parisuhteen traumatisoima

Terapia

suru

Opettelu itsenäiseen elämään on rankkaa. Ihminen ei millään haluaisi tehdä muutosta elämässä jos se tuntuu vähänkään huonolta. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu kun tajuat pikkuhiljaa, että et olekaan sidottu keneenkään muuhun vaan päätät nyt asioistasi itse.

Vierailija kirjoitti:

Opettelu itsenäiseen elämään on rankkaa. Ihminen ei millään haluaisi tehdä muutosta elämässä jos se tuntuu vähänkään huonolta. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu kun tajuat pikkuhiljaa, että et olekaan sidottu keneenkään muuhun vaan päätät nyt asioistasi itse.

En ole ap, mutta todellakaan et tiedä mitä ap on vailla.

Vierailija kirjoitti:

Opettelu itsenäiseen elämään on rankkaa. Ihminen ei millään haluaisi tehdä muutosta elämässä jos se tuntuu vähänkään huonolta. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu kun tajuat pikkuhiljaa, että et olekaan sidottu keneenkään muuhun vaan päätät nyt asioistasi itse.

On ollut paljon traumaattisia tapahtumia.

Myös parisuhteessa. Sen verran erikoisia, ettei vertaistukea ole. En jaksa. Olen aivan yksin.

Mitähän varten tällekin avaukselle sataa alapeukkuja?

Mutta siksi en lähde purkamaan tähän enempää, vaikka ymmärrän ettei tilanteeni surkeus näillä tiedoilla avaudu.

Mutta on se lannistavaa, kun ps. sair. hoit. sanoo, että sulle on tapahtunut niin rankkoja asioita monta, että hänen ammattitaito ei riitä.

Ja sen jälkeen on tapahtunut lisää.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän varten tällekin avaukselle sataa alapeukkuja?

Mutta siksi en lähde purkamaan tähän enempää, vaikka ymmärrän ettei tilanteeni surkeus näillä tiedoilla avaudu.

Mutta on se lannistavaa, kun ps. sair. hoit. sanoo, että sulle on tapahtunut niin rankkoja asioita monta, että hänen ammattitaito ei riitä.

Ja sen jälkeen on tapahtunut lisää.

Pääsetkö turvaan tai oletko jo turvassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän varten tällekin avaukselle sataa alapeukkuja?

Mutta siksi en lähde purkamaan tähän enempää, vaikka ymmärrän ettei tilanteeni surkeus näillä tiedoilla avaudu.

Mutta on se lannistavaa, kun ps. sair. hoit. sanoo, että sulle on tapahtunut niin rankkoja asioita monta, että hänen ammattitaito ei riitä.

Ja sen jälkeen on tapahtunut lisää.

Pääsetkö turvaan tai oletko jo turvassa?

Miten turvaan? Ei elämässä pääse turvaan.

Mitä tahansa voi sattua koska tahansa.

Ja on sattunut myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän varten tällekin avaukselle sataa alapeukkuja?

Mutta siksi en lähde purkamaan tähän enempää, vaikka ymmärrän ettei tilanteeni surkeus näillä tiedoilla avaudu.

Mutta on se lannistavaa, kun ps. sair. hoit. sanoo, että sulle on tapahtunut niin rankkoja asioita monta, että hänen ammattitaito ei riitä.

Ja sen jälkeen on tapahtunut lisää.

Pääsetkö turvaan tai oletko jo turvassa?

Miten turvaan? Ei elämässä pääse turvaan.

Mitä tahansa voi sattua koska tahansa.

Ja on sattunut myös.

Sanotaanko sitten turvallisuuden tunteeseen. Ei tuollainen asenne ole normaali ja kuluttaa kaikki voimat. Sitä pitäisi työstää, ettei ole noin vainoharhainen tulevaisuuden suhteen. Se auttaisi jo paljon.

Ammattiapua, tai sitten vaan juttelet asioista kenelle pystyt. Täälläkin on hyvä avautua, itse olen jutellut paljon sellaista, mitä en ole koskaan uskaltanut sanoa kenellekään. Itsenäinen elämä on tosi erilaista, mutta myös palkitsevaa, kunhan siihen tottuu :) Sitten on olemassa kaiken maailman eroryhmiä, mistä löytää vertaistukea. Google auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän varten tällekin avaukselle sataa alapeukkuja?

Mutta siksi en lähde purkamaan tähän enempää, vaikka ymmärrän ettei tilanteeni surkeus näillä tiedoilla avaudu.

Mutta on se lannistavaa, kun ps. sair. hoit. sanoo, että sulle on tapahtunut niin rankkoja asioita monta, että hänen ammattitaito ei riitä.

Ja sen jälkeen on tapahtunut lisää.

Älä anna tuolle lauseelle sellaista merkitystä, että et voisi ikinä päästä tapahtuneesta yli kun hoitajakin noin sanoi. Hän tarkoitti vain, että saatat tarvita esim. traumaterapiaa ja sitä ei sairaanhoitaja voi antaa. Ihmiset pääsee yli lastensa kuolemista ja vaikka mistä hirveyksistä niin, että voivat jatkaa elämäänsä, ehkä sinulla on nyt se pahin shokki päällä jolloin kaikki tuntuu näköalattomalta ja kuin olisit jumissa ja tulet aina olemaan jumissa, mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä kyllä pääset elämässäsi eteenpäin. Mutta epäilemättä tarvitset siihen apua. Ja apua ei Suomessa oikein saa, ellei sitä hae, vaikka kuinka olisi voimat vähissä.

Mikä oli motiivisi aloitukselle? Minä ainakin ärsyynnyin kuinka et edes kuulosta siltä että haluaisit apua vaan tukea uhriutumiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän varten tällekin avaukselle sataa alapeukkuja?

Mutta siksi en lähde purkamaan tähän enempää, vaikka ymmärrän ettei tilanteeni surkeus näillä tiedoilla avaudu.

Mutta on se lannistavaa, kun ps. sair. hoit. sanoo, että sulle on tapahtunut niin rankkoja asioita monta, että hänen ammattitaito ei riitä.

Ja sen jälkeen on tapahtunut lisää.

Älä anna tuolle lauseelle sellaista merkitystä, että et voisi ikinä päästä tapahtuneesta yli kun hoitajakin noin sanoi. Hän tarkoitti vain, että saatat tarvita esim. traumaterapiaa ja sitä ei sairaanhoitaja voi antaa. Ihmiset pääsee yli lastensa kuolemista ja vaikka mistä hirveyksistä niin, että voivat jatkaa elämäänsä, ehkä sinulla on nyt se pahin shokki päällä jolloin kaikki tuntuu näköalattomalta ja kuin olisit jumissa ja tulet aina olemaan jumissa, mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä kyllä pääset elämässäsi eteenpäin. Mutta epäilemättä tarvitset siihen apua. Ja apua ei Suomessa oikein saa, ellei sitä hae, vaikka kuinka olisi voimat vähissä.

Joo, on sairauksia, itsemurhia, vammautuminen, totaalinen yksinäisyys.

En saanut traumaterapiaa, pyysin. Enkä päässyt psykiatrille silloin kun olisin vielä jaksanut käydä. Oikeestaan vasta eron jälkeen olen tajunnut, miten vailla rakkautta ja yksin olin siinä. Niin olin lapsenakin, että se tuntui normaalilta.

Nyt yritän lähinnä pysyä hengissä. En jaksa muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän varten tällekin avaukselle sataa alapeukkuja?

Mutta siksi en lähde purkamaan tähän enempää, vaikka ymmärrän ettei tilanteeni surkeus näillä tiedoilla avaudu.

Mutta on se lannistavaa, kun ps. sair. hoit. sanoo, että sulle on tapahtunut niin rankkoja asioita monta, että hänen ammattitaito ei riitä.

Ja sen jälkeen on tapahtunut lisää.

Pääsetkö turvaan tai oletko jo turvassa?

Miten turvaan? Ei elämässä pääse turvaan.

Mitä tahansa voi sattua koska tahansa.

Ja on sattunut myös.

Voi pyhä jeesus...vain kotikasvatukseni estää sanomasta sen mitä oikeasti ajattelen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli motiivisi aloitukselle? Minä ainakin ärsyynnyin kuinka et edes kuulosta siltä että haluaisit apua vaan tukea uhriutumiselle.

Kannattaa kysyä itseltään, miksi ärsyynnyt siitä, että joku saisi tukea. Ja miksi sinulla on tarve määritellä, ettei tuki ole tarpeellinen. (Väität uhriutujaksi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli motiivisi aloitukselle? Minä ainakin ärsyynnyin kuinka et edes kuulosta siltä että haluaisit apua vaan tukea uhriutumiselle.

Kannattaa kysyä itseltään, miksi ärsyynnyt siitä, että joku saisi tukea. Ja miksi sinulla on tarve määritellä, ettei tuki ole tarpeellinen. (Väität uhriutujaksi).

Tiedän kyllä omat motiivini ja vajavaisuuteni. Aloittajankin tulisi nostaa katse omasta navasta peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli motiivisi aloitukselle? Minä ainakin ärsyynnyin kuinka et edes kuulosta siltä että haluaisit apua vaan tukea uhriutumiselle.

Kannattaa kysyä itseltään, miksi ärsyynnyt siitä, että joku saisi tukea. Ja miksi sinulla on tarve määritellä, ettei tuki ole tarpeellinen. (Väität uhriutujaksi).

Mitä muuta tuo sitten on ellei uhriutumista?! Ei tuosta toivu kuin ottamalla todellista vastuuta ITSESTÄÄN säälin kerjäämisen sijaan.

Ei kaikesta voi yksin elämää syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli motiivisi aloitukselle? Minä ainakin ärsyynnyin kuinka et edes kuulosta siltä että haluaisit apua vaan tukea uhriutumiselle.

Kannattaa kysyä itseltään, miksi ärsyynnyt siitä, että joku saisi tukea. Ja miksi sinulla on tarve määritellä, ettei tuki ole tarpeellinen. (Väität uhriutujaksi).

Mitä muuta tuo sitten on ellei uhriutumista?! Ei tuosta toivu kuin ottamalla todellista vastuuta ITSESTÄÄN säälin kerjäämisen sijaan.

Ei kaikesta voi yksin elämää syyttää.

Kuvitteletko sä siis, että kyse on toipumisesta? Olet väärässä. Ei tuossa ole kyse toipumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli motiivisi aloitukselle? Minä ainakin ärsyynnyin kuinka et edes kuulosta siltä että haluaisit apua vaan tukea uhriutumiselle.

Kannattaa kysyä itseltään, miksi ärsyynnyt siitä, että joku saisi tukea. Ja miksi sinulla on tarve määritellä, ettei tuki ole tarpeellinen. (Väität uhriutujaksi).

Tiedän kyllä omat motiivini ja vajavaisuuteni. Aloittajankin tulisi nostaa katse omasta navasta peiliin.

Olet tyhmä, empatiakyvytön ja ilkeä ihminen.

Säälin läheisiäsi. Erityisesti vanhempiasi, jos he elävät. He saavat hävetä sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli motiivisi aloitukselle? Minä ainakin ärsyynnyin kuinka et edes kuulosta siltä että haluaisit apua vaan tukea uhriutumiselle.

Kannattaa kysyä itseltään, miksi ärsyynnyt siitä, että joku saisi tukea. Ja miksi sinulla on tarve määritellä, ettei tuki ole tarpeellinen. (Väität uhriutujaksi).

Mitä muuta tuo sitten on ellei uhriutumista?! Ei tuosta toivu kuin ottamalla todellista vastuuta ITSESTÄÄN säälin kerjäämisen sijaan.

Ei kaikesta voi yksin elämää syyttää.

Kun et tajua, ettei tuossa ole kyse toipumisesta, niin tietenkin voit sönköttää mistä kuvittelet, että kysymys on.