onkomitäänjärkee

Saan kuukaudessa noin 2000 euroo palkkaa nettona.
En omista autoo ja omat kiinteät kulut ovat vuokra ja puhelin lasku.
Ideana oli ostaa omakotitalo ja perustaa perhe. Pari vuotta sitten matkustin kotimaahani ja näin jotain, mikä mullisti elämäni.
Näin kokonaisia perheitä, jotka heräsi aamuun tiettämättä mistä saa päivänannoksen ja kaikki mitä pidän itse itsestäänselvyytenä vaati niiltä ponnisteluja. Mitään ei ollu. Mitään ei omistettu. Silloin päätin, että en hommaa asuntoo enkä osta autoo vaan yritän auttaa näitä ihmisiä.
Maksan kuussa kolmelle isolle perheelle 150e/perhe, jotta ne saisivat leivän pöytään ja jos ne jostain saisivat kehitettyä jotain niin ne voisivat vaikka satsata lasten koulutukseen.
Olisi vielä niin monia perheitä joita voisin auttaa luopumalla omista haaveista. Vaikka auttaisin 10 perhettä niin mulla menisi kohtalaisesti mutta mun pitäisi olla vuokralla, kulkee bussilla tai muuttaa porukoiden luo ja tinkiä melkeinpä kaikesta.
Välillä kun nään mitä samanaikäiset kaveri suunnittelevat tulee outo olo.
Olenko outo kun pistän nämä lähes tuntemattomat ihmiset näin isoon rooliin?