä on aina se alfajäsen, joka suunnilleen päättää, kuka saa kuulua jengiin ja kuka ei. Jos tämä riitaantuu yhden kanssa, ei kukaan puolusta sitä, jonka alfajäsen savustaa ulos jengistä. On vain pyhä hiljaisuus, kun jengi jatkaa tapaamisiaan salassa siltä poispotkitulta. Joskus joku postaa someen näistä tapaamisista, mutta kukaan ei edes mieti sen poispotkitun tunteita. Vain alfajäsenen tunteilla tuntuu olevan väliä.

Että kyllä naiset osaa olla paskoja toisiaan kohtaan.

En kyllä tunnista. Eri porukoihin kuuluvana sanon kyllä suoraan jos joku yrittää pahaa verta luoda. Ei ole minua potkittu pois, eikä ketään muutakaan. Ihmiset ymmärtävät yllättävän hyvin järkipuhetta, jos nyt puhutaan edes alkeellisella tasolla ystävyydestä/kaveruudesta. Jotkut hovit ovat sitten erikseen, mutta nämä perustuvat sitten muutenkin yleensä enemmän esim. hyödylle, kuin aidolle yhdessä viihtymiselle.

Mikä sinusta tekee asiantuntijan tähän kyseiseen keissiin, jos et ikinä ole itse joutunut vastaavaan tilanteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hiukan kaukaa haettua ajatella, että kellään muulla ei ole _mitään_ sitä yhtä vastaan, ja joku yksittäinen hirviöalfa vain savustaa silti ihmisen ulos porukasta.

Minusta ei voi kiistää sitä, että joka porukalla on johtaja tai johtajia, jotka eivät vaan voi lähteä porukasta, koska ilman heitä koko porukkaa tuskin enää olisikaan tai niin muut luulevat. Eikä myöskään ole kyse siitä, että vain yksi olisi ”hirviö” ja muut jotain enkeleitä. Ihan yhtä hirveitä ovat nekin, jotka vain hiljaa suostuvat siihen, että yksi hylätään ilman mitään selityksiä.

En sinällään kiistäkään sitä, mutta minusta se johtajuus ei lähtökohtaisesti perustu siihen, että yksi on jotenkin erityisen manipuloiva ja pelottava persoona, mitä täällä nähdäkseni on maalailtu. Siis että yhtä totellaan, koska pelätään että ollaan listalla seuraavana ja niin edelleen.  Vaan nimenomaan porukan keskiössä ovat ne, joilla on eniten läheisiä kahdenvälisiä suhteita muihin, joista monet pitävät erityisen paljon. Jos porukassa tulee jokin konflikti, niin on aika luonnollista, että hakeudutaan näiden puolelle. 

Ehkä olen tälle erityisen herkkä, koska minua on yksittäinen ihminen syyttänyt siitä, että olen kääntänyt muita häntä vastaan, koska häntä ei enää samalla tapaa pyydetä muiden menoihin. Tilanne vain on se, että minä asun monen sadan kilometrin päässä ja näen ystäviäni harvakseltaan, muut asuvat hyvinkin lähekkäin. Jos minä täältä pystyn ohjailemaan täysin muiden arkielämää, niin pitääpä varmaan laittaa jonkinlaiset maailmanvalloituskuviot pystyyn.

Toki aina jossain porukassa on myös persoonallisuushäiriöisiä, mutta en ainakaan halua uskoa, että vapaaehtoisissa suhteissa kovinkaan kauaa seurattaisiin ihmistä, joka on kaikille ilkeä. Työpaikalla tai muussa tilanteessa, jossa ihmistä on "pakko" sietää, voisi tilanne ollakin eri.

Mua hämmästyttää, että aikuisissakin vielä on ihmisiä, jotka kuuluvat johonkin porukkaan vain pelosta porukan johotohahmoja kohtaan. No ehkä jotkut moottoripyöräkerhot voisivat olla sellaisia :D Tai porukat, jossa johtohahmoilla on sellaista valtaa, joka voisi vaikuttaa urakehitykseen. Mutta kaveriporukoissa...oikeeasti? Eiköhän porukoissa olla sen vuoksi, että niissä viihdytään, niissä on hauskaa ja niissä olevista ihmisistä pidetään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt usein näin 42 elinvuoteni aikana.

Eniten häiritsee kyllä se, että joka jengissä on aina se alfajäsen, joka suunnilleen päättää, kuka saa kuulua jengiin ja kuka ei. Jos tämä riitaantuu yhden kanssa, ei kukaan puolusta sitä, jonka alfajäsen savustaa ulos jengistä. On vain pyhä hiljaisuus, kun jengi jatkaa tapaamisiaan salassa siltä poispotkitulta. Joskus joku postaa someen näistä tapaamisista, mutta kukaan ei edes mieti sen poispotkitun tunteita. Vain alfajäsenen tunteilla tuntuu olevan väliä.

Että kyllä naiset osaa olla paskoja toisiaan kohtaan.

Jos ap ei ole sosiaalisesti täysi puusilmä, niin kai hän olisi 25 vuoden aikana tunnistanu omasta ystäväporukastaan tällaisen päsmärin? Nythän ei hänen mukaansa mitään tällaista ole, eikä koskaan neljännesvuosisadan aikana ole mitään riitojakaan ollut kenenkään 8 naisen välillä.

Niin, koska suurin osa tästä aloituksesta on ilmiselvästi keksittyä sontaa. Ei kukaan hoe ”ollaan oltu 25 vuotta ystäviä” sataa kertaa samassa keskustelussa, jos tämä olisi oikeasti fakta, eikä puppua. Jengi on tuntenut ehkä 8 vuotta ja kaikki ovat alle 30-vuotiaita ja todellisuudessa väleissä on varmasti vähän enemmän skismaa kuin ap antaa olettaa.

Ajattelin samoin, että tämä on ihan varmaan keksitty tai muunneltu, kun ei haluta kirjoittaa tunnistavasti. Mikä todennäköisyys on, että 8 hengen porukka on opiskeluajoilta niin tiivis, että vielä 25 vuoden jälkeen olla ystäviä. Sellaisia ystäviä, jotka kaikki  löytää yhteistä aikaa vielä saman viikon aikana useampaan otteeseen. Yleensä tällaiset porukat hajoaa jossakin vaiheessa tai osan porukan kanssa ollaan läheisempiä. 8 hengen 25 vuoden tiivis ystävyys opiskeluajoilta lähtien on erittäin harvinaista. Veikkaan myös, että vähän nuoremmista tyypeistä kyse ja taustalla on jotakin muutakin, jota ei yllätys, yllätys aloituksessa tuotu esiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia ystäväporukoita ihmisillä on, kun niin kovin moni tuntuu ajattelevan, että YKSI henkilö haluaa savustaa AP:n tai yleisemminkin jonkun yhden porukasta pois? Itsellä ensimmäinen ajatus on kyllä päinvastainen, siis että sen yhden käytöksessä on jotain, joka ärsyttää ihmisiä laajemminkin. Ei välttämättä niin, että hän on yleisesti ottaen hirveä ihminen, vaan että hän ei vain sovi niiden muiden porukkaan syystä tai toisesta. Minä ainakin olen ystävä myös sellaisten ihmisten kanssa, joista joku muu ystäväni ei pidä. Monenkin. On jotenkin ihan absurdi ajatus, että yksi ihminen käännyttää kaikki yhtä raukkaa vastaan. Varmasti sitä tapahtuu, että jossan riitatilanteessa valitaan puoli. Silloin ajattelen, että valitaan se, joka on itselle läheisempi.

Musta on ihan luonnollista, että kaveriporukoissa on eri kerroksia, ainakin itsellä ne muodostuu pitkälti siitä, että on pari ystävää, jotka tuo mukaan omia ystäviään jne. Jolloin joidenkin kanssa on tietysti läheisempi. Jos itse on se, joka tippuu pois, niin ei vain ole kuulunut niihin läheisiin. Niin on käynyt itsellenikin, ja jälkikäteen ajateltuna todella hyvä, ettei minua pidetty väkisin siellä reunoilla roikkumassa, koska ajatukset ja mieltymykset eivät osuneet yksiin. Silloin tietysti olo oli loukattu juurikin siksi, että luulin olevani läheisempi joillekin kuin olinkaan.

On hiukan kaukaa haettua ajatella, että kellään muulla ei ole _mitään_ sitä yhtä vastaan, ja joku yksittäinen hirviöalfa vain savustaa silti ihmisen ulos porukasta.

Jep, ihmettelen samaa. Täällä sitä ihmeteltykin mutta nämä kommentoijat leimattu kiusaajiksi. Omasta kokemuksesta, jos aikuisiällä yksi ihminen on jätetty porukasta pois pitkän ystävyyden tai kaveruuden jälkeen niin tässä ei ole ollut kyse kiusaamisesta tai siitä, että yksi henkilö on halunnut hänet savustaa ulos, vaan tämän henkilön omasta käytöksestä. Jos mitään kiusaamisen viittavaa käytöstä ei ole 25 vuoden aikana ollut niin miksi tämä koko porukka yhtäkkiä haluaisi joukolla alkaa kiusamaan yhtä henkilöä. 

Sinällään välttämättä kyse ei ole aina siitä, että joku ihminen olisi varsinaisesti porukkaan "huono". Joskus nämä porukan muut ihmiset voivat olla keskenään vieläkin enemmän samanhenkisiä tai samassa elämäntilanteessa, jolloin joku ikään kuin hiukan ylimääräisenä tipahtaa yhteisistä jutuista pois. Kyse ei tällöin varsinaisesti ole tahallisesta kiusaamisesta vaan siitä, etteivät ihmiset ylipäätään ole kovin taitavia hoitamaan tällaisia tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota selvää kuka tuon reissun pääjärjestäjä on ollut. Tämä henkilö ei kaipaa seuraasi, koska muiden järjestämiin juttuihin kelpaat. Muita ehkä oli neuvottu vaan pitämään suu kiinni ja ryhmäpainostuksen takia tehnyt niin. Ettei itse ole seuraava eristetty. Ehkä kyseessä oli siis vain yksi savustaja.Ota yhteyttä sellaiseen jonka kanssa olet olet joskus kahdestaan yhteydessä tämän henkilön puolesta ja kysy.

Totta, voi olla, että siellä on joku, jonka kanssa olen porukan ulkopuolella vähemmän läheinen ja joka ei halunut minua syystä tai toisesta mukaan. Mutta onhan siellä pari erittäin läheistäkin ystävää. Ja se on iso porukka, ei siellä kaikkien tarvitsekaan olla bestiksiä keskenään.

Ja ollaanko me lapsia vai aikuisia? Kuuluuko tällainen "me ei leikitä sun kanssa" aikuisten elämään?

ap

Kuuluu aikuisten elämään. Ihmissuhteita päättyy välillä mitä erikoisemmista syistä. Yleensä niistä ei hirveästi keskustella.

Kysymys varmaan kuuluukin, että tarkoittaako tämä sitä, että meidän ystävyys on nyt sitten päättynyt? Ja jos ei ole päättynyt, niin onko minulla mitään luottamusta kehenkään enää tämän jälkeen?

En tiedä. Harmittaa se, että asia ylipäänsä vaivaa. Mikä varmaan kertoo siitä, ettei tämä ole täysin yhdentekevää.

ap

Minusta sinä voisit nostaa kissan pöydälle ja ihan suoraan kysyä koko ryhmältä rehellisesti mitä koet. Sano vaikka tähän tyyliin: "näin teidän videon reissusta ja olen suruissani kun minua ei kutsuttu mukaan. Vähän hassua olla aikuisena ulosjätetty porukasta, johon tunsi kuuluvansa, mutta en mahda tunteilleni juuri nyt mitään. Ja jotta asia ei jäisi ikuisesti kaihertamaan sydämessä, niin voisinko saada tietää syyn miksi minua ei kutsuttu mukaan? Vaikka syy voisikin olla sellainen, josta voisin tulla siitäkin surulliseksi, niin rehellisyys helpottaa silti. Jos olen tietämättäni loukannut jotakuta, niin puhumalla asiat ja väärinkäsitykset oikenee. Olette tärkeitä minulle ja haluaisin olla sitä myös teille"

Ihme matelua. En koskaan tekisi noin. Itsekunnioitus on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on saanut ihan ihmeellisen suunnan. Eihän ap:n tapauksessa ole kyse siitä, että ei saisi ystäväporukan eri kokoonpanoilla viettää aikaa. Pointtihan on siinä, että ap vietti näiden tyyppien kanssa muutamaa päivää aiemmin vappua, ja kukaan heistä, ei edes ap:n hyviksi ystävikseen luulemat kaksi, maininnut sanallakaan tulevaa reissua. Todennäköisesti vappua vietettäessä eivät ole aivan kuivinsuin istuneet, mutta siltikään kukaan ei ole möläyttänyt mitään. Jos kavereille/ystäville olisi luonnollista, että ap ei tulisi mukaan, ja olisi olemassa jokin heitä muita yhdistävä tekijä ( kuten esim. joku täällä aiemmin kertoi omasta kokemuksestaan, että joku aivan porukan ulkopuolinen oli kutsunut osan kaveriporukasta mökilleen viroon) johon ap ei kuuluisi, niin tokihan siitä olisi vappuna puhuttu avoimesti. Eli tähän keissiin jää kaksi mahdollisuutta. Joko ap on jostain syystä niin rasittavaa seuraa, että häntä ei haluttu sen vuoksi mukaan, tai sitten porukassa ollaan tahallaan ilkeitä. Ystävyyteen kuuluu, että jos joku käyttäytyy ikävästi illanvietoissa, siitä voidaan sanoa. Esim. "Oletko huomannut että sinulla on nykyään vain negatiivista sanottavaa kaikesta?" Ei tarvi mitään kohtausta järjestää, vaan ihan reilusti sanoa, ei sitä välttämättä itse huomaa että on muuttunut yleiseksi latistuksen mankeliksi. Ystäviltä voi mielestäni odottaa asiaan puuttumista seläntakana kyräilyn sijasta. Jos sen sijaan ei mitään ystäviä olla oltukaan, niin silloin kukaan ei varmaan viitsi vaivautua ottamaan asiaa puheeksi. Mutta joka tapauksessa ikävää ap:n kannalta. Toisaalta onhan se parempi havahtua todellisuuteen ystävyyden laadusta 20 vuoden jälkeen kuin 40 vuoden.

Minusta tämä kommentti on ketjun paras arvio tilanteesta. Joko ap on niin rasittavaa seuraa, että häntä ei haluttu sen vuoksi mukaan, tai sitten porukassa ollaan tahallaan ilkeitä. Mutta y s t ä v y y t e e n kuuluu, että jos joku käyttäytyy ikävästi illanvietoissa, siitä voidaan reilusti sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ollaan oltu sitä mieltä, että hyvälle ystävälle kyllä pitää uskaltaa mainita välittämisen osoituksena mainita tämän alkoholiongelmasta, negatiivisuudesta jne. Minä mainitsin joskus olevani huolestunut siitä, että ystävä vaikuttaa masentuneelta ja toivovani hänen hakevan apua. Tämän seurauksena ystävä suuttui pahasti ja ystävyyssuhde jäähtyi pahasti ennen kuin lopulta päättyi kokonaan. Nämä eivät ole kovin helppoja juttuja.

Kyllä noista kannattaa mainita rakentavasti, mutta onko sitten hyvä hylätä tämä ystävä? Eli jos aiot jättää porukan ulkopuolelle joka tapauksessa, kannattanee jättää mainitsematta. Merkitystä on myös sillä miten mainitsee.

Minulle on muutamakin ystävä "maininnut" ei erityisen hienotunteisesti tietyistä asioista, ja olen sen hyväksynyt. He ovat olleet suhteellisen oikeassa - eivät täysin, mutta en viitsi riidellä. Kyseisillä ystävillä on kuitenkin omat ns. huonot puolensa, joista "välittämisen osoituksena" on joskus ollut kiusaus mainita. En ole maininnut. Joskus kannattaa ottaa ensin se malka omasta silmästä...

Mieti tarkkaan, miten haluaisit itseäsi neuvottavan, vai haluaisitko ollenkaan. Onko se edes sinun ongelmasi?

Olen muuten masentunut, tästä johtuen negatiivinen, ja osittain molempien takia minulla on lievä alkoholiongelma. Näistä kaikista olen tietoinen, eikä ystävän mainitseminen niistä auta. Hoidan omat asiani terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, en ystävien. He eivät ole minusta vastuussa.

Palatakseni kuitenkin asiaan: kaipaisin enemmän ilonpitoa kuin huolestunutta kulmien rypistelyä ystäviltä, joilta en ole ko. ongelmiin koskaan pyytänyt apua. Get off your high horse. Ja keskity ihan niihin omiin ongelmiin.

P.S. Minutkin voisi kutsua joskus jonnekin kivaan. Pakko ei tietysti ole ellei seura miellytä. Pus och kram.

Olen suvusta, jossa mielenterveyden ongelmia hävetään suunnattoman paljon eikä niitä siksi ole tavattu hoitaa millään tavalla. Kyllä, arvostan aina sitä, jos ihmiset osoittavat olevansa kiinnostuneita voinnistani (oli se millä tolalla tahansa).

Ehkä siksi et osaa "mainita" hienovaraisella tavalla, että ystävälläsi viiraa päästä? Se on sinun hyväntahtoista välittämistäsi.

Minulla on ystävä, jolle olen kertonut keskivaikeasta masennuksestani, ja se on hänelle erittäin vaikea asia, paljon vaikeampi kuin minulle. Eikä ole kyse siitä, että kaataisin ongelmani hänen tai kenenkään muunkaan päälle. Keskustelen niistä lääkärini kanssa, siinä kaikki. Asia ahdistaa ystävääni, samoin sen, että käytän mielialalääkkeitä. Minusta siinä ei ole mitään hävettävää, hän taas häpeää minun puolestani. Koen sen raskaaksi, samoin kuin muunkinlaisen väliintulon.

Ei ole minun ystävieni asia hoitaa näitä juttuja, ne jäävät ammattilaisille. Käytännön apu olisi sen sijaan arjen kiireessä tervetullut.

Muutenkin olen ollut hyvin avoin ystäväpiirissäni masennuksestani, ja se on heille selvästi suurempi ongelma kuin minulle. Olen myös huomannut, että se on etäännyttänyt monia, vaikken itke enkä valita, totean vain rehellisyyden nimissä miten asia on. Ystävä ei ole vastuussa minun mielialastani, mutta kutsu puistopiknikille voisi piristää. 🌞

Ei sitä kuitenkaan tule.

Kauhean vaikea minun olisi jatkossa tavata näin kaksinaamaisia "ystäviä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia ystäväporukoita ihmisillä on, kun niin kovin moni tuntuu ajattelevan, että YKSI henkilö haluaa savustaa AP:n tai yleisemminkin jonkun yhden porukasta pois? Itsellä ensimmäinen ajatus on kyllä päinvastainen, siis että sen yhden käytöksessä on jotain, joka ärsyttää ihmisiä laajemminkin. Ei välttämättä niin, että hän on yleisesti ottaen hirveä ihminen, vaan että hän ei vain sovi niiden muiden porukkaan syystä tai toisesta. Minä ainakin olen ystävä myös sellaisten ihmisten kanssa, joista joku muu ystäväni ei pidä. Monenkin. On jotenkin ihan absurdi ajatus, että yksi ihminen käännyttää kaikki yhtä raukkaa vastaan. Varmasti sitä tapahtuu, että jossan riitatilanteessa valitaan puoli. Silloin ajattelen, että valitaan se, joka on itselle läheisempi.

Musta on ihan luonnollista, että kaveriporukoissa on eri kerroksia, ainakin itsellä ne muodostuu pitkälti siitä, että on pari ystävää, jotka tuo mukaan omia ystäviään jne. Jolloin joidenkin kanssa on tietysti läheisempi. Jos itse on se, joka tippuu pois, niin ei vain ole kuulunut niihin läheisiin. Niin on käynyt itsellenikin, ja jälkikäteen ajateltuna todella hyvä, ettei minua pidetty väkisin siellä reunoilla roikkumassa, koska ajatukset ja mieltymykset eivät osuneet yksiin. Silloin tietysti olo oli loukattu juurikin siksi, että luulin olevani läheisempi joillekin kuin olinkaan.

On hiukan kaukaa haettua ajatella, että kellään muulla ei ole _mitään_ sitä yhtä vastaan, ja joku yksittäinen hirviöalfa vain savustaa silti ihmisen ulos porukasta.

Jep, ihmettelen samaa. Täällä sitä ihmeteltykin mutta nämä kommentoijat leimattu kiusaajiksi. Omasta kokemuksesta, jos aikuisiällä yksi ihminen on jätetty porukasta pois pitkän ystävyyden tai kaveruuden jälkeen niin tässä ei ole ollut kyse kiusaamisesta tai siitä, että yksi henkilö on halunnut hänet savustaa ulos, vaan tämän henkilön omasta käytöksestä. Jos mitään kiusaamisen viittavaa käytöstä ei ole 25 vuoden aikana ollut niin miksi tämä koko porukka yhtäkkiä haluaisi joukolla alkaa kiusamaan yhtä henkilöä. 

Sinällään välttämättä kyse ei ole aina siitä, että joku ihminen olisi varsinaisesti porukkaan "huono". Joskus nämä porukan muut ihmiset voivat olla keskenään vieläkin enemmän samanhenkisiä tai samassa elämäntilanteessa, jolloin joku ikään kuin hiukan ylimääräisenä tipahtaa yhteisistä jutuista pois. Kyse ei tällöin varsinaisesti ole tahallisesta kiusaamisesta vaan siitä, etteivät ihmiset ylipäätään ole kovin taitavia hoitamaan tällaisia tilanteita.

Kyllä. Malliesimerkkinä perheelliset ja toisaalta taas lapsettomat sinkut. Siihen se ystävyys stoppaa, perheellisten puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittyikö Tallinnan-reissuun hotelliyöpymistä tai laivahyttiä? Oliko lähtijämäärä sopivasti jaollinen niin että hyttiin/hotellihuoneeseen mahtui vain tuo määrä henkilöitä? Tai oliko huoneita vapaana vain sen verran että 1 piti jättää pois reissusta?

Tässä tapauksessa ehkä kysyttäisiin onko viimeinen ilmoittautuja valmis maksamaan matkasta ekstraa saadakseen oman hytin yms. jos matkalle haluaa lähteä.

Vain jos hotellissa on vapaita huoneita jäljellä ja laivalla on vapaa hytti. Muussa tapauksessa porukka ehkä halusi säästää ap:n mielipahalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ollaan oltu sitä mieltä, että hyvälle ystävälle kyllä pitää uskaltaa mainita välittämisen osoituksena mainita tämän alkoholiongelmasta, negatiivisuudesta jne. Minä mainitsin joskus olevani huolestunut siitä, että ystävä vaikuttaa masentuneelta ja toivovani hänen hakevan apua. Tämän seurauksena ystävä suuttui pahasti ja ystävyyssuhde jäähtyi pahasti ennen kuin lopulta päättyi kokonaan. Nämä eivät ole kovin helppoja juttuja.

Kyllä noista kannattaa mainita rakentavasti, mutta onko sitten hyvä hylätä tämä ystävä? Eli jos aiot jättää porukan ulkopuolelle joka tapauksessa, kannattanee jättää mainitsematta. Merkitystä on myös sillä miten mainitsee.

Minulle on muutamakin ystävä "maininnut" ei erityisen hienotunteisesti tietyistä asioista, ja olen sen hyväksynyt. He ovat olleet suhteellisen oikeassa - eivät täysin, mutta en viitsi riidellä. Kyseisillä ystävillä on kuitenkin omat ns. huonot puolensa, joista "välittämisen osoituksena" on joskus ollut kiusaus mainita. En ole maininnut. Joskus kannattaa ottaa ensin se malka omasta silmästä...

Mieti tarkkaan, miten haluaisit itseäsi neuvottavan, vai haluaisitko ollenkaan. Onko se edes sinun ongelmasi?

Olen muuten masentunut, tästä johtuen negatiivinen, ja osittain molempien takia minulla on lievä alkoholiongelma. Näistä kaikista olen tietoinen, eikä ystävän mainitseminen niistä auta. Hoidan omat asiani terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, en ystävien. He eivät ole minusta vastuussa.

Palatakseni kuitenkin asiaan: kaipaisin enemmän ilonpitoa kuin huolestunutta kulmien rypistelyä ystäviltä, joilta en ole ko. ongelmiin koskaan pyytänyt apua. Get off your high horse. Ja keskity ihan niihin omiin ongelmiin.

P.S. Minutkin voisi kutsua joskus jonnekin kivaan. Pakko ei tietysti ole ellei seura miellytä. Pus och kram.

Olen suvusta, jossa mielenterveyden ongelmia hävetään suunnattoman paljon eikä niitä siksi ole tavattu hoitaa millään tavalla. Kyllä, arvostan aina sitä, jos ihmiset osoittavat olevansa kiinnostuneita voinnistani (oli se millä tolalla tahansa).

Ehkä siksi et osaa "mainita" hienovaraisella tavalla, että ystävälläsi viiraa päästä? Se on sinun hyväntahtoista välittämistäsi.

Minulla on ystävä, jolle olen kertonut keskivaikeasta masennuksestani, ja se on hänelle erittäin vaikea asia, paljon vaikeampi kuin minulle. Eikä ole kyse siitä, että kaataisin ongelmani hänen tai kenenkään muunkaan päälle. Keskustelen niistä lääkärini kanssa, siinä kaikki. Asia ahdistaa ystävääni, samoin sen, että käytän mielialalääkkeitä. Minusta siinä ei ole mitään hävettävää, hän taas häpeää minun puolestani. Koen sen raskaaksi, samoin kuin muunkinlaisen väliintulon.

Ei ole minun ystävieni asia hoitaa näitä juttuja, ne jäävät ammattilaisille. Käytännön apu olisi sen sijaan arjen kiireessä tervetullut.

Muutenkin olen ollut hyvin avoin ystäväpiirissäni masennuksestani, ja se on heille selvästi suurempi ongelma kuin minulle. Olen myös huomannut, että se on etäännyttänyt monia, vaikken itke enkä valita, totean vain rehellisyyden nimissä miten asia on. Ystävä ei ole vastuussa minun mielialastani, mutta kutsu puistopiknikille voisi piristää. 🌞

Ei sitä kuitenkaan tule.

Taidat nyt heijastaa omaa kokemustasi vähän turhan suoraan tuohon minun kokemukseeni. Se on ihan inhimillistä tietysti. Tilanne oli silti erilainen, koska tämä minun ytäväni ei hoitanut mielenterveyttään missään, vaikka oirehti masennustaan huomattavan selvästi. Toivoin, että olisin pystynyt tuolloin rohkaisemaan häntä hakemaan apua.

Tiedän nimittäin monia esimerkkejä siitä, millaisia seurauksia mielenterveyden laiminlyömisellä voi olla. Itse olen avopuolisoni itsemurhan jälkeen masentuneena hyötynyt terapiasta ja lääkehoidosta merkittävästi. Moni hyötyy hoidon pariin hakeutumisesta huomattavasti verrattuna siihen, että vain yksikseen sinnittelisi huonon olonsa kanssa vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia ystäväporukoita ihmisillä on, kun niin kovin moni tuntuu ajattelevan, että YKSI henkilö haluaa savustaa AP:n tai yleisemminkin jonkun yhden porukasta pois? Itsellä ensimmäinen ajatus on kyllä päinvastainen, siis että sen yhden käytöksessä on jotain, joka ärsyttää ihmisiä laajemminkin. Ei välttämättä niin, että hän on yleisesti ottaen hirveä ihminen, vaan että hän ei vain sovi niiden muiden porukkaan syystä tai toisesta. Minä ainakin olen ystävä myös sellaisten ihmisten kanssa, joista joku muu ystäväni ei pidä. Monenkin. On jotenkin ihan absurdi ajatus, että yksi ihminen käännyttää kaikki yhtä raukkaa vastaan. Varmasti sitä tapahtuu, että jossan riitatilanteessa valitaan puoli. Silloin ajattelen, että valitaan se, joka on itselle läheisempi.

Musta on ihan luonnollista, että kaveriporukoissa on eri kerroksia, ainakin itsellä ne muodostuu pitkälti siitä, että on pari ystävää, jotka tuo mukaan omia ystäviään jne. Jolloin joidenkin kanssa on tietysti läheisempi. Jos itse on se, joka tippuu pois, niin ei vain ole kuulunut niihin läheisiin. Niin on käynyt itsellenikin, ja jälkikäteen ajateltuna todella hyvä, ettei minua pidetty väkisin siellä reunoilla roikkumassa, koska ajatukset ja mieltymykset eivät osuneet yksiin. Silloin tietysti olo oli loukattu juurikin siksi, että luulin olevani läheisempi joillekin kuin olinkaan.

On hiukan kaukaa haettua ajatella, että kellään muulla ei ole _mitään_ sitä yhtä vastaan, ja joku yksittäinen hirviöalfa vain savustaa silti ihmisen ulos porukasta.

Sulla ei ilmeisesti ole kokemusta ns. hirviöalfasta, mutta katsos: Vaikka sinä et ole kokenut jotain, sitä voi silti olla olemassa! Et myöskään tajua mitään ryhmädynamiikasta, etkä ymmärrä että sellaisia henkilöitä on, jotka ainoastaan haluavat pompottaa muita. Tai sitten vaan esität, ettet ymmärrä mitään. Usein se pompottaminen tehdään niin hienovaraisesti, että sitä hädin tuskin huomaa. Ja jos sun mielestä siinä yhdessä on jotain vikaa, jota koko joukko hyljeksii, niin sitten sinäkin olet hiljainen kiusaaja.

Ap täällä taas,

oho, tästähän tulikin pitkä ketju! Pahoittelen, että en voinut jäädä keskustelemaan koko päiväksi.

Ystäväni vastasi viestiini ja totesi, että välillä kokoonnutaan tällä kokoonpanolla ja välilllä jollain muulla. Johon totesin, että tässä ei ollut kysymys siitä vaan siitä, että on vanha porukka, josta kaikki muut kutsuttiin mukaan ja vain yhtä ei.

Kerroin myös, että heillä on oikeus tavata keskenään ja minulla oikeus kokea, että minut on jätetty ulkopuolelle.

Varmaan tästä joku särö johonkin jää, mutta toivon, että ystävyys niihin lähimpiin ihmisiin kuitenkin säilyy.

Hyvää kesää kaikille - olkaa mukavia toisillenne!

ap