Missä olitte, kun WTC tornit sortuivat?
Kommentit (64)
Vierailija:
Olen asiakaspalveluammatissa ja ihmettelen edelleen miten en koko työpäivän aikana kuullut koko jutusta yhtään mitään. Vasta kotiin tullessa (tultiin miehen kanssa yhtaikaa) mies avasi telkun ja BBC:n uutisissa näytettiin kuvaa WTC:n sortuvista torneista. Hetken kesti ennen kuin tajuttiin mitä on sattunut. Mieskään ei ollut kuullut koko tapauksesta mitään ennen sitä..
Kuulin tapahtumasta ensiksi itseasiassa täältä AV:lta:-)
radion suosikkimusiikkikanavalta alkoikin tulla selostusta WTC:hen törmänneestä lentokoneesta. Luulin hetken, että kyseessä on joku vitsi tyyliin " Mars hyökkää" . Melkein paniikkimieliala tuli siihen mennessä kun töihin pääsin ja etenkin siellä kun porukat totisina, hiljaa ja epäuskoisina tuijottavat televisioruutua.
En ikinä unohda tuota päivää, oli vielä tosi upea, kuulas ja kirkas aurinkoinen sää, jotenkin epätodellisessa ristiriidassa tapahtumien kanssa.
Äitini joskus hiukan liioittelee juttuja. ja tokaisin vain vierustoverille että joku torni kai on kaatunut tai jotain...
Anoppi soitti ja sanoi, että laita äkkiä televisio auki. Juuri syöksyi toinen lentokone päin WTC-tornia. Näin sitten reaaliaikaisena televisiosta, kun molemmat tornit sortuivat. Loppupäivän vain istuin ja katselin televisiota järkyttyneenä. Soitin myös heti anopin soiton jälkeen miehelle, joka oli töissä, mitä oli tapahtunut.
Sisälle päästyämme telkka päälle ja sieltähän tuo tieto tuli. Poikakin rakensi sitten legoista torneja ja kaatoi ne lentsikalla, käsitteli asiaa omalla tavallaan. Silloiset vuokranantajamme asuivat tuolloin usassa ja päättivät palata suomeen, jouduimme sitten muuttamaankin tuon takia.
Soitin miehelle ja vanhemmilleni töihin ja kuvailin näkemääni telkkarista heille reaaliajassa. He eivät olleet vielä kuulleet asiasta mitään. Itkuhan siinä tuli minulle jossain vaiheessa ja vieläkin muistan sen kauhunsekaisen mielentilan todella elävästi. Ei sitä meinannut käsittää, että tuollaista voi jossain tapahtua ihan oikeasti.
eräs poika sanoi, että lentokone on törmännyt new yorkissa wtc-taloihin, opettajakin oli, että onpa hyvä, että meillä näkyy cnn, kun sieltä saa kunnolla tietoa. Tuskinpa kukaan meistä osasi arvata kuinka kamalasta asiasta oli kyse. Vasta kun pääsi kotiin illalla, niin tajusi, että kauheaa!
joku paikallisradio asema kertoi tästä. Juontajan kaveri oli jenkeissä ja juontaja oli kuullut sieltä että jotain kamalaa oli tapahtunut. Kun menin kotiin TV:stä ei vielä tunnut mitään. Mutta kohta tuli..
ei tiedetty yhtään mitään. Kun lähdin töistä, soitin siskolle, joka kertoi. Loppupäivä menikin sitten tv:n ääressä.
aika ironista, pelasimme monopolia silloisen mieheni ja pikkuveljeni kanssa. Miehellä oli vapaapäivä, mie olin vauvalomalla (poika 5kk silloin) ja pikkuveli pääsi koulusta klo. 15 ja tuli meille.
se oli aika hurja tunne. telkku päällä ja me pelataan, katotaan sivusilmällä kunnes tajutaan että noi lentsikat ihan OIKEESTI lentää WTC- torneihin.
Loppuilta menikin sitten tev:n ja tietskan äärellä ja valvoinkin pari yötä. Pelkäsin jotain ydiniskua jne....
en unohda ikinä. Ja niin, monopoli jäi kesken...
Istuin autossa ja kuuntelin radiota. Yleensä hain lapset liikkarista sisältä asti, mutta sillon meni ajantaju ja tyttö tuli omatoimisesti autoon.
olin matkalla bussilla Helsingistä Espooseen tapaamaan ystävääni, jolla olli 4kk ikäinen vauva. Ystäväni avasi oven kasvot valkoisina ja kertoi tapahtuneesta. Istuin heidän olohuoneessaan loppuillan ja tuijotimme yhdessä tv:tä, shokissa ja täristen.
Seuraavan yön ja päivän katsoin BBCn uutisia aivan turtana. Itketti monta viikkoa, olin aika herkkänä raskauden takia. Ja pelkäsin muutaman NYCissa asuvan ystävän puolesta, vaikka he eivät WTC:ssa olleetkaan töissä. (Olivat kaikki kunnossa.)
Näin aiheesta painajaisia monta kuukautta, ja ne alkoivat uudelleen kun kävimme Sanomatalossa katsomassa 1. vuosipäivän näyttelyn, jossa oli lehtileikkeitä ympäri maailmaa, kuvia joissa ihmiset hyppivät tornien ikkunoista kuolemaansa.
Eikä se (espanjalainen?) dokumentti nykkiläisestä paloasemasta tuona päivänä helpottanut painajaisia, siinä palomiehet kuulivat niitä tömähdyksiä, kun ikkunoista hyppivät ihmiset putosivat ja murskautuivat katuun.
Uptownissa. Toihin ei sitten tullut mentya. Varsin kamala tilanne silloin, koko kaupunki oli pysahdyksissa, mutta onneksi aika kultaa muistot. Nykyaan tuskin edes ajattelen asiaa.
Itse asiassa olin kotona vielä neljän maissa, mutta vasta oppitunnilla kuulin tapahtuneesta niin kuin aiemmin kerroin. Ja tiedoksi, opiskelen bba:ksi iltalinjalla, jossa tunnit ovat ma-to klo 17.30 - 20.20. Ja tuosta tapahtumasta kuulin juuri ennen tunnin alkua, kun kerrankin olin saapunut ajoissa tunnille. 63
Kuulin uutisen kaikista maailman tiedotusvälineistä KissFm:ltä :D.
Seuraavana päivänä oli englannin kuuntelukoe ja illalla lähdimme koulukavereiden kanssa juhlimaan. Muistan kun pikkutunneilla mietimme, mitkä kohteet Suomessa olisivat sellaisia, joihin vastaavat iskut voisivat osua.
Mies soitti ja kertoi, että Pentagoniin on hyökätty. En uskonut, vaikka vakuutti sen olevan totta, olin varma, että mies pelleilee. Kotimatkalla bussissa kuulin kuinka jotkut ihmiset päivittelivät, että mitä siellä Amerikoissa oikein tapahtuukaan, jolloin päättelin, ettei mies pelleilekään. Kotona sitten katsoimme BBC:tä koko illan.
Seuraavana aamuna oli vielä yllättävän monta ihmistä joka ei tiennyt asiasta. Olin kaupan kassalla töissä ja moni näki vasta iltasanomista otsikon Sota.
Itseasiassa vasta tämän ketjun luettuani tajusin kuinka suuresta asiasta oli kyse.. Ei tullut mieleenkään katsella uutisia eikä menettää yöunia.. hmm. ehkä hyvä että en ole oikein miettinyt ikinä koko asiaa..
toisen tornin tuhoutumisen. Uutisesta ja kuvasta tuli todella epätodellinen olo.