Perheen kulujen jakaminen, kun vain toisella lapsia?

Itselläni on yksi teini ja miehellä kaksi. Kaikki kokoaikaisesti. Ei tulisi mieleenkään maksaa jotenkin vähemmän, koska yhtenä pakettina heidät olen ottanut. Oma tyttäreni saa isältään hyvin käyttörahaa, mieheni lapset eivät toiselta vanhemmaltaan. Siksi annan mielelläni heille omistani, koska haluan, että kaikilla lapsilla on yhdenvertaiset taloudelliset mahdollisuudet. Jos esim.tiedän tyttäreni saavan vaikka joululahjaksi isältään jotain tyyriimpää ja toiset eivät muualta saa, niin hommaan lahjat heille, jotka ovat suurinpiirtein vastaavat. Tämä on tyttärelleni ok ja hän haluaa myös, että kaikilla on hyvä olla. Haluan, että kaikki tuntevat olonsa hyväksi. Se on meidän kaikkien etu ja onni.

Itselläni on yksi teini ja miehellä kaksi. Kaikki kokoaikaisesti. Ei tulisi mieleenkään maksaa jotenkin vähemmän, koska yhtenä pakettina heidät olen ottanut. Oma tyttäreni saa isältään hyvin käyttörahaa, mieheni lapset eivät toiselta vanhemmaltaan. Siksi annan mielelläni heille omistani, koska haluan, että kaikilla lapsilla on yhdenvertaiset taloudelliset mahdollisuudet. Jos esim.tiedän tyttäreni saavan vaikka joululahjaksi isältään jotain tyyriimpää ja toiset eivät muualta saa, niin hommaan lahjat heille, jotka ovat suurinpiirtein vastaavat. Tämä on tyttärelleni ok ja hän haluaa myös, että kaikilla on hyvä olla. Haluan, että kaikki tuntevat olonsa hyväksi. Se on meidän kaikkien etu ja onni.

Jos rahasta puhutaan, niin minusta kokonaisuus on mutkikkaampi kuinnse, paljon on valmis laittamaan rahaa puolison lapsiin.

Mietin, että minä en laita rahaa puolisoni lapsiin, vaikka hän laittaa rahaa minun lapsiini. Kyse ei ole pahuudesta, vaan miehen rahankäytöstä. Mies elää siten, että luottokortti on koko ajan tapissa. Jos siellä on virtaa, hän kuluttaa sen.

Eli jos minä ostan hänen lapsilleen jotain, niin se on turhaa. Mies kuluttaa ne minun ostoksista säästämäni rahansa kuitenkin. Hän vie työkaverinsa oluelle tai tuo kotiin kolme shampanjapulloa tai ostaa sille lapselleen vielä jotain muuta ylimääräistä. Koska luottokortissa on rahaa.

Se turhauttaa minua. Minun rahankäyttöni on erilaista. En koskaan osta mitään luotolla, ja jos palkasta jää, laitan sen säästötilille.

Yritän tässä siis sanoa sitä, että rahankäyttö ei ole niin yksinkertaista, että ”perheellä on yhteiset rahat”. Se toimii vain, jos rahankäyttö on samanlaista. Minullakin on säästötili, josta mies ei tiedä mitään. Koska hän tiesi toisesta säästötilistäni, joka on nykyään tyhjä. Mennyt niihin viiden tähden hotelleihin, joihin miehellä ei sitten ollutkaan varaa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:

Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.

Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa. 

Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.

Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.

Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista. 

Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?

Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?

Kaiken saman. Minä ja mies maksamme kaikille kolmelle lapselle täsmälleen samat asiat. Miehen exä kuitenkin maksaa tälle yhdelle lapselle vielä paljon muutakin. Meillä on siis mahdollisuus tarjota kaikille kolmelle kerran kesässä reissu Särkänniemeen, mutta ei kaikille kolmelle vielä reissua Linnanmäelle ja Muumimaailmaan. Miehen lapsi pääsee kuitenkin äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Muumimaailmaankin. Jos minun ei tarvitsisi osallistua myös  miehen lapsen kustannuksiin, yhteisillä lapsillammekin olisi joskus mahdollisuus päästä näihinkin paikkoihin. Nyt ei ole. Miehen lapsi reissaa äitinsä kanssa ulkomailla, me pystymme tarjoamaan kaikille kolmelle vähemmän. 

Ja ei, he eivät keskustele vaan miehen exä ostaa ja maksaa ainoalle lapselleen ihan mitä haluaa kysymättä miehen mielipidettä. 

Siis ihanko tosissaan jotkut ajattelee, että varakas yhden lapsen vanhempi ei saa tarjota lapselleen samaa elintasoa kuin itselleen? Eihän se ole exän tai lapsen vika, että mies ja nyxä on vähä varaisia ja ovat vielä päättäneet hankki kaksi lasta lisää.

Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Onneksi meillä on ydinperhe. On kuitenkin itsestään selvää, että sisareni pystyy matkustamaan enemmän yhden lapsen kanssa kuin me meidän kolmen kanssa ja lapseton veljeni on koko ajan jossain reissussa. Sellaista se on, jokainen päättää itse kuinka monta lasta hankkii ja elättää. Miehesi on päätynyt kolmeen ja sinäkin tiesit tästä bonuslapsesta ennen yhteisten hankkimista.

Ei tästä ollut kyse vaan siitä, pitääkö äitipuolen osallistua myös sellaisen lapsen kustannuksiin, jolla jo muutenkin on kaikkea. Ja onko oikeudenmukaista, että lapset, joilla jo muutenkin on vähemmän, tyytyvät vieläkin vähempään, jotta sisarus, jolla muutenkin on kaikkea enemmän, saisi vieläkin enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:

Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.

Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa. 

Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.

Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.

Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista. 

Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?

Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?

Kaiken saman. Minä ja mies maksamme kaikille kolmelle lapselle täsmälleen samat asiat. Miehen exä kuitenkin maksaa tälle yhdelle lapselle vielä paljon muutakin. Meillä on siis mahdollisuus tarjota kaikille kolmelle kerran kesässä reissu Särkänniemeen, mutta ei kaikille kolmelle vielä reissua Linnanmäelle ja Muumimaailmaan. Miehen lapsi pääsee kuitenkin äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Muumimaailmaankin. Jos minun ei tarvitsisi osallistua myös  miehen lapsen kustannuksiin, yhteisillä lapsillammekin olisi joskus mahdollisuus päästä näihinkin paikkoihin. Nyt ei ole. Miehen lapsi reissaa äitinsä kanssa ulkomailla, me pystymme tarjoamaan kaikille kolmelle vähemmän. 

Ja ei, he eivät keskustele vaan miehen exä ostaa ja maksaa ainoalle lapselleen ihan mitä haluaa kysymättä miehen mielipidettä. 

Siis ihanko tosissaan jotkut ajattelee, että varakas yhden lapsen vanhempi ei saa tarjota lapselleen samaa elintasoa kuin itselleen? Eihän se ole exän tai lapsen vika, että mies ja nyxä on vähä varaisia ja ovat vielä päättäneet hankki kaksi lasta lisää.

Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Onneksi meillä on ydinperhe. On kuitenkin itsestään selvää, että sisareni pystyy matkustamaan enemmän yhden lapsen kanssa kuin me meidän kolmen kanssa ja lapseton veljeni on koko ajan jossain reissussa. Sellaista se on, jokainen päättää itse kuinka monta lasta hankkii ja elättää. Miehesi on päätynyt kolmeen ja sinäkin tiesit tästä bonuslapsesta ennen yhteisten hankkimista.

Ei tästä ollut kyse vaan siitä, pitääkö äitipuolen osallistua myös sellaisen lapsen kustannuksiin, jolla jo muutenkin on kaikkea. Ja onko oikeudenmukaista, että lapset, joilla jo muutenkin on vähemmän, tyytyvät vieläkin vähempään, jotta sisarus, jolla muutenkin on kaikkea enemmän, saisi vieläkin enemmän. 

Kyse lienee tarkemmin ottaen siitä, pitääkö lapsen isän osallistua kaikkien lastensa kustannuksiin tasapuolisesti. Ja mielestäni vastaus on kyllä.

Ei ole lapsen vika, että isällä on muitakin elätettäviä. Tasapuolisesti kuitenkin kaikille, niin rahaa kuin mahdollisuuksien mukaan aikaa ja yhteisiä kokemuksiakin.

En minäkään jo perheellisten lasten äitinä mieti, kuka saa keltäkin muulta ja mitä, vaan huomioin kaikki lapseni ja lapsenlapseni ihan samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:

Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.

Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa. 

Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.

Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.

Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista. 

Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?

Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?

Kaiken saman. Minä ja mies maksamme kaikille kolmelle lapselle täsmälleen samat asiat. Miehen exä kuitenkin maksaa tälle yhdelle lapselle vielä paljon muutakin. Meillä on siis mahdollisuus tarjota kaikille kolmelle kerran kesässä reissu Särkänniemeen, mutta ei kaikille kolmelle vielä reissua Linnanmäelle ja Muumimaailmaan. Miehen lapsi pääsee kuitenkin äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Muumimaailmaankin. Jos minun ei tarvitsisi osallistua myös  miehen lapsen kustannuksiin, yhteisillä lapsillammekin olisi joskus mahdollisuus päästä näihinkin paikkoihin. Nyt ei ole. Miehen lapsi reissaa äitinsä kanssa ulkomailla, me pystymme tarjoamaan kaikille kolmelle vähemmän. 

Ja ei, he eivät keskustele vaan miehen exä ostaa ja maksaa ainoalle lapselleen ihan mitä haluaa kysymättä miehen mielipidettä. 

Siis ihanko tosissaan jotkut ajattelee, että varakas yhden lapsen vanhempi ei saa tarjota lapselleen samaa elintasoa kuin itselleen? Eihän se ole exän tai lapsen vika, että mies ja nyxä on vähä varaisia ja ovat vielä päättäneet hankki kaksi lasta lisää.

Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Onneksi meillä on ydinperhe. On kuitenkin itsestään selvää, että sisareni pystyy matkustamaan enemmän yhden lapsen kanssa kuin me meidän kolmen kanssa ja lapseton veljeni on koko ajan jossain reissussa. Sellaista se on, jokainen päättää itse kuinka monta lasta hankkii ja elättää. Miehesi on päätynyt kolmeen ja sinäkin tiesit tästä bonuslapsesta ennen yhteisten hankkimista.

Ei tästä ollut kyse vaan siitä, pitääkö äitipuolen osallistua myös sellaisen lapsen kustannuksiin, jolla jo muutenkin on kaikkea. Ja onko oikeudenmukaista, että lapset, joilla jo muutenkin on vähemmän, tyytyvät vieläkin vähempään, jotta sisarus, jolla muutenkin on kaikkea enemmän, saisi vieläkin enemmän. 

Kyse lienee tarkemmin ottaen siitä, pitääkö lapsen isän osallistua kaikkien lastensa kustannuksiin tasapuolisesti. Ja mielestäni vastaus on kyllä.

Ei ole lapsen vika, että isällä on muitakin elätettäviä. Tasapuolisesti kuitenkin kaikille, niin rahaa kuin mahdollisuuksien mukaan aikaa ja yhteisiä kokemuksiakin.

En minäkään jo perheellisten lasten äitinä mieti, kuka saa keltäkin muulta ja mitä, vaan huomioin kaikki lapseni ja lapsenlapseni ihan samalla tavalla.

Ei vaan siitä, pitääkö isän uuden vaimon osallistua myös muiden kuin omien lastensa kustannuksiin. Tietenkin isän pitää osallistua, mutta pitääkö äitipuolen maksaa puolet isän osuudesta tai jopa enemmän? Jos nyt ajatellaan, että lapsen tarvitsema summa olisi esim 500 €, josta lapsen äiti maksaa 250 €, niin olisi oikeudenmukaista, jos isäkin maksaa 250 €. Nyt kuitenkin tilanne, jossa äiti  maksaa 250 € (ja paljon muuta, mikä on ihan oikein), isä 125 € ja isän uusi vaimo 125 €. Tuo 125 € kun on pois äitipuolen omilta lapsilta. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on yksi teini ja miehellä kaksi. Kaikki kokoaikaisesti. Ei tulisi mieleenkään maksaa jotenkin vähemmän, koska yhtenä pakettina heidät olen ottanut. Oma tyttäreni saa isältään hyvin käyttörahaa, mieheni lapset eivät toiselta vanhemmaltaan. Siksi annan mielelläni heille omistani, koska haluan, että kaikilla lapsilla on yhdenvertaiset taloudelliset mahdollisuudet. Jos esim.tiedän tyttäreni saavan vaikka joululahjaksi isältään jotain tyyriimpää ja toiset eivät muualta saa, niin hommaan lahjat heille, jotka ovat suurinpiirtein vastaavat. Tämä on tyttärelleni ok ja hän haluaa myös, että kaikilla on hyvä olla. Haluan, että kaikki tuntevat olonsa hyväksi. Se on meidän kaikkien etu ja onni.

Olisiko tilanne sama, jos sinun lapsesi ei saisi isältään yhtään mitään, mutta miehesi lapset saisivat äidiltään hyvin käyttörahaa? Siitä huolimatta jättäisit mieluummin hankkimatta omalle lapsellesi tai ostaisit hänelle jotain halvempaa ja antaisit nekin rahat miehesi lapsille, joilla jo muutenkin on kaikkea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:

Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.

Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa. 

Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.

Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.

Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista. 

Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?

Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?

Kaiken saman. Minä ja mies maksamme kaikille kolmelle lapselle täsmälleen samat asiat. Miehen exä kuitenkin maksaa tälle yhdelle lapselle vielä paljon muutakin. Meillä on siis mahdollisuus tarjota kaikille kolmelle kerran kesässä reissu Särkänniemeen, mutta ei kaikille kolmelle vielä reissua Linnanmäelle ja Muumimaailmaan. Miehen lapsi pääsee kuitenkin äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Muumimaailmaankin. Jos minun ei tarvitsisi osallistua myös  miehen lapsen kustannuksiin, yhteisillä lapsillammekin olisi joskus mahdollisuus päästä näihinkin paikkoihin. Nyt ei ole. Miehen lapsi reissaa äitinsä kanssa ulkomailla, me pystymme tarjoamaan kaikille kolmelle vähemmän. 

Ja ei, he eivät keskustele vaan miehen exä ostaa ja maksaa ainoalle lapselleen ihan mitä haluaa kysymättä miehen mielipidettä. 

Siis ihanko tosissaan jotkut ajattelee, että varakas yhden lapsen vanhempi ei saa tarjota lapselleen samaa elintasoa kuin itselleen? Eihän se ole exän tai lapsen vika, että mies ja nyxä on vähä varaisia ja ovat vielä päättäneet hankki kaksi lasta lisää.

Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Onneksi meillä on ydinperhe. On kuitenkin itsestään selvää, että sisareni pystyy matkustamaan enemmän yhden lapsen kanssa kuin me meidän kolmen kanssa ja lapseton veljeni on koko ajan jossain reissussa. Sellaista se on, jokainen päättää itse kuinka monta lasta hankkii ja elättää. Miehesi on päätynyt kolmeen ja sinäkin tiesit tästä bonuslapsesta ennen yhteisten hankkimista.

Ei tästä ollut kyse vaan siitä, pitääkö äitipuolen osallistua myös sellaisen lapsen kustannuksiin, jolla jo muutenkin on kaikkea. Ja onko oikeudenmukaista, että lapset, joilla jo muutenkin on vähemmän, tyytyvät vieläkin vähempään, jotta sisarus, jolla muutenkin on kaikkea enemmän, saisi vieläkin enemmän. 

Kyse lienee tarkemmin ottaen siitä, pitääkö lapsen isän osallistua kaikkien lastensa kustannuksiin tasapuolisesti. Ja mielestäni vastaus on kyllä.

Ei ole lapsen vika, että isällä on muitakin elätettäviä. Tasapuolisesti kuitenkin kaikille, niin rahaa kuin mahdollisuuksien mukaan aikaa ja yhteisiä kokemuksiakin.

En minäkään jo perheellisten lasten äitinä mieti, kuka saa keltäkin muulta ja mitä, vaan huomioin kaikki lapseni ja lapsenlapseni ihan samalla tavalla.

Ei vaan siitä, pitääkö isän uuden vaimon osallistua myös muiden kuin omien lastensa kustannuksiin. Tietenkin isän pitää osallistua, mutta pitääkö äitipuolen maksaa puolet isän osuudesta tai jopa enemmän? Jos nyt ajatellaan, että lapsen tarvitsema summa olisi esim 500 €, josta lapsen äiti maksaa 250 €, niin olisi oikeudenmukaista, jos isäkin maksaa 250 €. Nyt kuitenkin tilanne, jossa äiti  maksaa 250 € (ja paljon muuta, mikä on ihan oikein), isä 125 € ja isän uusi vaimo 125 €. Tuo 125 € kun on pois äitipuolen omilta lapsilta. 

Tämä nyt on vaan ihan typerää. Mihin se isä laittaa rahansa? Tietysti isä maksaa oman lapsensa kulut, jos isällä ei ole varaa maksaa kulujaan niin onko hänen kanssaan kannattanut hankkia lisää lapsia? Miksi äitipuolen pitää maksaa isän lapsi Särkänniemeen? Jos perhe tekee yhden reissun kesässä, on kaikkien lasten tärkeä päästä mukaan. Kyse on perheeseen kuulumisesta.

Jos isällä ei todellakaan ole mahdollista maksaa kuin puolet lapsensa Särkänniemen lipusta (noin 30-40e) kerran kesässä, on hän hankkinut liikaa lapsia elätyskyykyynsä nähden. Tämä ei ole kenenkään lapsista vika. Nyxä (niin kuin exä) voi mennä itse omien lastensa kanssa reissuun vaikka kuinka usein, riippumatta isän varallisuudesta. Isän tulee kuitenkin kustantaa kaikki lapsensa omiin perhereissuihinsa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:

Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.

Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa. 

Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.

Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.

Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista. 

Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?

Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?

Kaiken saman. Minä ja mies maksamme kaikille kolmelle lapselle täsmälleen samat asiat. Miehen exä kuitenkin maksaa tälle yhdelle lapselle vielä paljon muutakin. Meillä on siis mahdollisuus tarjota kaikille kolmelle kerran kesässä reissu Särkänniemeen, mutta ei kaikille kolmelle vielä reissua Linnanmäelle ja Muumimaailmaan. Miehen lapsi pääsee kuitenkin äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Muumimaailmaankin. Jos minun ei tarvitsisi osallistua myös  miehen lapsen kustannuksiin, yhteisillä lapsillammekin olisi joskus mahdollisuus päästä näihinkin paikkoihin. Nyt ei ole. Miehen lapsi reissaa äitinsä kanssa ulkomailla, me pystymme tarjoamaan kaikille kolmelle vähemmän. 

Ja ei, he eivät keskustele vaan miehen exä ostaa ja maksaa ainoalle lapselleen ihan mitä haluaa kysymättä miehen mielipidettä. 

Siis ihanko tosissaan jotkut ajattelee, että varakas yhden lapsen vanhempi ei saa tarjota lapselleen samaa elintasoa kuin itselleen? Eihän se ole exän tai lapsen vika, että mies ja nyxä on vähä varaisia ja ovat vielä päättäneet hankki kaksi lasta lisää.

Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Onneksi meillä on ydinperhe. On kuitenkin itsestään selvää, että sisareni pystyy matkustamaan enemmän yhden lapsen kanssa kuin me meidän kolmen kanssa ja lapseton veljeni on koko ajan jossain reissussa. Sellaista se on, jokainen päättää itse kuinka monta lasta hankkii ja elättää. Miehesi on päätynyt kolmeen ja sinäkin tiesit tästä bonuslapsesta ennen yhteisten hankkimista.

Ei tästä ollut kyse vaan siitä, pitääkö äitipuolen osallistua myös sellaisen lapsen kustannuksiin, jolla jo muutenkin on kaikkea. Ja onko oikeudenmukaista, että lapset, joilla jo muutenkin on vähemmän, tyytyvät vieläkin vähempään, jotta sisarus, jolla muutenkin on kaikkea enemmän, saisi vieläkin enemmän. 

Kyse lienee tarkemmin ottaen siitä, pitääkö lapsen isän osallistua kaikkien lastensa kustannuksiin tasapuolisesti. Ja mielestäni vastaus on kyllä.

Ei ole lapsen vika, että isällä on muitakin elätettäviä. Tasapuolisesti kuitenkin kaikille, niin rahaa kuin mahdollisuuksien mukaan aikaa ja yhteisiä kokemuksiakin.

En minäkään jo perheellisten lasten äitinä mieti, kuka saa keltäkin muulta ja mitä, vaan huomioin kaikki lapseni ja lapsenlapseni ihan samalla tavalla.

Ei vaan siitä, pitääkö isän uuden vaimon osallistua myös muiden kuin omien lastensa kustannuksiin. Tietenkin isän pitää osallistua, mutta pitääkö äitipuolen maksaa puolet isän osuudesta tai jopa enemmän? Jos nyt ajatellaan, että lapsen tarvitsema summa olisi esim 500 €, josta lapsen äiti maksaa 250 €, niin olisi oikeudenmukaista, jos isäkin maksaa 250 €. Nyt kuitenkin tilanne, jossa äiti  maksaa 250 € (ja paljon muuta, mikä on ihan oikein), isä 125 € ja isän uusi vaimo 125 €. Tuo 125 € kun on pois äitipuolen omilta lapsilta. 

Tämä nyt on vaan ihan typerää. Mihin se isä laittaa rahansa? Tietysti isä maksaa oman lapsensa kulut, jos isällä ei ole varaa maksaa kulujaan niin onko hänen kanssaan kannattanut hankkia lisää lapsia? Miksi äitipuolen pitää maksaa isän lapsi Särkänniemeen? Jos perhe tekee yhden reissun kesässä, on kaikkien lasten tärkeä päästä mukaan. Kyse on perheeseen kuulumisesta.

Jos isällä ei todellakaan ole mahdollista maksaa kuin puolet lapsensa Särkänniemen lipusta (noin 30-40e) kerran kesässä, on hän hankkinut liikaa lapsia elätyskyykyynsä nähden. Tämä ei ole kenenkään lapsista vika. Nyxä (niin kuin exä) voi mennä itse omien lastensa kanssa reissuun vaikka kuinka usein, riippumatta isän varallisuudesta. Isän tulee kuitenkin kustantaa kaikki lapsensa omiin perhereissuihinsa mukaan.

Koska isän mielestä äitipuolen tulee kustantaa yhtä paljon isän lapsen kuluja kuin omien lastensa kulujakin. Ja tämä tuntuu olevan vallitseva asenne palstalaistenkin keskuudessa. Köyhien lasten tulee siis luopua omastaan rikkaan lapsen hyväksi, jotta rikkaalle lapselle ei tule paha mieli. En enää ihmettele, miksi meillä on oikeistohallitus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on yksi teini ja miehellä kaksi. Kaikki kokoaikaisesti. Ei tulisi mieleenkään maksaa jotenkin vähemmän, koska yhtenä pakettina heidät olen ottanut. Oma tyttäreni saa isältään hyvin käyttörahaa, mieheni lapset eivät toiselta vanhemmaltaan. Siksi annan mielelläni heille omistani, koska haluan, että kaikilla lapsilla on yhdenvertaiset taloudelliset mahdollisuudet. Jos esim.tiedän tyttäreni saavan vaikka joululahjaksi isältään jotain tyyriimpää ja toiset eivät muualta saa, niin hommaan lahjat heille, jotka ovat suurinpiirtein vastaavat. Tämä on tyttärelleni ok ja hän haluaa myös, että kaikilla on hyvä olla. Haluan, että kaikki tuntevat olonsa hyväksi. Se on meidän kaikkien etu ja onni.

Olisiko tilanne sama, jos sinun lapsesi ei saisi isältään yhtään mitään, mutta miehesi lapset saisivat äidiltään hyvin käyttörahaa? Siitä huolimatta jättäisit mieluummin hankkimatta omalle lapsellesi tai ostaisit hänelle jotain halvempaa ja antaisit nekin rahat miehesi lapsille, joilla jo muutenkin on kaikkea?

Miksi ne rahat pitää antaa miehen lapsille? Yleensä kuitenkin tässä yhteiskunnassa miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset. Jos mies on niin varaton, ettei pysty kustantamaan siedettävää elintasoa kaikille lapsilleen, ei hänen pidä hankkia lisä lapsia. Nyxän ei tietysti pidä kustantaa miesten lasten elämää, omiensa kustannuksella! Ei voi kuitenkaan lähteä koko perhe reissuun, johon yhtä ei huolita mukaan.

Parempi asua erillään ja ottaa vain rusinat parisuhdepullasta. Kokemuksella sanon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ahdistava keskustelu...

Itse näen asian niin, että jos haluaa seurustella jonkun kanssa jolla on lapsia, tulee ne lapset hyväksyä osaksi parisuhdetta. Ei lupaa onnellista tai pitkää suhdetta jos joka toinen viikko joutuu omassa kodissaan kyräilemään, että taas nuo vieraat käyttää mun vessapaperit ja juo mun mehut.

Meillä mennyt niin, että asuttiin ensin tyttäreni kanssa kahdestaan ja luonnollisesti silloin maksoin kaikki kulut mitä nyt elämisestä tuleekaan. Mieheni muutti samaan asuntoon ja maksan edelleen vuokran ja sähkön, mies maksaa veden (erillinen lasku) ja nettiyhteyden. Mies maksaa kaupassa 90% kerroista ja käy hakemassa tytölle talvihaalaria ja kurahanskaa kun kelit yllättää.

Ei siis juurikaan suunnitella meidän taloutta niin, että kaikilla olisi mahdollisimman tasapuolista vaan maksetaan niin miten on helpointa.

Minä maksan vuokran koska soppari alunperin tehty minun nimellä ja sen kulun olen jo tottunut maksamaan niin en ala miehelt kiskomaan mitään erillistä rahaa siitä. Mies käy kaupassa useammin koska se käy autolla töissä ja itse kuljen julkisilla niin mies saa kantamukset helpommin hoitumaan.

Ollaan siis ihan perhe joka ei erottele rahojaan, ei ole mitään "sun lapsi" "mun rahat" mentaliteettia. Jos mies haluaisi maksaa 1/3 vuokrasta ja vain omat ruokansa niin näyttäisin ovea ainasen nopeeta.

Ongelmaa ei taidakaan olla silloin, jos puolison lapsia elättävä on suurempituloinen. 

Totta. Mutta ihan yhtälailla, oli niitä lapsia tai ei, kuuluu mielestäni sen suurempituloisen hoitaa isompi siivu talouden kuluista jos pienituloisella ei liidut riitä.

Itse en voisi kuvitella eläväni miehen kanssa joka sanoisi että "voivoi, nyt et sitten syö" jos multa ikinä rahat loppuisi. Tai että jäisin sille velkaa jostakin. Ja ihan sama toisin päin, en itse kohtelisi rakastamaani ihmistä noin.

En jotenkin näe asiaa siinä, että kukaan "elättäisi" ketään, koska jos ollaan yhdessä niin silloin ollaan perhe ja pidetään toistensa puolia, oli sitten kyse raha-asioista tai muista elämän osa-alueista.

Ei voi kuin olla kiitollinen että oon löytänyt itselleni samanhenkisen miehen, ettei tartte niitä roposia laskeskella :D

Meillä mies ajattelee samalla tavalla kuin sinäkin. Kaikki on yhteistä. Tienaamme suurinpiirtein saman verran, minä joskus vähän enemmän työvuoroista riippuen. Lisät eivät ole kuitenkaan niin suuret, että niistä pystyisi säästämään kolmen lapsen vanhempana mitään. Kahden lapsen vanhempana vielä pystyisikin.  Tässä ei olisi mitään ongelmaa, jos miehen esikoisella äitinsä luona olisi sama elintaso kuin meilläkin. Miehen ex tienaa kuitenkin enemmän kuin me yhteensä ja lapsi on hänen ainoa lapsensa. Meillä on siis joka toinen viikko kaksi (yhteistä) lasta ja joka toinen viikko kolme lasta. Miehen exällä taas on joka toinen viikko yksi lapsi ja joka toinen viikko ei yhtään lasta. Koska minä joudun kustantamaan osan myös miehen lapsen elatuksesta, se tarkoittaa, että raha on pois yhteisten lastemme elatuksesta. Maksumiehinä tässä yhtälössä on siis yhteiset lapsemme, jotka joutuvat tyytymään vähempään kuin mitä heidän isosiskonsa. Vielä ei lapsilla ole asiasta ongelmaa, koska ovat pieniä. Muutaman vuoden päästä alkavat ymmärtää, kun isosisko kertoo, mitä kaikkea hänellä on, missä kaikkialla hän on käynyt jne. Jos mies huolehtisi lapsesta yhdessä exänsä kanssa, minä pystyisin omasta palkastani säästämään niin, että edes joitain samoja asioita (esim kesälomamatkan ulkomaille) pystyisin tarjoamaan meidän yhteisille lapsillekin. Mies ei näe tilanteessa mitään ongelmaa. Ehkä näkee sitten, kun lapset alkavat kysellä, miksi sisko saa/pääsee ja he eivät. 

Ensimmäisen perheen lasten oikeus. Olisit valinnut miehen, jolla ei ole lapsia. Tietenkin ensimmäiset tulevat ensin ja muut vasta sen jälkeen.

No ei tietenkään. Kyllä kai niiden kaikkien omien lasten pitäisi olla yhtä tärkeitä.

Mutta valitettavasti se, mitä tämän miehen esikoisen äiti lapselleen tarjoaa, ei ole tämän uuden vaimon asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:

Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.

Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa. 

Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.

Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.

Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista. 

Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?

Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?

Kaiken saman. Minä ja mies maksamme kaikille kolmelle lapselle täsmälleen samat asiat. Miehen exä kuitenkin maksaa tälle yhdelle lapselle vielä paljon muutakin. Meillä on siis mahdollisuus tarjota kaikille kolmelle kerran kesässä reissu Särkänniemeen, mutta ei kaikille kolmelle vielä reissua Linnanmäelle ja Muumimaailmaan. Miehen lapsi pääsee kuitenkin äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Muumimaailmaankin. Jos minun ei tarvitsisi osallistua myös  miehen lapsen kustannuksiin, yhteisillä lapsillammekin olisi joskus mahdollisuus päästä näihinkin paikkoihin. Nyt ei ole. Miehen lapsi reissaa äitinsä kanssa ulkomailla, me pystymme tarjoamaan kaikille kolmelle vähemmän. 

Ja ei, he eivät keskustele vaan miehen exä ostaa ja maksaa ainoalle lapselleen ihan mitä haluaa kysymättä miehen mielipidettä. 

Siis ihanko tosissaan jotkut ajattelee, että varakas yhden lapsen vanhempi ei saa tarjota lapselleen samaa elintasoa kuin itselleen? Eihän se ole exän tai lapsen vika, että mies ja nyxä on vähä varaisia ja ovat vielä päättäneet hankki kaksi lasta lisää.

Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Onneksi meillä on ydinperhe. On kuitenkin itsestään selvää, että sisareni pystyy matkustamaan enemmän yhden lapsen kanssa kuin me meidän kolmen kanssa ja lapseton veljeni on koko ajan jossain reissussa. Sellaista se on, jokainen päättää itse kuinka monta lasta hankkii ja elättää. Miehesi on päätynyt kolmeen ja sinäkin tiesit tästä bonuslapsesta ennen yhteisten hankkimista.

En ole ylläoleva, mutta kuvio on kinkkinen. Ei, se ei ole kenenkään vika, mutta mikä on oikeudenmukaisinta?

Minun oikeudenmukaisuuden käsitys kyllä katsoo kokonaistilannetta. Jos yksi elää yltäkylläisyydessä äitinsä puolelta, niin se riittää. Isä voi keskittyä muihin lapsiin. Jotta lopputulos on lapsille sama.

Se yltäkylläisyydessä elävä - joka saa jo äidiltään monta matkaa, joka vuosi uusimmat iphonet ja ipadit ja muhkean viikkorahan - ei tarvitse enempää.

(Ja ps. Itselläni ei ole lapsia kuin yhden miehen kanssa, eikä hänellä ole aikaisemman liiton lapsia)

Ja miten perustellaan tälle yhdelle lapselle ettei hän pääse mukaan? "muu perhe lähtee nyt muumimaailmaan, sinä jäät kotiin, pyydä kuule äitiltäsi reissua sinne!" reilua??

Pointtihan tässä on se, että se lapsi on jo päässyt muumimaailmaa, lintsille, powerparkiin ja särkänniemeen. Äitinsä kanssa.

Kyllä lapselle voi sanoa, että sinä kävit jo. Sinä kävit jo viidessä,paikassa. Me emme ole käyneet vielä missään. Nyt on meidän vuoro.

Tätä tehdään ihan ydinperheessäkin.

Mutta kyllähän tämä lapsi kuuluu myös siihen toiseen perheeseen. Ja siksi oikeutettu osallistumaan myös tämän perheen yhteisiin juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:

Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.

Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa. 

Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.

Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.

Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista. 

Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?

Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?

Kaiken saman. Minä ja mies maksamme kaikille kolmelle lapselle täsmälleen samat asiat. Miehen exä kuitenkin maksaa tälle yhdelle lapselle vielä paljon muutakin. Meillä on siis mahdollisuus tarjota kaikille kolmelle kerran kesässä reissu Särkänniemeen, mutta ei kaikille kolmelle vielä reissua Linnanmäelle ja Muumimaailmaan. Miehen lapsi pääsee kuitenkin äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Muumimaailmaankin. Jos minun ei tarvitsisi osallistua myös  miehen lapsen kustannuksiin, yhteisillä lapsillammekin olisi joskus mahdollisuus päästä näihinkin paikkoihin. Nyt ei ole. Miehen lapsi reissaa äitinsä kanssa ulkomailla, me pystymme tarjoamaan kaikille kolmelle vähemmän. 

Ja ei, he eivät keskustele vaan miehen exä ostaa ja maksaa ainoalle lapselleen ihan mitä haluaa kysymättä miehen mielipidettä. 

Siis ihanko tosissaan jotkut ajattelee, että varakas yhden lapsen vanhempi ei saa tarjota lapselleen samaa elintasoa kuin itselleen? Eihän se ole exän tai lapsen vika, että mies ja nyxä on vähä varaisia ja ovat vielä päättäneet hankki kaksi lasta lisää.

Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Onneksi meillä on ydinperhe. On kuitenkin itsestään selvää, että sisareni pystyy matkustamaan enemmän yhden lapsen kanssa kuin me meidän kolmen kanssa ja lapseton veljeni on koko ajan jossain reissussa. Sellaista se on, jokainen päättää itse kuinka monta lasta hankkii ja elättää. Miehesi on päätynyt kolmeen ja sinäkin tiesit tästä bonuslapsesta ennen yhteisten hankkimista.

En ole ylläoleva, mutta kuvio on kinkkinen. Ei, se ei ole kenenkään vika, mutta mikä on oikeudenmukaisinta?

Minun oikeudenmukaisuuden käsitys kyllä katsoo kokonaistilannetta. Jos yksi elää yltäkylläisyydessä äitinsä puolelta, niin se riittää. Isä voi keskittyä muihin lapsiin. Jotta lopputulos on lapsille sama.

Se yltäkylläisyydessä elävä - joka saa jo äidiltään monta matkaa, joka vuosi uusimmat iphonet ja ipadit ja muhkean viikkorahan - ei tarvitse enempää.

(Ja ps. Itselläni ei ole lapsia kuin yhden miehen kanssa, eikä hänellä ole aikaisemman liiton lapsia)

Ja miten perustellaan tälle yhdelle lapselle ettei hän pääse mukaan? "muu perhe lähtee nyt muumimaailmaan, sinä jäät kotiin, pyydä kuule äitiltäsi reissua sinne!" reilua??

Pointtihan tässä on se, että se lapsi on jo päässyt muumimaailmaa, lintsille, powerparkiin ja särkänniemeen. Äitinsä kanssa.

Kyllä lapselle voi sanoa, että sinä kävit jo. Sinä kävit jo viidessä,paikassa. Me emme ole käyneet vielä missään. Nyt on meidän vuoro.

Tätä tehdään ihan ydinperheessäkin.

Mutta kyllähän tämä lapsi kuuluu myös siihen toiseen perheeseen. Ja siksi oikeutettu osallistumaan myös tämän perheen yhteisiin juttuihin.

On toki, mutta kukin vuorollaan. Sama kuin ydinperheessä: en minä vie molempia lapsia Lintsille, jos toinen on päässyt sinne jo kummin kanssa. Vien vain sen, joka ei ole vielä päässyt. Ja ihan takuulla molemmat ovat samaa perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:

Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.

Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa. 

Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.

Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.

Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista. 

Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?

Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?

Kaiken saman. Minä ja mies maksamme kaikille kolmelle lapselle täsmälleen samat asiat. Miehen exä kuitenkin maksaa tälle yhdelle lapselle vielä paljon muutakin. Meillä on siis mahdollisuus tarjota kaikille kolmelle kerran kesässä reissu Särkänniemeen, mutta ei kaikille kolmelle vielä reissua Linnanmäelle ja Muumimaailmaan. Miehen lapsi pääsee kuitenkin äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Muumimaailmaankin. Jos minun ei tarvitsisi osallistua myös  miehen lapsen kustannuksiin, yhteisillä lapsillammekin olisi joskus mahdollisuus päästä näihinkin paikkoihin. Nyt ei ole. Miehen lapsi reissaa äitinsä kanssa ulkomailla, me pystymme tarjoamaan kaikille kolmelle vähemmän. 

Ja ei, he eivät keskustele vaan miehen exä ostaa ja maksaa ainoalle lapselleen ihan mitä haluaa kysymättä miehen mielipidettä. 

Siis ihanko tosissaan jotkut ajattelee, että varakas yhden lapsen vanhempi ei saa tarjota lapselleen samaa elintasoa kuin itselleen? Eihän se ole exän tai lapsen vika, että mies ja nyxä on vähä varaisia ja ovat vielä päättäneet hankki kaksi lasta lisää.

Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Onneksi meillä on ydinperhe. On kuitenkin itsestään selvää, että sisareni pystyy matkustamaan enemmän yhden lapsen kanssa kuin me meidän kolmen kanssa ja lapseton veljeni on koko ajan jossain reissussa. Sellaista se on, jokainen päättää itse kuinka monta lasta hankkii ja elättää. Miehesi on päätynyt kolmeen ja sinäkin tiesit tästä bonuslapsesta ennen yhteisten hankkimista.

Ei tästä ollut kyse vaan siitä, pitääkö äitipuolen osallistua myös sellaisen lapsen kustannuksiin, jolla jo muutenkin on kaikkea. Ja onko oikeudenmukaista, että lapset, joilla jo muutenkin on vähemmän, tyytyvät vieläkin vähempään, jotta sisarus, jolla muutenkin on kaikkea enemmän, saisi vieläkin enemmän. 

Kyse lienee tarkemmin ottaen siitä, pitääkö lapsen isän osallistua kaikkien lastensa kustannuksiin tasapuolisesti. Ja mielestäni vastaus on kyllä.

Ei ole lapsen vika, että isällä on muitakin elätettäviä. Tasapuolisesti kuitenkin kaikille, niin rahaa kuin mahdollisuuksien mukaan aikaa ja yhteisiä kokemuksiakin.

En minäkään jo perheellisten lasten äitinä mieti, kuka saa keltäkin muulta ja mitä, vaan huomioin kaikki lapseni ja lapsenlapseni ihan samalla tavalla.

Ei vaan siitä, pitääkö isän uuden vaimon osallistua myös muiden kuin omien lastensa kustannuksiin. Tietenkin isän pitää osallistua, mutta pitääkö äitipuolen maksaa puolet isän osuudesta tai jopa enemmän? Jos nyt ajatellaan, että lapsen tarvitsema summa olisi esim 500 €, josta lapsen äiti maksaa 250 €, niin olisi oikeudenmukaista, jos isäkin maksaa 250 €. Nyt kuitenkin tilanne, jossa äiti  maksaa 250 € (ja paljon muuta, mikä on ihan oikein), isä 125 € ja isän uusi vaimo 125 €. Tuo 125 € kun on pois äitipuolen omilta lapsilta. 

Tämä nyt on vaan ihan typerää. Mihin se isä laittaa rahansa? Tietysti isä maksaa oman lapsensa kulut, jos isällä ei ole varaa maksaa kulujaan niin onko hänen kanssaan kannattanut hankkia lisää lapsia? Miksi äitipuolen pitää maksaa isän lapsi Särkänniemeen? Jos perhe tekee yhden reissun kesässä, on kaikkien lasten tärkeä päästä mukaan. Kyse on perheeseen kuulumisesta.

Jos isällä ei todellakaan ole mahdollista maksaa kuin puolet lapsensa Särkänniemen lipusta (noin 30-40e) kerran kesässä, on hän hankkinut liikaa lapsia elätyskyykyynsä nähden. Tämä ei ole kenenkään lapsista vika. Nyxä (niin kuin exä) voi mennä itse omien lastensa kanssa reissuun vaikka kuinka usein, riippumatta isän varallisuudesta. Isän tulee kuitenkin kustantaa kaikki lapsensa omiin perhereissuihinsa mukaan.

Koska isän mielestä äitipuolen tulee kustantaa yhtä paljon isän lapsen kuluja kuin omien lastensa kulujakin. Ja tämä tuntuu olevan vallitseva asenne palstalaistenkin keskuudessa. Köyhien lasten tulee siis luopua omastaan rikkaan lapsen hyväksi, jotta rikkaalle lapselle ei tule paha mieli. En enää ihmettele, miksi meillä on oikeistohallitus. 

Tässä ketjussa taitavat eksät ja yh:t puolustella omia lapsiaan, jotta heille ei tule paha mieli. Ymmärrettävää sinänsä, mitä he välittävät siitä, että uudet lapse saavat kokonaisuutena vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa omat ja lastensa kulut. Sinä omasi. Jos saatte yhteisen lapsen, maksatte sen kulut yhdessä. 

Hetkinen Hetkinen!!!  Miksi säännöt muuttuvat jos naisella ei ole lapsia kun miehillä on???  Yh keskusteluissa miehen vaaditaan maksavan naisten lapsien kuluja. Missä tasa-arvo?  Toki sopimusvapaus on olemassa , mutta kuitenkin...

Tässä asiassa on yksi juttu. Nimittäin, lasten osoite on aika olennainen asia. Jos osoite on äidin luona ja äiti muuttaa uuden miehen kanssa yhteen, äiti ei saa enää yksinhuoltajakorotusta lapsilisään ja mikä olennaisempaa: uuden miehen tulot huomioidaan päivähoitomaksuissa. Minulla se aikoinaan nousi yli 100€ eli tämä+ lapsilisän pieneneminen nosti kulujani yhdestä lapsesta 150€ kuussa pelkän muuton vuoksi. Miehellä ei samassa tapauksessa tätä tapahdu, jos lasten osoite on äidillä.

Jos uusi mies ei sitten osallistu mihinkään kuluihin niin voi olla todella tiukilla pieni- tai keskituloinen äiti.

No äiti kuitenkin saa ne lapsilisät, etäisä ei. Ap:n tapauksessakin lapset ovat yhtä paljon molemmilla vanhemmilla. Ja jos päivähoitomaksut nousevat, ne pitää ottaa huomioon, kun lasketaan lapsen elatuksen tarvetta.

Joo ja sehän se vasta reilua on, jos lasten isä joutuu maksumieheksi koska ex-vaimolla on niin hyvätuloinen uusi mies.

Minä olen siis nainen, jolta noin 110€ lapsen päivähoitomaksu nousi 260 euroon. Se tuli silloin vähän yllätyksenä mutta onneksi siitä selvittiin ihan mukavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:

Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.

Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa. 

Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.

Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.

Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista. 

Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?

Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?

Kaiken saman. Minä ja mies maksamme kaikille kolmelle lapselle täsmälleen samat asiat. Miehen exä kuitenkin maksaa tälle yhdelle lapselle vielä paljon muutakin. Meillä on siis mahdollisuus tarjota kaikille kolmelle kerran kesässä reissu Särkänniemeen, mutta ei kaikille kolmelle vielä reissua Linnanmäelle ja Muumimaailmaan. Miehen lapsi pääsee kuitenkin äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Muumimaailmaankin. Jos minun ei tarvitsisi osallistua myös  miehen lapsen kustannuksiin, yhteisillä lapsillammekin olisi joskus mahdollisuus päästä näihinkin paikkoihin. Nyt ei ole. Miehen lapsi reissaa äitinsä kanssa ulkomailla, me pystymme tarjoamaan kaikille kolmelle vähemmän. 

Ja ei, he eivät keskustele vaan miehen exä ostaa ja maksaa ainoalle lapselleen ihan mitä haluaa kysymättä miehen mielipidettä. 

Siis ihanko tosissaan jotkut ajattelee, että varakas yhden lapsen vanhempi ei saa tarjota lapselleen samaa elintasoa kuin itselleen? Eihän se ole exän tai lapsen vika, että mies ja nyxä on vähä varaisia ja ovat vielä päättäneet hankki kaksi lasta lisää.

Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Onneksi meillä on ydinperhe. On kuitenkin itsestään selvää, että sisareni pystyy matkustamaan enemmän yhden lapsen kanssa kuin me meidän kolmen kanssa ja lapseton veljeni on koko ajan jossain reissussa. Sellaista se on, jokainen päättää itse kuinka monta lasta hankkii ja elättää. Miehesi on päätynyt kolmeen ja sinäkin tiesit tästä bonuslapsesta ennen yhteisten hankkimista.

Ei tästä ollut kyse vaan siitä, pitääkö äitipuolen osallistua myös sellaisen lapsen kustannuksiin, jolla jo muutenkin on kaikkea. Ja onko oikeudenmukaista, että lapset, joilla jo muutenkin on vähemmän, tyytyvät vieläkin vähempään, jotta sisarus, jolla muutenkin on kaikkea enemmän, saisi vieläkin enemmän. 

Kyse lienee tarkemmin ottaen siitä, pitääkö lapsen isän osallistua kaikkien lastensa kustannuksiin tasapuolisesti. Ja mielestäni vastaus on kyllä.

Ei ole lapsen vika, että isällä on muitakin elätettäviä. Tasapuolisesti kuitenkin kaikille, niin rahaa kuin mahdollisuuksien mukaan aikaa ja yhteisiä kokemuksiakin.

En minäkään jo perheellisten lasten äitinä mieti, kuka saa keltäkin muulta ja mitä, vaan huomioin kaikki lapseni ja lapsenlapseni ihan samalla tavalla.

Ei vaan siitä, pitääkö isän uuden vaimon osallistua myös muiden kuin omien lastensa kustannuksiin. Tietenkin isän pitää osallistua, mutta pitääkö äitipuolen maksaa puolet isän osuudesta tai jopa enemmän? Jos nyt ajatellaan, että lapsen tarvitsema summa olisi esim 500 €, josta lapsen äiti maksaa 250 €, niin olisi oikeudenmukaista, jos isäkin maksaa 250 €. Nyt kuitenkin tilanne, jossa äiti  maksaa 250 € (ja paljon muuta, mikä on ihan oikein), isä 125 € ja isän uusi vaimo 125 €. Tuo 125 € kun on pois äitipuolen omilta lapsilta. 

Tämä nyt on vaan ihan typerää. Mihin se isä laittaa rahansa? Tietysti isä maksaa oman lapsensa kulut, jos isällä ei ole varaa maksaa kulujaan niin onko hänen kanssaan kannattanut hankkia lisää lapsia? Miksi äitipuolen pitää maksaa isän lapsi Särkänniemeen? Jos perhe tekee yhden reissun kesässä, on kaikkien lasten tärkeä päästä mukaan. Kyse on perheeseen kuulumisesta.

Jos isällä ei todellakaan ole mahdollista maksaa kuin puolet lapsensa Särkänniemen lipusta (noin 30-40e) kerran kesässä, on hän hankkinut liikaa lapsia elätyskyykyynsä nähden. Tämä ei ole kenenkään lapsista vika. Nyxä (niin kuin exä) voi mennä itse omien lastensa kanssa reissuun vaikka kuinka usein, riippumatta isän varallisuudesta. Isän tulee kuitenkin kustantaa kaikki lapsensa omiin perhereissuihinsa mukaan.

Koska isän mielestä äitipuolen tulee kustantaa yhtä paljon isän lapsen kuluja kuin omien lastensa kulujakin. Ja tämä tuntuu olevan vallitseva asenne palstalaistenkin keskuudessa. Köyhien lasten tulee siis luopua omastaan rikkaan lapsen hyväksi, jotta rikkaalle lapselle ei tule paha mieli. En enää ihmettele, miksi meillä on oikeistohallitus. 

Tässä ketjussa taitavat eksät ja yh:t puolustella omia lapsiaan, jotta heille ei tule paha mieli. Ymmärrettävää sinänsä, mitä he välittävät siitä, että uudet lapse saavat kokonaisuutena vähemmän.

Uudet lapset saavat kokonaisuutena vähemmän?

Minä kyllä luulen että kaikki nämä erolapset jättäisivät mielellään jonkin Muumimaailmareissun väliin, jos heillä olisi se ehjä perhe ja molemmat vanhemmat aina läsnä.

Olen itsekin eronnut ja kannan siitä jonkin asteista syyllisyyttä varmaan hautaan asti vaikka se ero kuinka oli kaikkien kannalta paras eli vähiten huono ratkaisu.

Eiköhän nyt ihan suosiolla suoda näille pienille elämän reppureissaajille mahdollisestu edes jotakin extrailoa, kun ovat ilman omaa syytään menettäneet sen kaikkein tärkeimmän kuitenkin?

Ap:lle tärkeä neuvo. Ennenkuin muutatte yhteen,keskustelet kumppanisi kanssa TODELLA SELVÄKSI, ja laitatte paperille mitä sovitte raha-asioista. Nyt olette mahdollisesti niin rakastuneita ,että elämä on ruususita,mutta arki tulee pian.

On hyvä ,että mietit nyt nuo asiat.

Rahasta tulee jokapaiväistä riitaa ,jos ei tuossa tilanteessa ole sovittu käyttö.

Mikäli jo nyt olette eri mieltä asioista,ettekä pääse sopuun,on parempi ,että asutte omissa asunnoissa.

Tätä mieltä on 45 vuotta naimisissa ollut. Kaikki periaatekeskustelut puitiin jo ennen papin aamenta, niistä ei ole tarvinnut känistä avioliiton aikana.

Toisille raha on asia josta riidellään. Toisille se ei ole. Onneksi satuin löytämään ihanan miehen, kenen kanssa ei ikinä riidellä rahasta ja molemmat maksaa miten maksaa. Kaikki soljuu jotenkin automaattisesti. Minun lapset asuu meidän kanssa ja hänen lapsi joka toinen viikonloppu. Talokin rakennettiin niin, että kaikille lapsille on omat huoneet, eikä olisi tullut mielenkään, että minä makaisin/omistaisin talosta enenmmän.

Olen mies 41v ei omia lapsia. Avokilla on yksi lapsi 12v tyttö. Asutaan yhdessä ja kulut on puoliksi. En laske mitä kuuluu kenellekkin ja hänen lapselle annan rahaa jos tarvii johonkin. Maksan myös lapsen harrastukset.  Tänään käytiin ostaa uusi reppu ja kevät takki, kengät jne jne. Minä maksoin enkä mene vinkumaan avokilta rahoja takas. Minulle on yks lysti kuka maksaa kunhan joku maksaa, ettei tarvi olla siltojen alla. Minulle tämä on oikea perhe ja lapsesta pidä huolta niin hyvin kuin vaan osaan ja pystyn. Lapsella ei ole isää, se torvi katos ajat sitten.