Kuinka kauan sinulla meni kotiutua uuteen asuntoon?

Välillä pitää luopua jostain saadakseen uutta tilalle. Varmasti jäät jotain kaipaamaan, mutta kaiken uuden kivan tullessa tilalle, ei sitä niin paljon haikaile. Ihminen on kuitenkin todella sopeutuvainen, eli etteköhän viihdy. Jos vaikka vielä vuoden päästä tuntuu, että maalla oli parempi, niin sitten otatte takaisinmuuton harkintaan.

Mulla kävi tosi helposti, vaikka en tuntenut uudelta paikkakunnalta ketään. Olen aina ollut enempi introvertti. Muutin siis opiskelemaan. Olen vuoden aikana käynyt kerran vanhempieni luona kotipaikkakunnalla muuton jälkeen, enkä enää viihtynyt siellä yhtään, vaan harkitsin lähteväni aiemmalla bussilla kotiin.

Tosin helpottaa paljon se, että vanhalta paikkakunnalta on tänne vain 30 km. Näen noin kerran kuukaudessa vanhoja kavereitakin.

Ehkäpä aloitat sillä, että rupeat puhumaan ja ajattelemaan uudesta kodista kotina, etkä kämppänä. Koti on koti. Ei mikään satunnainen kämppä, jossa nyt sattumalta nukutaan.

Minä olen kotiutunut aina heti, mutta mulla se asuinpaikka on tosiaan koti. En edes mieti, että miltä tuntuu ja tuntuuko kivalta, se on ihan itsestään selvää, että kotona on hyvä olla.

Olen ollut joka kerta muuttaessani aivan hajalla, vaikka uusi kämppä on ollut mieluinen, ja viime muuttokerralla muutin suorastaan unelmien kämppään joka oli valtava parannus edellisestä (tästä en luultavasti muuta koskaan). Jokin psyykessäni ei vain kestä irtautumista. Ahdistus menee sitten kyllä nopeasti ohi, yhden yön nukuttuani uudessa kodissa.

Mulle kävi viimeksi muuttaessa niin, että tämä uusi tuntui oikeastaan heti kodilta. Edellinen koti, jossa asuin reilu 4 vuotta ei oikein koskaan tuntunut kodilta. Molemmat asunnot siis saman kaupungin sisällä ja kerrostalossa, tosin tämä uusi on maan tasalla. 

Kotiudun jo siinä vaiheessa kun käyn katsomassa asuntoa. Edellisen unohdan, kun  suljen oven viimeisen kerran.  Tosin sanoen, mulla ei tule seiniä ikävä,

Olen aina kotiutunut heti. Tuntuu ihanalta olla uudessa kodissa. Tosin saatan silti tuntea haikeutta, kun mietin edellistä kotia.

Mä olen muuttanut aina vain silloin, kun uusi koti on ollut parempi kuin vanha.

Minäkin olen kotiutunut aina heti. Uusi koti on kuin uusi suhde. Alku on kuin huumaa, mutta vasta sitten, kun on oppinut kulkureitit, palvelut, tutustunut naapureihin yms. alkaa tuntua kunnolla kotoislta - vastannee sitä ihastumisen muuttumista rakkaudeksi.

Muutin kivaan kaksioon melkein neljä vuotta sitten. Ei mennyt kauaa, kun esim. äidillä kylässä ollessani saatoin sanoa: lähen _kotiin_ En, että lähden kämpille yms.

Ja nyt sitten miesystävän myötä tästä on tullut ihan kunnolla koti.:)

Vierailija kirjoitti:

Kotiudun jo siinä vaiheessa kun käyn katsomassa asuntoa. Edellisen unohdan, kun  suljen oven viimeisen kerran.  Tosin sanoen, mulla ei tule seiniä ikävä,

Heh, tää oli hyvin sanottu. :D Ehkäpä muillakaan ei tule ikävä seiniä.

Ap