Millaisesta suhteesta lapset oireilevat?

Ei lapset vanhempien suhteesta oireile vaan siitä miten suhde vaikuttaa vanhempien ja lapsen väliseen suhteeseen.

Mistä lapsi edes tietäisi onko vanhempien suhteessa seksiä vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset vanhempien suhteesta oireile vaan siitä miten suhde vaikuttaa vanhempien ja lapsen väliseen suhteeseen.

Mistä lapsi edes tietäisi onko vanhempien suhteessa seksiä vai ei?

lasten perustarpeista huolehdittu, mutta tuntuu että nuorempi oireilee, en tiedä miksi. Koulu menee huonosti ja ei meinaaa lähteä kouluun aamuisin, ei ole omatoiminen vaikka pitäisi jo olla. En tiedä pitäisikö tässä tilanteessa jo erota kun olemme vain kämppiksiä. Ei tosin riidelläkään usein. Itse haaveilen toisenlaisesta parisuhteesta mutta eihän se varmaa ole että sellaisen saisi. Pariterapiaan jonotamme, perheneuvolassa käymme. Haluan tilanteen mahdollisimman hyväksi lapsen kannalta. En tiedä onko kyseessä narsisti isä vai muuten joku ääliö. Kerran suutuspäissään jätti minut taaperon ja pienen vauvan kanssa ilman puhelinta monen kilsan päähän, kävelimme sieltä kotiin. On myös sanonut minulle että pääni pitäisi hakata, nämä siis stressaavana rakennusaikana. Ei todisteita.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset vanhempien suhteesta oireile vaan siitä miten suhde vaikuttaa vanhempien ja lapsen väliseen suhteeseen.

Mistä lapsi edes tietäisi onko vanhempien suhteessa seksiä vai ei?

lasten perustarpeista huolehdittu, mutta tuntuu että nuorempi oireilee, en tiedä miksi. Koulu menee huonosti ja ei meinaaa lähteä kouluun aamuisin, ei ole omatoiminen vaikka pitäisi jo olla. En tiedä pitäisikö tässä tilanteessa jo erota kun olemme vain kämppiksiä. Ei tosin riidelläkään usein. Itse haaveilen toisenlaisesta parisuhteesta mutta eihän se varmaa ole että sellaisen saisi. Pariterapiaan jonotamme, perheneuvolassa käymme. Haluan tilanteen mahdollisimman hyväksi lapsen kannalta. En tiedä onko kyseessä narsisti isä vai muuten joku ääliö. Kerran suutuspäissään jätti minut taaperon ja pienen vauvan kanssa ilman puhelinta monen kilsan päähän, kävelimme sieltä kotiin. On myös sanonut minulle että pääni pitäisi hakata, nämä siis stressaavana rakennusaikana. Ei todisteita.

ap

Lapsi luultavasti oireilee huonoa suhdetta isäänsä ehkä suhdetta myös sinuun koska luultavasti se näkyy suhteessa että et voi hyvin. En osaa sanoa poistaisi jo ero ongelmaa suhteessa lapseen, todennäköisesti ei vaan hän oireilisi silti.

Meillä osastolla on yleensä olleet nämä pahimmat tapaukset joko kahden milleniaalin tai hipsterin välisistä suhteista. Yhdestäkään emme vielä valitettavasti ole saaneet yhteiskuntakelpoista yksilöä, mutta yritämme kyllä kovasti.

eli tein niin tai näin niin lapsi kärsii...kiva

ap

Vierailija kirjoitti:

eli tein niin tai näin niin lapsi kärsii...kiva

ap

Niin, sen siitä saa kun ei tutustu puolisoon paremmin ennen lasten tekoa.

Mieti nyt kummasta lapsi kärsii enemmän pitkällä tähtäimellä: vuosikausien perhepiinasta vai nopeasta erosta, jonka jälkeen kaikki ovat onnellisempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eli tein niin tai näin niin lapsi kärsii...kiva

ap

Niin, sen siitä saa kun ei tutustu puolisoon paremmin ennen lasten tekoa.

Mieti nyt kummasta lapsi kärsii enemmän pitkällä tähtäimellä: vuosikausien perhepiinasta vai nopeasta erosta, jonka jälkeen kaikki ovat onnellisempia.

me oltiin yhdessä ennen lasten tekoa vuosia, tsoin ei asuttu yhdessä kauaa, oli kaukosuhde vuosia.

ap

up

Lapset voivat kyllä reagoida kodin kylmään ilmapiiriin, siihen että aina on vakava ja painostava tunnelma. Ilo ja leikkisyys puuttuu. Hyvä että tiedostat tilanteen ja olet herkkä lastesi viesteille. Olet varmasti itsekin apealla mielellä ja väsynyt henkisesti ja on vaikea "esittää" pirteää ja iloista. Eikä se kovin kauas kannakaan. Lapset ovat herkkävaistoisia ja parisuhteen tilanne huononee entisestään jos kaikki lakaistaan maton alle ja sivuutetaan ongelmat. Jos tilanne on se että sinä ja miehesi molemmat tiedostatte että ongelmia on, molemmat voivat niihin omalta osaltaan vaikuttaa. Molempien täytyy myös vilpittömästi haluta parantaa suhdetta ja pystyä katsomaan omaa toimintaansa kriittisesti sekä pohtia mitä suhteelta haluaa/ odottaa/ tarvitsee. Näistä asioista pitää keskustella rehellisesti ja syyllistämättä toista tämän tunteista. Jos teillä on tukiverkostoa niin järjestäkää kahdenkeskistä aikaa jotta voitte puhua kunnolla. Yrittäkää myös tehdä jotain kivaa yhdessä ilman lapsia ja toisaalta myös lasten kanssa, perheenä. Oliko suhteenne alunperin hyvä ja muuttui pikkuhiljaa huonompaan suuntaan? Ehkä odotukset olivat erilaiset ja perhe-elämän vaatimukset yllättivät molemmat? Jokatapauksessa puhuminen on kaiken avain. Teillä ei ole kuvauksesi mukaan mitään ylipääsemättömiä ongelmia kuitenkaan joten uskon että voitte pelastaa parisuhteenne ja perheenne vielä. Hyvä että olette menossa terapiaan.

Perhe on yksikkö jossa jokaisen yksilön vointi vaikuttaa koko perheeseen. Perhe ei voi hyvin ennenkuin jokainen perheenjäsen voi hyvin. Toivottavasti saatte asiat oikeille raiteille taas. Keskustele miehesi kanssa. Kysy miksi hän voi huonosti ja voisitko auttaa? Sinäkin tarvitset vastaavaa häneltä mutta toisen on aloitettava. Jos olet oikein huomaavainen ja ihana miestäsi kohtaan on hyvin todennäköistä että "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Jos ei auta niin tiedätpä ainakin että olet tehnyt kaikkesi. Puhumattomuus on parisuhteen syöpä.

Vierailija kirjoitti:

Perhe on yksikkö jossa jokaisen yksilön vointi vaikuttaa koko perheeseen. Perhe ei voi hyvin ennenkuin jokainen perheenjäsen voi hyvin. Toivottavasti saatte asiat oikeille raiteille taas. Keskustele miehesi kanssa. Kysy miksi hän voi huonosti ja voisitko auttaa? Sinäkin tarvitset vastaavaa häneltä mutta toisen on aloitettava. Jos olet oikein huomaavainen ja ihana miestäsi kohtaan on hyvin todennäköistä että "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Jos ei auta niin tiedätpä ainakin että olet tehnyt kaikkesi. Puhumattomuus on parisuhteen syöpä.

Mies voi kuulemma hyvin, ei ongrlmia, ongelmat minussa. Hän ei halua milllään tavalla ulkoisesti miellyttää minua ja se vaikuttaa suhteeseemme.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhe on yksikkö jossa jokaisen yksilön vointi vaikuttaa koko perheeseen. Perhe ei voi hyvin ennenkuin jokainen perheenjäsen voi hyvin. Toivottavasti saatte asiat oikeille raiteille taas. Keskustele miehesi kanssa. Kysy miksi hän voi huonosti ja voisitko auttaa? Sinäkin tarvitset vastaavaa häneltä mutta toisen on aloitettava. Jos olet oikein huomaavainen ja ihana miestäsi kohtaan on hyvin todennäköistä että "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Jos ei auta niin tiedätpä ainakin että olet tehnyt kaikkesi. Puhumattomuus on parisuhteen syöpä.

Mies voi kuulemma hyvin, ei ongrlmia, ongelmat minussa. Hän ei halua milllään tavalla ulkoisesti miellyttää minua ja se vaikuttaa suhteeseemme.

ap

Ok. Olen pahoillani puolestasi. Jos mies ei näe omaa osuuttaan eikä välitä sinun tarpeitasi en tiedä onko mitään tehtävissä. Ehkä hän terapiassa herää näkemään itsensä sinun silmin. Oletan että hän kuitenkin haluaa jatkaa suhdetta kanssasi ja pitää perheen koossa koska suostuu tulemaan terapiaan. Jos mikään ei muutu niin eroaminen on kaikkien kannalta parempi vaihtoehto. Pidä kiinni omasta identiteetistäsi. Varo ettet anna tilanteen alistaa sinua nurkkaan harmaaksi näkymättömäksi hiirulaiseksi.

Ai että niinkö seksi vaikuttais lapsiin? No varmaan silloin jos he ovat se kohde.

No mene alasti miehesi viereen illalla ja hipelöi häntä peniksestä. Luulisi miehellä halut heräävän.  Tee tämä vaikka et mitään erityistä himoa kokisikkaan.  Ihan vain pelkällä järjellä aivan samoin kuin lähdet töihin vaikka et ehkä haluaisikkaan mennä.  Seksikin voi olla niinsanotusti järjellä tehty homma.

No mies katsoo vaan tyhjyyteen tai tv:tä jos yritän puhua suhteen ongelmista. Sanoo vaan että joo joo, täytyy käydä suihkussa usemmain jne. tosiasiassa joudun muistuttelemaan häntä siitä. Sanoo että perhe on tärkeä ja haluaa olla yhdessä mutta ei tee mitään sen eteen. En tiedä onko pariterapiastakaan hyötyä. Menetän itseni tässä.

ap

Kyllä ne lapset aistii, ei se perhe mikään työleiri ole. Kyllä lapset aistii jos ei ole läheisyyttä ja rakkautta. Pahemmaksi vaan menee, katkeraksi. Sitten voi tulla vielä kolmansia osa puolia. Parempi erota ennen kuin alkaa mennä pahemmaksi lasten kannalta.

Meillä oltiin 1v ns. kaverisuhteessa, sitten miehelle tuli jo kolmasosapuoli ja ero tuli. esikoinen on iloisempi selvästi. olisimme kyllä eronneet vaikka ei olis kolmatta osapuolta tullutkaan, parempi ajoissa erota, niin lapset kerkee tottua ajatukseen varhain. miehellä on tämä uusi puoliso, hyvin on myös lasten kanssa pärjännyt hän.